Mariela Sarkiman maksa alkoi rasvoittua, vaikka hän ei ollut juonut alkoholia 8 vuoteen – tällaisen hyvinvointiohjelman hän kehitti itselleen
Hyvinvointiyrittäjä Mariela Sarkima, 46, on laihduttanut monesti ja hyväksynyt, että elämä näkyy hänen kehossaan kiloina. Nyt hän jakaa somessa hyvinvointimatkaansa.
Viime keväänä häpesin kehoani. Painoin enemmän kuin koskaan. Verikokeista näkyi, että riskini sairastua 2 tyypin diabetekseen oli suuri ja maksani oli alkanut rasvoittua, vaikken ole juonut alkoholia kahdeksaan vuoteen.
Olen hyvinvointiyrittäjä, mutta kehoni ei voinut hyvin. En siksi halunnut julkaista somessa kuviani. Pelkäsin, että seuraajani pitävät minua epäaitona, koska puhun hyvinvoinnista muille.
”Vaikka opetan muille, että happinaamari pitää laittaa ensin omille kasvoille, en pystynyt siihen itse.”
Kehoni heijastaa elämäntilannettani. Kun minulla on elämässä vaikeaa, lakkaan pitämästä huolta itsestäni. Silloin painoni alkaa nousta. Minulla on siksi tausta jojolaihduttajana. Nuorempana vihasin itseäni kykenemättömyyteni tähden, mutta nykyisin hyväksyn, että elämä näkyy kehossani näin.
Tällä kertaa kiloni olivat alkaneet kertyä muutamaa vuotta aiemmin. Olin tavannut puolisoni Joonaksen ja olimme saaneet tyttären. Raskauskiloni eivät karisseet vauvavuonna, ja samaan aikaan iski koronapandemia, jonka seurauksena työni loppuivat.
Minulla on aina ollut hyvä itsetunto, mutta se heikkeni, kun työkalenterini tyhjeni ja kukaan ei tilannut minua vetämään hyvinvointi-, kauneus- tai äänimaljatapahtumia ja -kursseja. Laitoin paljon energiaa työmahdollisuuksien etsimiseen, mutta töitä ei vain tullut ja rahani vähenivät.
Kun kaikkialta tuli jatkuvasti kieltäviä vastauksia, tuntui, ettei kukaan halua minua.
Aloin ajatella, etten ansaitse voida hyvin. Vaikka opetan muille, että happinaamari pitää laittaa ensin omille kasvoille, en pystynyt siihen itse.
Saatoin istua koko päivän koneella tekemässä tarjouksia enkä liikkunut lainkaan. Söin mitä sattuu, kuten kylmiä kalkkunanakkeja, ja tunsin itseni surulliseksi. Hylkäsin itseni.
”En huohota enää kävellessäni ja olen lakannut kuorsaamasta.”
Vähitellen työtilanteeni parani, mutta painoni jatkoi nousuaan.
Yleensä nautin pukeutumisesta ja kauniista vaatteista, mutta minusta tuntui, etten löytänyt istuvia vaatteita. Ajattelin, etten koskaan enää voi käyttää farkkuja.
Pahinta oli kuitenkin se, miltä paino tuntui kehossani. En kehdannut enää pitää kävelypalavereita, koska puuskutin niin pahasti. Mieheni ja tyttäreni häiriintyivät öisin kuorsaamisestani, vaikken ennen ollut kuorsannut.
Viimeinen herätys oli se, kun tyttäreni oppi keväällä pyöräilemään. Hän lähti ajamaan hurjaa vauhtia, enkä pysynyt hänen perässään. Silloin ajattelin, että olen vasta nelikymppinen, joten minun on saatava itseni kuntoon.
Loin itselleni hyvinvointiohjelman ja nimesin sen hyvän olon matkaksi. Käytin apuna tekoälyä. Asetin tavoitteeksi, että vuoden päästä olen saavuttanut hyvinvointipainoni.
Olen saavuttanut sen ennenkin, viimeksi 35-vuotiaana. Se tarkoittaa, että minun on hyvä olla kehossani, jaksan hyvin arkeani enkä ajattele kehoani jatkuvasti.
Otin avuksi ensin painonpudotusvalmisteet, sitten pätkäpaaston. Suurimman osan viikosta söin perusterveellisesti. Kesällä minulla oli taas taloushuolia, eikä energiani riittänyt syömisten miettimiseen. Elokuussa palasin jälleen pätkäpaastoon.
Olen laihtunut kevään jälkeen kymmenen kiloa. En huohota enää kävellessäni ja olen lakannut kuorsaamasta. Seuraava tavoitteeni on mahtua koon 42 farkkuihin.
Haluan löytää jälleen liikunnan ilon. Nautin ennen juoksemisesta, mutta ylipainoisena en ole pystynyt juoksemaan, sillä polviini alkaa sattua. Siksi ostin hiljattain kengurukengät, ja juoksen niillä lyhyitä lenkkejä. Olen myös liittynyt aloittelijoiden koripallojoukkueeseen.
”Hiukseni ovat alkaneet ohentua ja otsassani on sibeliusuurre, mutta myös iän myötä saavuttamani tasapaino ja rauha näkyvät kehossani.”
Hyvinvointiprojektini seurauksena minussa on vahvistunut ymmärrys, ettei minun tarvitse olla valmis tai ehjä, vaan pyrin tasapainoon.
Ikääntymiseen suhtaudun ilolla. Kaikki me vanhenemme, turha sitä vastaan on taistella. En käy kauneushoidoissa, vaan hoidan ihoani kosmetiikalla. Tärkeä kauneusrutiinini on ripsien kestotaivutus ja värjäys kuuden viikon välein. Ne vaikuttavat kasvojen yleisilmeeseen uskomattoman paljon.
Hiukseni ovat alkaneet ohentua ja otsassani on sibeliusuurre, mutta myös iän myötä saavuttamani tasapaino ja rauha näkyvät kehossani.
Minussa on paljon viisautta, jonka olen saamassa nyt keski-ikäisenä kunnolla käyttöön.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 11/2025.
