Nämä keinot auttavat Minttu Mustakalliota pitämään migreenikohtaukset poissa: ”Joskus voin ottaa lasin viiniä, vaikka tiedän, että se voi aktivoida migreenin”
Näyttelijä Minttu Mustakallio tietää, että myös unelma-ammatissa voi uupua. Siksi hän hoitaa kehoaan rutiineilla, ja mieltään sillä, ettei tee rutiineista liian ehdottomia.
Sinä syksynä uni ei tullut. Tämä ei ole yhtään minun tapaistani, näyttelijä Minttu Mustakallio, 52, ajatteli.
Tuolloin, muutama vuosi sitten, Minttu oli mukana isossa teatteriproduktiossa, jossa oli paljon harjoiteltavaa ja selviteltävää.
Illat täyttyivät harjoituksista, ja kun Minttu yritti niiden jälkeen nukkua, esityksessä soivat biisit kaikuivat hänen päässään. Oli mahdotonta nukahtaa.
”Säikähdin sitä. Sellainen on minulle kauhean epätyypillistä.”
Minttu oli aina ollut ennemmin ratkaisujen hakija kuin velloja. Hänellä ei ollut taipumusta ahdistukseen tai unettomuuteen.
Ja ratkaisun hän keksi nytkin.
Minttu alkoi katsoa iltaisin harjoitusten jälkeen Game of Thrones -tv-sarjaa. Hän oli ylenkatsonut sitä pitkään, vaikka ystävät olivat suositelleet häntä tutustumaan siihen. Kun hän antoi sarjalle mahdollisuuden, se vei saman tien mennessään.
”Sarja oli outoa fantasiaepookkia eikä yhtään tässä maailmassa kiinni. Sitä katsoessa pystyin hyppäämään pois soivasta päästäni. Se pelasti minut.”
Nyt Minttu kertoo, mitä muuta hän on oppinut jaksamisesta ja mitkä asiat saavat hänet voimaan hyvin.
intohimo. Minttu Mustakallio on näytellyt työkseen jo lähes kolmekymmentä vuotta. Hänet muistetaan esimerkiksi suositusta Klikkaa mua -tv-sarjasta, Risto Räppääjä -elokuvista sekä lukuisista teatterirooleistaan.
Minttu rakastaa työtään, vaikka siinä on myös kuormittavat puolensa. Työajat ovat epäsäännölliset ja usein ilta- ja viikonloppupainotteiset. Työkaverit vaihtuvat tiuhaan, ja projekti saattaa loppua juuri kun on päässyt työyhteisöön sisään.
Tulevaisuus on myös usein epävarma. Teatteriprojektit saattavat olla kalenterissa jo kahta vuotta aiemmin, mutta tv- ja elokuva-alan työt varmistuvat yleensä viime tingassa.
”Moni alasta haaveileva ei tajua, mitä se on oikeasti, kun kaikki illat ja viikonloput menevät töissä. Työajat ovat raskaat, eikä palkka ole hirveän hyvä. Se on tosi rankkaa. Pitää olla intohimoisesti ihastunut tähän alaan, että tätä haluaa tehdä.”
Onneksi Minttu on. Juuri nyt hän harjoittelee kahta teatteriesitystä. Kummankin ensi-ilta on vuoden 2026 alussa.
”Eniten mieltäni hoitaa se, että saan olla ammatissa, jota rakastan ja joka on minulle merkityksellinen. Teen sitä, mitä haluan, ja olen siitä kauhean onnellinen. En haaveile alan vaihtamisesta.”
Välillä tulee tietenkin päiviä, kun teatterille pyöräileminen tuntuu raskaalta. Ei huvittaisi olla esillä, puhua kenellekään ja tulla tunnistetuksi uimahallin suihkussa. Jos sama esitys pyörii seitsemänkymmentä tai sata kertaa, aina ei voi olla hyvä päivä.
”Tässä ammatissa tosi moni uupuu. Huomaan itsekin, että työn tekeminen on vaikeaa, jos olen yliväsynyt.”
Usein työn vaatima mielentila tulee kuitenkin selkärangasta ja esitys vie mennessään. Minttu on kiertänyt vuosia kollegansa Ville Virtasen kanssa ympäri Suomea pitämässä Minttu sekä Ville -improvisaatioesityksiä.
Yksi pikkujoulusesongin ilta on jäänyt erityisen hyvin mieleen. Ennen kuin Minttu oli ehtinyt astua lavalle ja sanoa sanaakaan, humalainen katsoja huusi yleisöstä: Paskaa!
”Silloin mietin, miten tämä ilta voi ikinä onnistua. Tuntui vaikealta aloittaa kaksituntinen esitys, kun alun dynamiikkaa oli horjutettu niin epäreilusti. Illasta tuli lopulta hirvittävän hauska. Otimme huutajan kaverit mukaan esitykseen ja aloimme vitsailla tapahtuneesta.”
Minttu tuntee usein, että hänen työnsä on tärkeää – esimerkiksi silloin, kun asiat pitkän pohdinnan jälkeen ratkeavat, kun yleisö taputtaa tai kun joku tulee kiittämään.
”Usein näen, että ihmiset ovat pois itsestään, kun he katsovat teatteria. Se on kiinnostavaa. Siitä tulee olo, että tämä hetki voi olla jollekin taikaa.”
Minttu uskoo, että taide on tärkeää esimerkiksi siksi, että se hoitaa mieltä. Antaa uusia näkökulmia ja muuta ajateltavaa.
”Ihmiset saavat jättää työnsä ja stressinsä ja irrottaa hetkeksi vaikeista asioistaan. Totta kai kirurgin ammatti on tärkeämpi kuin minun, koska kirurgi voi pelastaa ihmishenkiä. Mutta ajattelen, että minä olen voinut pelastaa monia ihmismieliä.”
Kun Minttu näytteli 18 vuotta sitten Kristian Smedsin Tuntemattomassa sotilaassa, Kansallisteatterin näyttämön katosta tiputettiin oikeita pesukoneita. Valtavasta räsähdyksestä huolimatta joku nukkui välillä eturivissä.
Miten epäkohteliasta, Minttu ajatteli silloin.
”Me painamme täällä kolme ja puoli tuntia, ja tyypit tulevat nukkumaan. Nykyään ajattelen, että sekin voi olla tarpeellista. Ihmisellä on ehkä ollut pitkä työviikko. En jaksa vaatia, että nyt perkele katsokaa, kun minä näyttelen täällä. Jos nukuttaa, niin nukkukaa vain.”
”Minulle tuli olo, että millään ei ole mitään väliä. Että en jaksa tehdä näitä töitä.”
VAPAUS. Vaikka näyttelijän työ on Mintun intohimo, hän tietää myös, miltä uupumus tuntuu. Reilu kymmenen vuotta sitten Minttu kuvasi Klikkaa mua -tv-sarjaa ja näytteli samaan aikaan Kansallisteatterissa vierailevana näyttelijänä.
Tv-sarjan kuvauspäivät saattoivat venyä kymmentuntisiksi ja sen päälle piti jaksaa vielä teatterinäytös harjoituksineen.
”Olin tosi kovilla. Huomasin, että uuvun, mutta en voinut asialle silloin mitään.”
Väsymys tuntui kehossa ja mielessä. Sydän alkoi tykyttää ja työ tuntua merkityksettömältä.
”Minulle tuli olo, että millään ei ole mitään väliä. Että en jaksa tehdä näitä töitä.”
Uupumus helpotti, kun projektit päättyivät. Yleensä kiire onkin kausittaista, ja Minttu tietää, koska se helpottaa. Se auttaa.
”Rankkojen työaikojen ja työn epäsäännöllisyyden takia halusin työurani varhaisessa vaiheessa jäädä vapaaksi taitelijaksi. Ajattelin, että haluan perheen ja aikaa olla sen perheen kanssa.”
Minttu ei ole kiinnitettynä minkään teatterin vakinäyttelijäksi vaan hän tekee projektin kerrallaan. Vapaana taiteilijana hänellä on ainakin näennäinen mahdollisuus sanoa ei, jos kalenteri on liian täynnä tai jokin projekti ei tunnu omalta. Se on hänelle henkisesti tärkeää.
Nykyään Minttu pistää säännöllisesti puhelimen kiinni ja ruksii kalenterista päiviä vapaaksi.
”Ennakointi ja suunnittelu tuo hallinnantunnetta. On monta osa-aluetta elämässä, joita en voi hallita. On kiva, että joitain voin.”
Minttu on myös oppinut tunnistamaan, milloin vapaapäiviä tarvitaan erityisesti. Kun hän kulkee kesken työputken kaupungin läpi kotiin ja kahviloissa istuvat ihmiset herättävät kateutta, hän tietää, että on aika vetää henkeä.
”Saatan ajatella, että täällä ihmiset vain elävät tällaista elämää. Tajuavatko he, miten onnekkaita he ovat? Minäkin haluaisin päästä käymään joskus kahvilassa.”
RUTIINIT. Moni ei tule ajatelleeksi, että näytteleminen on hyvin fyysistä ja usein kova rutistus keholle, Minttu sanoo. Pelkästään kuuluvan puheen tuottaminen vaatii lihaksia.
Siksi Minttu päätti jo varhain, että hän haluaa vapaa-ajallaan mieluummin urheilla kuin juhlia.
”Huomaan itsestäni aika nopeasti, jos on paljon näytöksiä ja kuvauksia. Ääni kärsii ja kropassa tuntuu. Haluan, että minulla on kirkas pää ja mieli.”
Terveellisiin elämäntapoihin on toinenkin syy. Minttu on kärsinyt jo vuosia pahasta migreenistä. Pahimmillaan hän on saanut useita kohtauksia viikossa.
”En ole puhunut migreenistäni kauheasti, koska en halua antaa sille tilaa. En kulje tuolla sanomassa, että hei tajuatteko te, että minulla on siis ihan kauhea migreeni.”
Migreeniä ja näyttelijän työtä on ollut välillä vaikea yhdistää. Kun kohtaus iskee, päässä jyskyttää ja valot aristavat silmiä. Lavalla ja kuvauksissa on kuitenkin oltava jatkuvasti kirkkaissa valoissa, ja sairauslomapäiviä on hankala pitää. On iso kynnys perua teatteriesitys, jos neljäsataa ihmistä on ostanut lipun näytökseen.
”Minun pitäisi elää tosi kurinalaista elämää ja aikataulujen pitäisi olla tasaiset, jotta pääni ei reagoisi. Se ei ole tässä ammatissa mahdollista.”
Minttu tekee kuitenkin parhaansa. Hän nukkuu riittävästi, juhlii harvoin ja käyttää hyvin vähän alkoholia. Hän ei ole koskaan pitänyt tipatonta mutta hän saattaa olla neljäkin kuukautta juomatta mitään.
Minttu on myös löytänyt vuosien etsinnän jälkeen hyvän lääkityksen, joka pitää migreenin kurissa. Se tekee hänet iloiseksi.
”Olen hyväksynyt sen, että minulla on migreeni, enkä taistele sitä vastaan. Migreeni on ärsyttävä sairaus, mutta ajattelen, että se pitää vain yrittää hoitaa.”
Vaikka Minttu elää terveellisesti, hän pyrkii välttämään itseruoskintaa ja liian ehdottomia rutiineja.
”Kaikenlainen repiminen, raastaminen ja kurittaminen on huonoksi keholleni. Joskus voin ottaa lasin viiniä, vaikka tiedän, että se voi aktivoida migreenin. Se voi tehdä jollain muulla tavalla minulle hyvää.”
”Minusta on kiva kutsua ystäviä kylään. On turvallista nukahtaa siihen, että kotona on ihmisiä.”
HÄLINÄ. Mintulla on puolisonsa Tuomas Rinta-Panttilan kanssa kolme lasta, joista nuorinkin on jo kouluikäinen. Kun lapset olivat pieniä, töistä irrottautuminen kävi kuin itsestään. Syliin kiipeävän taaperon kanssa puuhaillessa kaikki muu tuntui toisarvoiselta.
Kun lapset ovat kasvaneet, tarpeet ovat muuttuneet mutta eivät kadonneet mihinkään.
”Nykyään lapset voivat sanoa, että hei, kuuntele minua. Minulla on nämä ja nämä ongelmat, voitko ratkaista nämä minun kanssani.”
Vanhemmuus on kasvattanut ja mullistanut elämää kaikkein eniten, Minttu ajattelee.
”Vanhemmuus on ihaninta, mitä on. Ja välillä ihan hirveän raskasta. Vaatimuksia on paljon. Pitää kestää sitä, että ei ole täydellinen ja asiat eivät aina onnistu. Kaikkea ei voi tehdä lasten puolesta.”
Kun Minttu oli pieni, hänen oma taiteilijaäitinsä kutsui usein ystäviään kylään. Mintun äiti rakasti laittaa ruokaa ja soittaa flamencoa. Astiat kilisivät, puheensorina täytti huoneen ja papumössö tuoksui.
Se tuntui Mintusta turvalliselta. Äiti on nyt jo edesmennyt, mutta Minttu jatkaa samaa perinnettä perheensä kanssa.
”Minusta on kiva kutsua ystäviä kylään. On turvallista nukahtaa siihen, että kotona on ihmisiä.”
Minttu on tarkka siitä, että hän pitää yhteyttä muilla aloilla työskenteleviin läheisiinsä, vaikka yhteisen ajan löytäminen on joskus vaikeaa. Usein hän on töissä silloin, kun muut ovat vapaalla.
”Ystävät ovat jaksamiselleni ja mielialalleni ensisijaisen tärkeitä. On elämäni suola, että aina on joku, jolle voi soittaa.”
Vaikka Minttu on työssään jatkuvasti sosiaalinen, hän ei ahdistu ihmisjoukoista vapaa-ajalla. Päinvastoin.
”Joku voisi tarvita yksinoloa, mutta minä saan voimaa sosiaalisista kohtaamisista.”
UIMINEN. Ehkä sosiaaliset tilanteet lataavat, koska omaa tilaa ja yksinoloa on tarpeeksi, Minttu miettii. Kun kukaan ei kaipaa, hän saattaa pyöräillä, siivota ja käydä uimassa. Lenkkeilyn tilalle on hiljattain tullut laitepilates, joka on auttanut töissä kipeytyneeseen selkään.
Minttu on myös alkanut uida meressä ympäri vuoden.
”Stressi katoaa hetkeksi, kun menen portaita kylmään veteen. Silloin keskityn vain siihen ja hengittämiseen. Samanlaista hetkessä olemista on vaikea tavoittaa arjessa.”
Minttu käy meren rannassa joka aamu, jos ehtii ja on sellaisella tuulella.
”Minulle sopii se, että en tee isoja liian lukitsevia päätöksiä. Että nyt teen näin joka aamu. Minua alkaa ahdistaa sellainen.”
Avantouinti on Mintulle tuttu harrastus jo teini-iästä, jolloin hän talviui tätinsä kanssa. Uimareissut olivat tärkeitä yhteisiä hetkiä, joilla juteltiin kaikenlaista.
Lukioikäisenä Minttu lopetti avannossa käymisen, koska kukaan muu omanikäinen ei harrastanut sellaista.
”Minulle tuli yhtäkkiä olo, että tämä on ihan hirveää. Miksi menen tuonne, kun minua palelee? Päätin, että nyt minä perhana lopetan.”
Nykyään uiminen on Mintulle tapa rauhoittua ja pysäyttää mieli hetkeksi. Kun käynnissä on monta projektia, pää on joskus vaikea tyhjentää.
Avannossa pää tyhjentyy kuin itsestään.
”Siitä tulee tosi hyvä, onnellinen ja ihmeellisen kohottunut olo. Hetken tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 10/2025.
