Kun Marja-Liisa Manka putosi jäihin, hänet pelasti tärkeä oivallus, joka tekee ihan jokaisesta päivästä paremman
Työhyvinvoinnin asiantuntija Marja-Liisa Manka halusi tietää, miksi maailman onnellisimmassa maassa Suomessa joka päivä noin kymmenen ihmistä jää masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle. Manka uskoo siihen, että ruokkimalla elämäniloa saa toivoa, kestää huonot hetket ja voi paremmin.
Toissa talvena työhyvinvoinnin asiantuntija Marja-Liisa Manka joutui hengenvaaralliseen tilanteeseen, kun hän kesken hiihtolenkin putosi jäihin. Kun hän onnistui jo melkein rimpuilemaan itsensä ylös jääkylmästä vedestä, hän luisuikin sinne takaisin.
Manka päätti levähtää hetken. Hän painoi päänsä jäähän, katsoi ylös ja näki poutapilviä sinisellä taivaalla.
”Jälkikäteen tajusin, että päivä oli synkkä ja pilvinen. Mieleni tuotti sinisen taivaan ja ajatuksen, että minulla on mielettömät hauislihakset, joilla nostan itseni vedestä ylös. Ja niin minä nostin.”
Tämä kokemus kuvastaa Mankan mukaan elämäniloa. Se on kuin voimavarapakki, jota tarvitaan vastoinkäymisten selättämiseen. Käytännössä elämänilo tarkoittaa optimismia, toivoa, itseluottamusta ja sitkeyttä – välillä myös huumoria, leikkisyyttä ja kykyä nähdä ilon pilkahduksia arjessa.
Mikään patenttiratkaisu elämänilo ei kuitenkaan ole: se ei suojaa ongelmilta eikä lupaa jatkuvaa tyytyväisyyttä.
”Elämänilo auttaa kestämään huonot hetket. Se on hirveän tärkeää, jotta jaksaa nähdä eteenpäin ja uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.”
Suomi on valittu vuosia peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Silti joka päivä noin kymmenen suomalaista jää masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tämä ristiriita sai aiemmin työhyvinvoinnin professorina työskennelleen Mankan tutkimaan asiaa lisää. Hän kirjoitti kirjan siitä, mitä jokainen voisi tehdä löytääkseen elämänilon ja voidakseen siten paremmin.
Mankan mukaan elämäniloa voi ruokkia etenkin kolmella tavalla: kiinnittämällä tietoisesti huomionsa hyvään, tutustumalla juuriinsa ja päästämällä irti ilon esteistä.
”Minun sukupolveni ja vähän nuorempienkin lapsuuteen kuului se, että tunteista ei osattu puhua. Silitin äitini poskea ensimmäisen kerran hänen kuolinvuoteellaan. En ollut koskaan aiemmin varmaan edes halannut häntä. On hurjaa, miten yleistä se on.”
Marja-Liisa Manka
Eniten iloa jarruttavat perfektionismi ja liiallinen kiltteys. Mankan mukaan ne saavat aikaan tunteen siitä, ettei mikään riitä: kaiken voisi tehdä paremmin ja aina voisi tehdä enemmän. Myös jatkuva kiireen tuntu ja pessimismi vievät arjen kepeydeltä tilaa.
”Jos aamusta alkaen bongaa ongelmia, on puolenpäivän aikaan jo ihan lopussa. Stressihormonit erittyvät ja väsyttää valtavasti.”
Ilon hiipuminen vaikuttaa samalla tavalla kuin stressi tai uupumus. Ihminen vetäytyy, kyynistyy tai muuttuu kärttyisäksi. Huumori on vähissä ja pinna kireällä.
”Raskaan olon näkee toisesta, naurua ei ole ja silmät eivät säteile.”
Ongelma on usein siinä, että itse ei huomaa ilon ehtymistä. Siksi läheisten on hyvä pysähtyä kysymään, voiko ilonsa menettänyttä auttaa jotenkin.
Näin vaalit elämäniloa
1. Tutustu juuriisi. Ajatusmallit ja kipeät kokemukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle, jollei niitä tunnista ja käsittele. Tutki asenteitasi ja pohdi, voisitko suhtautua vastoinkäymisiin jotenkin toisin. Millä keinolla olet selvinnyt aiemmista vaikeuksistasi, entä voiko nykyisistä vaikeuksista seurata jotakin hyvää?
2. Etsi tietoisesti asioita, jotka ovat hyvin. Mieti, missä olet tänään onnistunut ja mistä voisit olla kiitollinen. Hyvän tekeminen tuo itselle hyvän mielen.
3. Pidä kiinni rutiineista. Ne auttavat sietämään ahdistusta. Ilo menestyy turvallisessa ilmapiirissä.
4. Aloita uusi harrastus tai kokeile jotain, mitä et vielä osaa. Muutos virkistää ajattelua ja lisää luovuutta. 5 Ole aktiivinen ja toimi. Ota vastuu hyvästä olostasi. Älä odota, että joku muu hoitaa elämän puolestasi.
Elämänilo lisää tutkimusten mukaan jaksamista ja hyvinvointia sekä auttaa saavuttamaan tavoitteita. Kepeä asenne vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen ja vähentää esimerkiksi sydänsairauksien riskiä.
Manka on huomannut, että ilon tiellä ovat usein vaikeat kokemukset. Monen keski-ikäisen lapsuuteen ovat heijastuneet edellisten sukupolvien kokema raskas sota-aika. Se näkyy yhä asenteena, että koko ajan täytyy ponnistella ja tehdä työtä.
Mankan lapsuudenperhe ei puhunut sotakokemuksista, mutta tyttären mieleen jäivät isän hurjat painajaiset. Mankasta kasvoi kiltti lapsi ja hyvä riitojen sovittelija.
”Puhutaan usein taakkasiirtymistä. Minun sukupolveni ja vähän nuorempienkin lapsuuteen kuului se, että tunteista ei osattu puhua. Minäkin silitin äitini poskea ensimmäisen kerran hänen kuolinvuoteellaan. En ollut koskaan aiemmin varmaan edes halannut häntä. On hurjaa, miten yleistä se on.”
Kun ilon jarrut ensin tunnistaa, voi niistä alkaa päästää irti.
”Kiltteys, perfektionismi ja pessimismi voivat tulla kotoa. Mutta liian kiltti voi harjoitella 'ein' sanomista ja täydellisyyden tavoittelija pohtia, mikä on riittävän hyvä, ja opetella myötätuntoa itseään kohtaan.”
Vaikeissa elämäntilanteissa ilo on väkisinkin vähissä. Mankalla itsellään kovin paikka oli lukioiässä, kun hänen isänsä kuoli äkillisesti ja koko koulunkäynti meinasi tyssätä. Avuksi tuli runojen kirjoittaminen.
”Olen kaikesta huolimatta aina ajatellut, että selviän, voin vaikuttaa elämääni ja lopulta kaikki käy hyvin.”
Iloa kannattaa ruokkia silloinkin, kun kaikki on hyvin. Ota tavaksi kiinnittää huomiota pieniin ilonaiheisiin. Kun huomaat, mikä on hyvin ja missä olet onnistunut, alat nähdä näitä asioita yhä herkemmin.
Mankalla elämänilon lähteitä ovat puoliso, lapsenlapset, liikunta ja käsityöt.
”On mielettömän ihanaa ajatella, että saan istahtaa illalla alas, katsoa jotakin telkkarista ja kutoa.”
Juttu on julkaistu Eeva-lehdessä 8/2022.
