Kun Meeri Koutaniemi alkoi kärsiä jatkuvista kivuista, elämänilo himmeni. Hän päätti antaa tilaa unelmilleen. Toipuminen sai hänet miettimään, mikä on elämässä kaikkein tärkeintä.
Kaksi vuotta sitten valokuvaaja Meeri Koutaniemi oli joko sairaana tai töissä. Hän saattoi painaa peräkkäin kolme viisitoistatuntista kuvauspäivää, ja maata sen jälkeen loppuviikon sängyssä migreenin kourissa.
Kun kipukohtaus iski, Meeristä tuli toimintakyvytön. Päätä kivisti. Huimasi. Valonarkuus sattui silmiin. Hajut etoivat. Oksetti. Niska oli jumissa.
Meeri uskoo, että hänen oireensa olivat vahvasti psykosomaattisia. Stressi kasvatti kipuja.
”Sain yleensä itseni viikonlopun lepäämällä siihen kuntoon, että jaksoin taas maanantaina mennä töihin. Perjantaina migreeni iski uudelleen.”
Kehon lisäksi oireili mieli. Yleensä myönteisestä Meeristä tuli alakuloinen, kielteinen ja kärsimätön. Hetkessä läsnäoleminen oli vaikeaa. Pienikin arjen vastoinkäyminen avasi kyynelkanavat.
Meeri tunnisti itsessään hänelle jo entuudestaan tutut uupumuksen merkit.
Taustalla oli intensiivisten työvuosien lisäksi suuri suru. Meerin isä kuoli lokakuussa 2022. Kuormitus purkautui hetkellisiin romahduksiin, ja nuoruudenaikaiset paniikkikohtaukset tulivat taas tutuiksi.
”Pahimpina hetkinä makasin pimeässä peiton alla täysin lamaantuneena. En nähnyt toivottomuudessani minkäänlaista valoa, enkä ulospääsyä.”
”Elämänhaluni oli kateissa. En tunnistanut enää itseäni siinä tilassa.”
Kohti inhimillisiä unelmia
Vietän unelmieni toteuttamisen vuoden. Näin Meeri lupasi itselleen keväällä kaksi vuotta sitten toipuessaan uupumuksesta. Ammatillisten haaveiden sijaan hän halusi toteuttaa inhimillisiä unelmia.
”Pysähdyin perusteellisesti miettimään sitä, mille haluan antaa aikaani. Mitä kaipaisin elämääni? Mikä tuo minulle iloa?”
Meeri oivalsi haluavansa arkeen lisää liikuntaa ja leikkisyyttä. Ilmajooga, jota Meeri oli kokeillut aiemmin Meksikossa, alkoi taas kutsua.
”Joogaharjoitus, jossa käytetään apuna katosta roikkuvaa kangasta, on sekä haastavaa että hauskaa. Kangas kannattelee ja antaa liikkeelle vapautta irrallaan maasta.”
Laji innosti Meeriä niin paljon, että hän matkusti alkuvuodesta 2024 Thaimaahan. Intensiivikoulutuksen jälkeen Meeri sai ilmajoogaohjaajan paperit.
Vapaa-ajan haaveiden toteuttamisesta tuli samalla reissulla kaksi uutta ammatinalkua, sillä ilmajoogaopintojensa ohella Meeri valmistui thaihierojaksi. Ilmajoogaopintojaan hän on jatkanut valmistumisensa jälkeen Liettuassa.
Kesällä Meeri alkaa ohjata Suomessa ilmajoogatunteja. Valokuvaajan työtään hän ei hylkää.
”Olen päässyt uusien opintojeni myötä sukeltamaan liikkeen, rytmin ja hengityksen maailmaan. Näitä kaikkia taitoja tarvitaan sekä elämässä että valokuvauksessa.”
”Tasapaino ei ole pysyvä olotila. Joka päivä on tehtävä valintoja sen puolesta, mille haluaa antaa aikansa.”
Muutos vaati vanhasta luopumista
Tilan tekeminen unelmille vaati jostain vanhasta luopumista. Meerille se tarkoitti töiden vähentämistä.
”Kaikki muut toimenpiteet tuntuivat toisarvoisilta. Jos olisin jatkanut huonovointisuuteni ydinsyyn ruokkimista, eli jatkanut ylipitkiä työpäiviä, en olisi pystynyt muutokseen.”
Intohimolla työhönsä suhtautuvalle kuvajournalistille se ei ollut helppoa.
Työt ovat vieneet Meeriä maailman eri kolkkiin. Hän on kuvannut sosiaalisia ja poliittisia ilmiöitä yli 70 maassa ja keskittynyt erityisesti tyttöjen ja naisten aseman dokumentoimiseen. Ihmisoikeuksia käsittelevät kuvareportaasit ovat tuoneet ymmärrystä maailmasta, kansainvälisiä palkintoja sekä ainutlaatuisia kohtaamisia.
Meeri opetteli sanomaan kiinnostavillekin työtarjouksille ”ei” hyvinvointinsa tähden.
Hänen mottonsa kuuluu ”älä valita, ala valita”.
”Tasapaino ei ole pysyvä olotila. Joka päivä on tehtävä valintoja sen puolesta, mille haluaa antaa aikansa.”
Keskittyminen kuuluu Meerin hyvän olon reseptiin. Se, mihin kiinnität huomiotasi, kasvaa. Jos keskittyy samaan aikaan kahteenkymmeneen asiaan, ei saa tehtyä niistä mitään kunnolla. Fokusoiminen kantaa hedelmää.
Kirkkaan keskittymisen tilan saavuttaminen vaatii Meeriltä ponnisteluja. Älylaitteet on vaimennettava, ja on fyysisesti hakeuduttava tilaan, jossa voi olla rauhassa. Avanto on tällainen paikka.
”Jääkylmässä vedessä muu maailma katoaa ympäriltäni. Olen ja hengitän.”
Yhteys syvenee arkea jakamalla
Alkuvuodesta Meeri vietti kuukauden Hongkongissa, jossa oli pitämässä työpajaa turvapaikanhakijoille. Meeri päätyi asumaan paikallisen ystävänsä perheen luokse.
Koska kaupungissa on pienet asunnot ja korkeat vuokrat, vieras nukkui ystävänsä kanssa samassa sängyssä.
Se ei ollut kokeneelle reppureissaajalle uutta. Matkoilla eri puolilla maailmaa Siperiasta Etelä-Amerikkaan Meeri on tottunut jakamaan huoneen kollegan kanssa. Aina tosin ei ollut tarjolla edes huonetta, vaan yösija saattoi olla vaikkapa viltti maalattian päällä.
Kuukausi Hongkongissa muistutti Meeriä yhteisöllisyyden merkityksestä.
”Parhaat keskustelut kävimme sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Kun jaat arkea toisen kanssa läheisesti ja fyysisesti pitkään samassa tilassa, yhteys syvenee.”
Meeriä harmittaa se, että etenkin Suomessa kyläilykulttuuri on kuihtunut. Ystäviä tavataan saman kaavan mukaan puolentoista tunnin lounaalla.
Sellaisia tapaamisia Meerikin suosi ennen, sillä työ haukkasi leijonanosan ajasta. Nykyään hän kutsuu rakkaita ihmisiä hänen ja muusikko- puolisonsa Sami Yaffan kotiin Helsingin Kruununhakaan.
”Meillä nukkuu aina välillä joku ystävistäni vierassohvalla tai, jos Sami ei ole kotona, vieressäni. Ihmissuhteista tulee entistä antoisampia, kun niissä jakaa arkea.”
”Yhteys on taito, jota voi harjoitella. Voimme valita, minkälaiseen yhteyteen antaudumme toisen ihmisen kanssa.”
Avoimesti puhumisen opettelua
Kun Meeri alkoi parantua, hän huomasi, että yksinolon lisäksi tärkeää on yhteyden löytäminen toisiin ihmisiin. On elintärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi.
”Yhteys on taito, jota voi harjoitella. Voimme valita, minkälaiseen yhteyteen antaudumme toisen ihmisen kanssa.”
Yhteyden varjopuoli on haavoittuvuus. Kun antautuu aitoon kontaktiin toisen kanssa, on riski tulla torjutuksi tai väärinymmärretyksi.
Meeri on tietoisesti opetellut viime vuosina olemaan läheisilleen yhä paljaammin juuri se, kuka hän on.
”Olen puhunut avoimesti tunteistani, myös niistä vaikeista. Olen pyrkinyt näyttämään keskeneräisyyteni ja varjoisat puoleni. Se on vaatinut minulta sallimista.”
Rehelliseen yhteyteen antautuminen kannatti. Meeri alkoi näyttää avoimemmin esimerkiksi väsymystään niin läheisille kuin puolitutuillekin.
”Elinvoimani kasvoi, intuitioni kirkastui, intohimoni lisääntyi ja hermostoni rauhoittui. Olemassaolo muuttuu merkityksellisemmäksi, kun uskaltaa olla auki toiselle.”
Mielen taakat alkavat purkautua
Voivatko käsittelemättömät tunteet keräytyä kehoon? Ajatus on ollut tärkeä Meerin paranemiselle. Hyvinvoinnin tueksi ja kipujen karkottamiseksi Meeri on kokeillut monia vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitomuotoja. Hän on saanut apua muun muassa meditaatiosta, hengitysharjoituksista ja akupunktiosta.
Läpimurto tapahtui, kun Meeri alkoi purkaa kehollisesti mielensä taakkoja.
”Kerrytämme joka päivä itseemme käsittelemättömiä tunteita ja ajatuksia. Puheen tasolla pystyn päästämään irti osasta näistä. Lopullinen mielen vapautuminen tapahtui vasta, kun aloin työskennellä kehoni kanssa.”
Yksi voimakkaimmista kehollisen työskentelyn muodoista on Meerille ollut elämänenergian aktivointi.
Sitä kuvataan energian siirtoprosessiksi, jossa kehossa voi ilmentyä voimakkaitakin tuntemuksia tai reaktioita. Harjoitukseen antaudutaan ilman odotuksia.
Meerin turha tunnetaakka purkautui kundaliinienergian aktivoinnin tunneilla ulos liikkeenä, itkuna, ääninä ja tärinänä.
Mitä paremman yhteyden kehoonsa Meeri on löytänyt, sitä virkeämmäksi hän on tuntenut itsensä. Kyse ei ole uudesta, vaan paluusta menneeseen.
Kun Meeri antoi tilaa unelmiensa toteuttamiselle, hän alkoi kuulla sisäisen lapsensa ääneen.
”Muistin, miten paljon rakastin lapsena ilmaista itseäni juoksemalla, tanssimalla ja kiipeämällä. Ymmärsin kaipaavani näitä kaikkia.”
”Lopullinen mielen vapautuminen tapahtui vasta, kun aloin työskennellä kehoni kanssa.”
Itsensä haastaminen on terveysteko
Meerin silmät alkavat säihkyä, kun hän puhuu riskin ottamisesta. Hänestä riskin ottaminen on terveysteko.
Meeri ei tarkoita uhkarohkeutta vaan koko potentiaalin valjastamista käyttöön. Se pitää sisällään itsensä jatkuvaa haastamista ja uuden opettelua.
”Täyttymys tulee epämukavuusalueella.”
Viime vuonna Meeri haki mukaan ammattitanssijoille suunnatulle tanssileirille.
Hakuprosessin aikana hän kävi läpi vaikeita tunteita häpeästä pelkoon. Meeri mietti, mitä jos hän ei tule valituksi – tai mitä jos hän tulee valituksi ja nolaa itsensä ammattitanssijoiden edessä. Mieli syötti liikettä rakastavalle Meerille monenlaisia epäonnistumisen mahdollisuuksia.
Kahden viikon tanssileiri oli yksi Meerin viime talven kohokohdista.
”Mieli pyrkii pitämään meidät turvassa ja totutussa. Meidän täytyy vaimentaa rajoittavien uskomustemme ääni.”
Meeri haluaa hivuttaa rajojaan joka päivä hieman kauemmaksi. Siitä syystä hän on aloittanut myös voima- ja painonnoston. Valmentaja Juha Silvennoinen haastaa Meeriä suorituksiin, joihin hän ei tiennyt pystyvänsä. Meeri unelmoi kilpailemisesta lajin parissa.
”Se voi kuulostaa hassulta, sillä olen ollut aina 50-kiloinen nainen, jota on vähätelty kokonsa takia.”
”Maailmalla matkustaessani on sattunut väkivaltatilanteita, joissa en ole pystynyt puolustautumaan, koska en ole ollut fyysisesti tarpeeksi vahva.”
Meeri uskoo manifestointiin ja visualisoinnin voimaan. Hän muistuttaa, että keksijöitä, aktivisteja ja muutoksentekijöitä yhdistää se, että he ovat uskoneet johonkin sellaiseen, joka on tuntunut mahdottomalta. Suurin mahdollistaja ihmisessä on tahdonvoima.
”Koska mielikuvituksella ei ole rajoja, myös potentiaalimme on rajaton.”
Meeri tuntee itsensä erityisen onnelliseksi niinä hetkinä, jolloin hänen mielikuvituksensa saa lentää. Silloin hän saattaa päätyä opettelemaan uutta urheilulajia, maalaamaan viikkotolkulla kukkaruukkuja tai painamaan kasvonsa sammalmättääseen.
”Leikkisyys on palannut elämääni.”
Tasapaino löytyi, kipu väistyi
Valo siivilöityy vaaleanvihreäksi maalattuihin seiniin läpitalonasunnossa Kruununhaassa. Valo on palannut myös Meerin kasvoille. Uupumus ja kiputilat ovat väistyneet. Kalenterissa on töitä: Meerin valokuvia on esimerkiksi kesällä esillä Paratiisi Nauvo -taidekeskuksessa. Mutta työn vastapainona on vapaa-aikaa. Ison osan siitä hän viettää Samin kanssa.
”Sami on kumppanini ja läheisin ystäväni. Kannustamme toisiamme oppimaan koko ajan uutta. Hän oli tärkein tukeni silloin, kun minulla oli vaikeaa.”
Pariskunnalla on toinen koti Espanjan Mallorcalla. Siellä Meeri pääsee nauttimaan luonnon läheisyydestä. Liikenteen melun sijaan talon terassille kantautuu lammaslauman kellojen kalkatus. Myös kotiseutu, Kuusamo, on Meerille tärkeä paikka.
Kipu on ollut raskas seuralainen, mutta arvokas opettaja. Nyt Meeri osaa katsoa sitäkin kiitollisuudella. Se on pakottanut pysähtymään olennaisen äärelle.
”Vuosia krooninen migreenini yritti huutaa minulle, että tahtini on liian kiivas. Vasta kun suostuin kuulemaan kehoni viestit, astuin paranemisen polulle.”
Meeri tietää, että hyvinvointi ei ole pysyvä olotila vaan jatkuva projekti.
”Kehoni on niin viisas, että se hälyttää edelleen herkästi, jos minulla menee liian lujaa.”
Silloin Meeri hidastaa tahtia. Hän unohtuu metsään Kuusamossa, hyppää mereen Kruununhaassa tai tervehtii kyläpöllöä Mallorcalla.
Mikä ravitsee...
...mieltä
”Inspiroivat keskustelut ja uuden oivaltaminen.”
kehoa
”Irti päästäminen ja riskin ottaminen.”
sielua
”Hengittäminen ja luonnon, toisten ihmisten ja itseni kanssa yhteydessä oleminen.”
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 5/25.
