Mika ja Kirsi Aaltolan kodissa on vähän tavaraa, mutta paljon perinteitä, rakkautta ja huumoria: ”Karttapallojen määrää voisi vähän vähentääkin”
Koti
Mika ja Kirsi Aaltolan kodissa on vähän tavaraa, mutta paljon perinteitä, rakkautta ja huumoria: ”Karttapallojen määrää voisi vähän vähentääkin”
Mika ja Kirsi Aaltolan pelkistetyssä lapsiperhekodissa näkyy rakkaus suvun perinteisiin ja geopolitiikkaan. Pariskunta käy keskiviikkoisin treffeillä, viljelee itseironiaa ja tietää, ettei lapsen saaminen ole itsestäänselvyys.
Teksti
|
Kuvat
Julkaistu 4.5.2023
Eeva

Vanhassa korihississä on tunnelmaa, kun se keinahtelee Helsingin Ullanlinnassa sijaitsevan jugend­talon neljänteen kerrokseen. Kun haitari­ovi avautuu, vastaan juoksee innokas koirakolmikko: amerikankarvatonterrierit Ronja, Sandra ja Sylvi.

Eteisessä odottavan Mika Aaltolan, 54, kädenpuristus on luja ja lämmin. Vieressä Kirsi Aaltola, 36, hyssyttelee päiväunilta herännyttä vuoden vanhaa Geo-poikaa.

”Meillä on tällainen kennel. Terrierit ovat ihmisrakkaita ja niillä on luonnetta”, Mika kertoo.

Sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Ulkopoliittisen instituutin johtaja on selittänyt sotaa televisioruudussa ja lehtien palstoilla harva se päivä.

”Yöunet meinaavat jäädä lyhyeksi. Geo herättää onneksi enää vain kerran yössä. Olemme Kirsin kanssa molemmat hyviä nukkumaan, kun siihen on tilaisuus”, Mika toteaa johdattaessaan tulijat peremmälle.

”Loft-asunnossamme Katajanokalla oli vain työ- ja ruokapöytä, sänky ja sohva. Tämän kodin sisustus on jo meidän makuumme melko runsas.”

Sataneliöinen läpitalon huoneisto on valoisa ja kodikas. Olohuoneessa katseen vangitsee 1800-luvun ruskea kaakeliuuni.

Jykevä puupöytä, jonka ääressä Mika tekee mieluiten etätöitä, on tehty uppotukeista. Punainen antiikkisohva taas on seurannut Mikaa elämän eri vaiheissa jo parinkymmenen vuoden ajan.

Sisustus on silmiinpistävän pelkistetty. Mika ja Kirsi eivät halua täyttää kotiaan turhalla tavaralla, ja huonekalujakin on vain sen verran kuin he oikeasti tarvitsevat.

Kirsi ja Mika Aaltolan perheeseen kuuluu eo-pojan lisäksi kolme koiraa. Sekä Kirsin että Mikan äidit ovat korvaamaton apu arjessa. Kauempaa saapuville apukäsille on aina vierashuone valmiina.
Kirsi ja Mika Aaltola viettivät syyshäitä kahden vuoden kuluttua tapaamisestaan. Kaikkia lahjaksi saatuja tauluja ei ole vielä ripustettu.

”Entisessä loft-asunnossamme Katajanokalla oli vain työ- ja ruokapöytä sekä sänky ja sohva. Tämän kodin sisustus on jo meidän makuumme melko runsas. Sisustamme aina talon hengen mukaisesti ja yhdistelemme rohkeasti uutta ja vanhaa”, Kirsi sanoo.

”Viimeisellä lauseella Kirsi viittasi minuun”, Mika huomauttaa tarkoittaen pariskunnan ikäeroa.

Mika ja Kirsi kertovat viljelevänsä usein ilkikurista ja itseironista huumoria.

”Ystävämme ihmettelevät, kuinka meistä on julkisuudessa niin asiallinen kuva. Todellisuudessa olemme rentoja. Itselle nauraminen on parasta.”

Pariskunta rakastui jättimäiseen sohvaan ensisilmäyksellä. Piirongin peilin he löysivät kodin vastapäisestä sisustusliikkeestä.
Kirsi osallistuu työpaikan etäkokouksiin lastenhuoneen ikkunan ääressä.

Kotona tärkeässä roolissa ovat sukujen perintöesineet, kuten Mikan vanhemmilta saatu valkoinen lipasto, jonka Mika on hionut ja maalannut entistä ehommaksi. Takanreunalla lepäävät Mikan isän tohtorin- hattu ja -miekka. Kirsin karjalaismummon kutoma komea perinneryijy koristaa olohuoneen seinää.

”Sisustusasioissa olemme samoilla linjoilla. Kummasti löydämme huonekalu- ja antiikkikaupoista esineitä, joita kukaan muu ei ole halunnut, kuten tuon piirongin päällä olevan peilin. Ne ovat meidän taika­esineitämme”, Mika sanoo.

”Karttapallojen määrää voisi tosin rajoittaa”, sanoo Kirsi Aaltola.

”Karttapallojen määrää voisi tosin rajoittaa. Mika rakastaa pöllöjä, koska pitää niitä viisauden vertauskuvina. Hän haaveilee myös kaukoputkesta. Se on hänelle sisustus­elementti ja universumin symboli”, Kirsi lisää.

Mika on kotoisin Petäjävedeltä, Kirsi vietti nuoruutensa Kuopiossa. Samankaltaiset arvot tulevat samanlaisista kotitaustoista.

”Emme ole materialisteja, vaan eläinrakkaita luontoihmisiä”, Mika painottaa.

Mika kokkaa arkisin perusruokia kuten pasta bolognesea. Kirsi vastaa viikonlopun ruuanlaitosta.
Vanhan talon vetoisten lattioiden vuoksi Kirsillä on kotona aina villasukat jalassa.
Kauan kaivatun esikoisen, Geon, nimen juuret löytyvät kreikan kielen gaia-sanasta. Gaia oli kreikkalaisessa mytologiassa maan jumalatar.

Kirsi työskentelee valtion omistamassa koulutusyhtiössä kehittämisliiketoiminnan johtajana. Hän on pelannut lentopalloa pääsarja­tasolla ja voittanut Suomen mestaruuksia rantalentopallossa. Hän myös valmentaa lajin huippuja.

”Kirsi on meistä kahdesta vielä päämäärätietoisempi ja käytännöllisempi. Itse vajoan tutkijana ajatuksiini”, Mika sanoo.

Urheilutausta on opettanut Kirsiä sopeutumaan tiiviiseen päivärytmiin.

”Väitöskirjani valmistui pari kuukautta ennen Geon syntymää.”

Geo on vanhempiensa toivottu esikoinen. Tieto siitä, että hän on todennäköisesti olemassa vielä, kun vanhempia ei enää­ ole, on muuttanut molempien ajattelua.

”Lapsen myötä saa elää uudelleen omaa lapsuuttaan. Olin lapsena kova pelaamaan jalkapalloa, keräilemään kaukoputkia ja lennättämään leijoja. Kenties saamme Geon kanssa tehdä samoja asioita”, Mika sanoo.

Lapsen saaminen ei ollut itsestäänselvyys. Vaikeuksien keskellä parisuhde vahvistui entisestään.

Kirsi kertoo, ettei lapsen saaminen ollut heille itsestäänselvyys. Vaikeuksien keskellä parisuhde vahvistui entisestään.

”Meillä oli yhteinen päämäärä. Olemme olleet onnekkaita.”

Aaltolat viihtyvät Helsingin Ullanlinnassa. Geon synnyttyä heille on tullut tavaksi järjestää parisuhdetreffejä keskiviikkoisin. Joskus tunti läheisessä kortteliravintolassa riittää.

Usein koko perhe käy vaunulenkeillä läheisellä Tähtitorninmäellä. Kun lapsi nukkuu vaunuissa ja laineet lyövät rantakiviä vasten, kaikki on hyvin.

Artikkeli on julkaistu Eevassa 4/2023.

Kommentoi +