Jatkuva univaje voi olla kohtalokasta, muistuttaa Markku Partinen: "Uni on välttämätöntä elämälle”
Unilääketieteen uranuurtaja, professori Markku Partinen oivalsi unen merkityksen terveydelle jo vuosikymmeniä sitten. Hänelle itselleen uni on niin tärkeää, että hän saattaa nukkua päiväunet jopa kongressipäivien aikana.
Kun puhutaan terveydestä, unilääketieteen uranuurtajan, professori, neurologian erikoislääkäri ja tietokirjailija Markku Partisen mukaan Suomessa keskitytään edelleen ravitsemukseen ja liikuntaan.
”Totuus on, että uni on niitäkin tärkeämpi asia. Esimerkiksi iäkäs ja liikuntakyvytön ihminen voi hyvinkin elää vuoden vuoteessa jossakin hoivakodissa. Täysin ilman unta ihminen kuitenkin kuolisi viimeistään muutamassa kuukaudessa. Uni on välttämätöntä elämälle.”
Partinen on puhunut unen terveysvaikutuksesta jo vuosikymmeniä. Varsinkin uransa alkuaikoina hän törmäsi usein oman alansa sisällä vähättelyyn ja vastustukseen.
Viime vuosina suhtautuminen on kuitenkin muuttunut, ja yhä useampi nuori lääkäri hakeutuu Partisen unilääketieteen koulutuksiin. Unesta kiinnostuneet ihmiset taas ahmivat hänen tietokirjojaan.
Uni ja unen vaikutus ihmisen terveyteen kiinnostivat Partista jo nuorena, kun hän lähti ranskalaiseen Montpellier’n yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä.
Samalla hän opiskeli myös neurofysiologiaa ja päätyi työskentelemään maailmankuulun unitutkimuksen pioneerin Pierre Passouantin unilaboratorioon.
Oppi-isä rohkaisi häntä jatkamaan työtä unilääkärinä myös kotimaassa.
Palattuaan Suomeen Partinen kuitenkin havaitsi, että koko maassa ei ollut vielä yhtään uniklinikkaa. Sen vuoksi hän päätyi työskentelemään HUSin neurologian klinikan alaisessa kliinisen neurofysiologian laboratoriossa.
Ranskassa Partinen oli oppinut diagnosoimaan ja hoitamaan unenaikaisia hengityskatkoksia aiheuttavaa sairautta, uniapneaa. Hän havaitsi, että samaa sairautta oli myös monilla suomalaisilla.
Ensimmäiset uniapneadiagnoosit Suomessa hän teki 1970-luvun loppupuolella. Siihen aikaan sairaus oli Suomessa kuitenkin vielä täysin tuntematon.
”Vanhemmat kollegani pitivät minua hulluna nuorena lääkärinä ja sanoivat, että ’hei Markku, ei tuollaista sairautta ole olemassakaan’. Se oli tietysti masentavaa”, Partinen muistelee.
Hän ei antanut periksi vaan jatkoi uniapneapotilaiden tutkimista ja hoitamista.
Partinen väitteli Helsingin yliopistossa suomalaisten miesten unihäiriöistä vuonna 1982. Sen seurauksena hän osallistui muun muassa Suomen puolustusvoimien nukkumissuositusten laadintaan.
Kokemuksen kertyessä Partinen haaveili jatkuvasti Suomen ensimmäisen unihäiriöklinikan perustamisesta. HUSin hallinto ei kuitenkaan tukenut ajatusta. Niinpä hän päätyi perustamaan yksityisen Ullanlinnan unihäiriöklinikan yhdessä Miina Sillanpää -säätiön kanssa.
Hieman myöhemmin Partinen lähti kahdeksi vuodeksi amerikkalaiseen Stanfordin yliopistoon opiskelemaan lisää unihäiriöiden hoitoa.
”Stanfordissa tutustuin ensimmäisen kerran uniapnean hoidossa käytettäviin CPAP-laitteisiin. Suomessa otimme ne käyttöön 1980-luvun loppupuolella.”
”Lienen jonkinlainen visionääri. En pelkää tuoda havaintojani esille.”professori Markku Partinen
Kutsumus unihäiriöiden hoitoon vahvistui vuosi vuodelta. Partinen näki, miten hoidot vaikuttivat potilaisiin ja paransivat näiden elämänlaatua.
Ammatillisesti hänestä tuntui kuitenkin yksinäiseltä. Kaikki häntä tukeneet ohjaajat olivat kuolleet muutaman vuoden aikana, eikä lähipiirissä ollut enää ketään, joka olisi tuntenut akateemisen maailman toimintatapoja.
Elämässä ei ollut yhtään ihmistä, jolta olisi voinut kysyä neuvoa siitä, miten unilääketieteen uralla kannattaisi edetä.
Stanfordin yliopisto tarjosi Partiselle tenure-professuraattia, jota Suomessa vastaa lähinnä apulaisprofessorin virka. Partinen vastasi kutsuun kuitenkin kieltävästi, sillä hän pelkäsi, ettei saisi sen jälkeen enää töitä Suomesta.
”Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että jos olisin ollut muutaman vuoden huippuyliopiston professorina, olisin todennäköisesti päässyt professoriksi myös moneen muuhun yliopistoon, myös Suomessa”, Partinen kertoo.
Vaikka Partisen ajattelumaailmaa pidettiin Suomessa outona, maailmalla hän oli arvostettu asiantuntija. Hänestä tuli muun muassa Maailman unitutkimusyhdistyksen ensimmäinen vaaleilla valittu puheenjohtaja.
Unitutkimuksessa hän on aina halunnut kulkea edelläkävijöiden joukossa.
Reilut kymmenen vuotta sitten Partinen alkoi ihmetellä, miksi hänen vastaanotolleen tuli useita narkolepsiaan sairastuneita ihmisiä. Hän lähti tutkimaan potilaidensa taustoja ja huomasi, ettei heillä ollut muuta yhteistä kuin se, että he olivat vain muutamaa viikkoa tai kuukautta aikaisemmin saaneet sikainfluenssarokotteen.
”Havaitsin, että sikainfluenssarokote saattoi aiheuttaa geneettisesti alttiille ihmisille narkolepsian.”
Partinen oli yhteydessä myös muihin tutkijoihin ja kertoi havainnoistaan julkisesti, mikä nostatti paljon kohua. Hän ei kuitenkaan pelännyt tai perääntynyt.
”Lienen jonkinlainen visionääri. En pelkää tuoda havaintojani esille.”
Viime vuodet Partinen on toiminut Terveystalo Helsinki Uniklinikan ylilääkärinä ja Helsingin yliopiston vastuututkijana. Lisäksi hän on tutkinut erityisesti koronavirustautia ja Long Covidia, sillä molemmissa oireena on usein huonolaatuinen yöuni ja päiväaikainen väsymys.
”Stressaan samalla tavalla asioista kuin muutkin ihmiset.”professori Markku Partinen
Unihäiriöiden hoidolle elämänsä omistanut professori suhtautuu itse nukkumiseen rennosti. Yleensä hän pyrkii nukkumaan vähintään kuusi tuntia yössä, mielellään kuitenkin vähintään kahdeksan.
Nukkumaan hän menee vasta silloin, kun tuntee olonsa aidosti väsyneeksi.
”Silloin nukahtaminen on helpointa.”
Aina nukahtaminen ei onnistu kovin helposti alan asiantuntijaltakaan, tai hän saattaa herätä keskellä yötä niin, että uni ei enää tule. Partisen mielestä se on luonnollinen ilmiö, josta ei ole syytä hermostua.
”Stressaan samalla tavalla asioista kuin muutkin ihmiset. Jos takanani sattuu olemaan kuormittava päivä, voi olla, että alan tuntea oloni uniseksi vasta kolmen tai neljän aikaan aamulla. Menen silloin nukkumaan.”
Partinen ei yritä pakottaa itseään nukkumaan tai pyöriskele sängyssä odottaen unentuloa. Sen sijaan hän saattaa ratkoa sudokuja, pelata tietokonepasianssia tai lukea kirjaa, kunnes silmäluomet alkavat painaa.
Niin hän tekee myös, jos sattuu heräämään yöllä eikä uni enää tule.
Huonosti nukutun yön jälkeen on Partisen mielestä luonnollista tuntea olonsa seuraavana päivänä väsyneeksi. Jos mahdollista, hän nukkuu silloin päivän aikana lyhyet päiväunet.
”Kongressimatkoillakin etsin usein tyhjän huoneen, laitan kännykän 10–20 minuutin päästä soimaan ja nukun tirsat.”
Erityisiä poppakonsteja hyvään nukkumiseen Partisella ei ole. Myöskään unilääkkeitä hän ei ole itse käyttänyt nuoruusvuosien jälkeen. Yleensä hän suosittelee lääkkeettömiä hoitoja myös potilailleen, jos se vain on mahdollista.
Partinen näkee, että hyvä nukkuminen perustuu kokonaisvaltaiseen tasapainoon.
Elämän eri osa-alueiden täytyy olla balanssissa, jotta nukahtaminen onnistuu helposti ja uni on elvyttävää. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että työn lisäksi elämässä on riittävästi palauttavia asioita ja ihmissuhteet ovat kunnossa.
”Asioita ei saa jäädä märehtimään liikaa, vaan elämässä täytyy elää hetkessä. Mieltä painavista asioista täytyy kuitenkin puhua läheisille. Vaikeita asioita ei saa pitää vain sisällään.”
Mitkä ovat professorin omat keinot? Ennen koronapandemiaa Partinen pelasi vielä golfia ja joskus squashiakin.
Nykyään ne ovat jääneet. Sen sijaan hän suuntaa mielellään metsälenkille perheen kahden lagottokoiran, Bellan ja Harun, kanssa. Koirien kanssa elämässä riittää sopivasti vauhtia. Pian seitsemän vuotta täyttävä Bella tosin näyttää välillä tuskastuvan yhdeksän kuukauden ikäisen Harun pentuhölmöilyihin.
”Koirat ovat osa meidän perhettämme. Ne lukevat ajatuksia sekä lohduttavat ja rohkaisevat tarvittaessa. Yöllä ne taas tuovat turvallisuuden tuntua. Kukaan ei taatusti pääse tontille niiden huomaamatta.”
”Ilman unta ihminen kuolisi viimeistään muutamassa kuukaudessa.”professori Markku Partinen
Markku Partinen
on unilääketieteen uranuurtaja, professori, neurologian erikoislääkäri ja tietokirjailija. Unilääketieteen erityispätevyyden hän sai vuonna 1998 ensimmäisten suomalaisten lääkäreiden joukossa. Professorin arvonimen tasavallan presidentti myönsi hänelle vuonna 2012.
74-vuotias Partinen työskentelee nykyään Terveystalo Helsinki Uniklinikan ylilääkärinä ja monissa unilääketieteeseen liittyvissä asiantuntijatehtävissä. Hän on kirjoittanut viisi uniaiheista tietokirjaa yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa. Hänen viimeisin teoksensa on Unikoulu aikuisille (Wsoy 2021).
Partinen asuu maalla järvenrannalla puolisonsa ja kahden koiransa kanssa.
