Marianna Stolbow'n parisuhteessa huudetaan välillä kovaa, mutta Marianna iloitsee siitä: ”Tässä maassa on satoja vuosia riidelty mykkinä”
Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow auttaa suomalaisia ymmärtämään itseään ja parisuhteitaan. Hänestä rakkaus ei ole huumaa vaan ihmisen luontainen perustarve, joka kysyy paitsi tahtoa myös taitoja.
Helsingin Ullanlinnassa sijaitsevan työhuoneen ikkunat antavat sisäpihalle. Ikkunan takana seisoo vanha koristeomenapuu, jonka runko on vuosien saatossa haaroittunut, kuhmuineenkin kaunis ja elämää nähnyt. Oksat riippuvat raskaina osittain mädäntyneistä hedelmistä, talvi on ollut leuto ja vaihteleva.
Sellaisen kuvan saa myös rakkaudesta, kun keskustelee Marianna Stolbowin kanssa. Rakkaus on rypäs tunteita. Se ei ole pelkkää auvoa vaan myös surua ja kaikkea siltä väliltä. Se on myös syklisyyttä, uusiutumista, vanhojen oksien karsimista ja terveiden, uusien kukintojen kasvattamista.
”Rakkaus ei ole synonyymi onnelle ja kepeydelle, mutta kaikilla on tarve olla jollekulle se ykkönen. Itse ajattelen, että rakkaudessa on kyse siitä, että kumpikin pääsee tarvittaessa henkisesti ja fyysisesti syliin.”
Marianna muistuttaa, että ihminen on koko ajan sekä kehoa että mieltä, kumpaakaan ei voi unohtaa tai asettaa toisen yläpuolelle. Jokaisella on myös omanlaisensa kokemus siitä, missä hetkessä kokee syvimmin tulevansa rakastetuksi.
”Toisesta ihmisestä haetaan turvan tunnetta. Yhdelle turvan tunne syntyy, kun tulee henkisesti kohdatuksi, toinen saa sen esimerkiksi rakastelun aikana tai ylipäätään fyysisessä kosketuksessa. Ihmiset ovat erilaisia”, hän sanoo.
Marianna Stolbow
on filosofian maisteri, kirjallisuusterapeutti ja neuropsykiatrinen valmentaja.
Hän on kirjoittanut tietokirjat Nepsylandia (2024 Tammi), Rakastamisen taito (2018 Otava), Vanhempieni kaltainen (WSOY 2016 ) ja Erosta eteenpäin (2014) sekä romaanin Surua se tyttö kantaa (2019 Teos).
Marianna muistetaan myös Ensitreffit alttarilla- ja Eropäiväkirjat-televisiosarjoista sekä Nepsyilmiö-podcastista.
Marianna asuu Helsingissä puolisonsa Lauri Pietarisen kanssa. Mariannalla on kolme lasta ja yksi lapsenlapsi.
Vuosien saatossa Mariannan sohvalla on istunut lukuisa määrä parisuhteissaan kipuilevia asiakkaita. Rakkauden opit ovat välittyneet myös Suomalaisen eroseminaarin kautta. Marianna hankki sen oikeudet ja lähti kehittämään sitä edesmenneen psykologin Kari Kiianmaan eläköitymisen jälkeen.
Kun Marianna kerta toisensa jälkeen kuuli seminaarin jälkeen parkaisun, miksei kukaan ollut kertonut näitä asioita aikaisemmin, hän ymmärsi, miten kipeästi ihmiset kaipaavat tukea ja opastusta rakkaudessa.
”Toinen konseptini eli Rakastava valinta oli niin ikään jatkojalostus tohtori Bruce Fisherin työn pohjalta. Yhdistin siihen tunnekeskeisen pariterapian periaatteita. Kaiken lähtökohta on, että ihminen ohjautuu tutkimaan itseään, siis vastuutaan parisuhteessa”, Marianna kertoo.
”Kurssille on turha raahata puolisoa siinä uskossa, että kouluttaja kertoo, miten puolisosi pitäisi suhteessanne muuttua tai kommunikoida. Jokainen keskittyy omaan toimintaansa suhteen hyväksi.”
Mariannan tyyli on hersyvä ja suoraviivainen. Hän ei tyydy ympäripyöreisiin kuvauksiin vaan penää konkretiaa. Mitä ihminen tarkoittaa, jos hän sanoo kaipaavansa läheisyyttä?
On kerrottava, tarkoittaako se jalkapohjien hieromista vai orgasmia. Vai onko läheisyyttä se, että toinen tulee kotiovella vastaan ja kysyy, miten päivä meni. Tunnettu parisuhdekouluttaja on taustaltaan historioitsija, mikä selittää paljon.
”Rakkaus on kiehtonut ihmismieltä aina. On tunnettava menneisyys myös rakkauden suhteen.”
”On tärkeää ymmärtää, oliko itse lapsena rakkauden arvoinen ja mitä siitä seurasi. Opinko luottamaan lapsena lähimmäiseen ja jos en, mitä siitä on seurannut parisuhteisiin? Minkälaisessa roolissa sain lapsena rakkautta osakseni”, Marianna luettelee.
”Kuten missä tahansa lajissa, harjoittelu tekee mestarin rakkaudessakin.”
Marianna oli 14-vuotias, kun hänen vanhempansa erosivat. Kokemus ei ollut traumaattinen, mutta jäljet se jätti, kuten vanhempien suhde aina jättää. Mariannasta ero oli silti pelastus koko perheelle.
”Sen jälkeen kaikki oli hyvin. Lapsuudenkodin perintö ei kuitenkaan ollut parisuhdetaitojen suhteen kummoinen, oli opeteltava kaikki itse. Onneksi olen löytänyt parisuhteita, jotka ovat osoittaneet, että parisuhderakkaus on mahtavaa.”
”On sääli, jos ajattelet, että rakkaudessa ei voi kehittyä. Harjoittelu tekee mestarin, kuten missä tahansa lajissa”, kolmatta kertaa naimisissa oleva Marianna sanoo ja hymyilee valloittavasti.
Kun ihmisiltä kysytään, mikä elämässä on tärkeintä, vastauksien kärjessä komeilevat yleensä terveys ja rakkaus. Näkyykö tämä arjen valinnoissa? Suurin osa ihmisistä osaa kuvailla rakkautta kauniisti ja maalailevasti, mutta kun Marianna kysyy, miten rakkautesi näkyy arjessa, tulee hiljaisuus.
”Usein oma rakkaus näyttäytyy myös aika eri tavalla kuin mitä odottaa puolisolta.”
Parisuhderakkauteen liitetty romantiikan vaade vaivaa Mariannaa. Hän ei aina ymmärrä, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, kun näkee ravintolaillallisilla ihmisten tuijottavan puhelimiaan kynttilöiden palaessa. Viestimme toiselle toisen arvoa koko ajan.
Kun Marianna tapasi nykyisen puolisonsa Lauri Pietarisen, hän mittasi miestä kirurgin katseella. Ei ulkonäköä, vaan sisintä. Marianna sanoo olevansa tyylipuhdas sapioseksuaali, jolle älykkyys on kaikenlaisen vetovoiman edellytys.
”Mieheni onkin sanonut, että rakkautemme on ollut hirveän antoisaa, mutta kyllä hän on vuosien saatossa kokenut maanneensa leikkauspöydällä, jossa kaikki sisuskalut on tutkittu ja viipaloitu”, Marianna nauraa.
Puolison eduksi koitui aikanaan se, että miehellä oli takanaan pitkät terapiat.
”Hän ei jauhanut jargonia eikä kikkaillut termeillä, vaan oli aidosti kiinnostunut itsestään. Kaikesta näki, että hän oli tehnyt työtä itsensä kanssa. On tärkeää ymmärtää, millaiset ovat parisuhteen lähtökohdat, miten toinen toimii, miten toimii itse.”
”Jos ei uskalla tarvita toista, suhteelle ei voi ennustaa kovin pitkää historiaa.”
Myös asiakkaiden kanssa Marianna käyttää paljon aikaa suhteen alun ja sen lähtökohtien läpivalaisemiseen. Jos peruskivi muurataan vinoon, suhde kaatuu ennemmin tai myöhemmin. Niin moni vie ensitreffeille myyntiversion itsestään sen sijaan, että uskaltaisi olla aito.
”Kaikki suhteet paljastavat itsestä jotain uutta, jos olet valmis tutkimaan itseäsi. On kuitenkin hyvä muistaa, että suhdetta voi puida ystävättären kanssa tai kaveriporukassa mielin määrin ilman, että sinulla on juurikaan käsitystä siitä, miten itse todellisuudessa suhteessa toimit.”
Itsetuntemus on edellytys terveille suhteille, mutta sellaisenaan turhaa, ellei ole uskallusta paljastaa toiselle, mitä itsestään on löytänyt ja kuka pohjimmiltaan on.
”Itsetuntemus ei ole sitä, että tiedät, mitä haluat, vaan myös ymmärrystä siitä, miten käsittelet häpeän tunteitasi, mitä pelkäät tai himoitset. Moni on myös parisuhteessaan ylireipas ja vastuullinen, ja pelkää näyttää haavoittuvaisuuttaan, sitä, että tarvitsee toista.”
”Mutta jos edes parisuhteessa ei uskalla tarvita toista, suhteelle ei voi ennustaa kovin pitkää historiaa. Joskus tarvitsevuus on kuitenkin vastapuolelle sietämätöntä ottaa vastaan.”
Vaikeudet liittyä syvällisellä tasolla toiseen ihmiseen kumpuavat lapsuudesta. Marianna on kolmen aikuiseksi kasvaneen lapsen äiti. Hän ymmärtääkin jokaista vanhempaa, joka ajattelee, että pääsisi itse helpommalla, jos lapset toimisivat toiveiden mukaisesti.
”Siinä on kuitenkin ensimmäinen miina asetettu myöhempiä parisuhteita ajatellen, jos lapsen toiveet tallotaan ja hänen tarpeidensa yli kävellään”, hän muistuttaa.
”Kun lapsi kiukuttelee kassajonossa, kannattaa miettiä, mistä häpeäni nousee ja mitä se minusta kertoo. Voisinko sen sijaan tehdä työtä itseni kanssa ja kasvattaa lapsia, jotka kelpaavat minulle muutenkin kuin miellyttäjinä tai menestyjinä.”
”Viha on rakkauden liittolainen, sen kanssa on tultava sinuiksi.”
Toinen parisuhteiden tyypillisistä kompastuskivistä on vihan käsittely ja siihen liittyvät riitelytaidot. Moni pelkää konflikteja, koska lapsuudessa jonkun aikuisen riitelytavat olivat sellaisia, että riitelystä tuli pelottavaa.
”Viha ei ole suhteessa vaaraksi eikä riitely myöskään aina tarkoita huutamista. Usein vihan tunne, huutaminen ja riita sekoittuvat, vaikka tässä maassa on satoja vuosia riidelty myös mykkinä tai purettu vihaa työhön. Vaikkapa siivoamiseen”, Marianna ehdottaa.
”Viha on rakkauden liittolainen, sen kanssa on tultava sinuiksi.”
Viha on peili, joka näyttää itsestä paljon, jos rohkenee katsoa siihen.
Marianna muistuttaa, että viha ei tule koskaan ulkoapäin, se asuu sisällä. Jos rakkaussuhteeseen ei mahdu vihan tunteita, on se elämän näyttelemistä.
”Vihan tunnetta ei tarvitse hävetä eikä sitä pidä peitellä. Vihan tunne on tervettä, se auttaa pitämään rajansa ja ilmaisemaan mielipiteensä. Sen sijaan on opeteltavissa oleva taito, miten siitä kerrotaan ja sitä ilmaistaan toiselle.”
Marianna kertoo tulleensa riitelytaidoissaan vuosi vuodelta paremmaksi.
”Kyllä täällä vieläkin huudetaan välistä kovaa, mutta iloitsen, että suhteessa Laurin kanssa on niin paljon turvaa, että uskallamme olla reippaasti eri mieltä.”
”Ihailen kumppaniani siinä, että hän pystyy tulemaan paljon minua nopeammin takaisin puhumisen tilaan. Mieheni puolestaan sanoo, ettei ole koskaan elämässään ollut tällainen, joten molemmat ovat menneet eteenpäin.”
Ohje siitä, miten eron jälkeen olisi hyvä oppia rakastamaan itseään ennen kuin sitoutuu uuteen suhteeseen, on kokeneesta parisuhdekouluttajasta ristiriitainen.
”Jos olisi matemaattisesti laskettavissa, miten kauan eron jälkeen on oltava yksin, sen voisi sanoa, mutta se ei olisi totta. Kaikki suhteethan ovat laastarisuhteita. Me toivomme suhteelta sitä rakkautta, jota emme vanhemmiltamme saaneet, ja opimme suhteessa toiseen ihmiseen”, Marianna kertoo.
”Onhan se silti myös niin, että jos itsessä on liikaa siivoamatonta, ihminen sabotoi tiedostamattaan jokaisen uuden orastavan suhteen. Uuden kumppanin kanssa voi kuitenkin opetella uusia taitoja, tärkeintä on olla rehellinen.”
Oli kyseessä sitten uusi tai vanha rakkaus, orastava tai väljähtynyt parisuhde, Mariannalla on ilmainen ja tehokas parisuhdevinkki kaikille.
”Kertokaa toisillenne elämäntarinanne viiden vuoden pätkissä, vuoroja vaihtaen. Siinä oppii puhumaan itsestään ja tuntemaan, mistä toinen tulee, minkälaisten kokemusten kasvattama hän on, millaisia jälkiä häneen on jäänyt ja miten hän suhtautuu niihin.”
Metodi todisti toimivuutensa silloin, kun Mariannan nykyisen liiton kivijalkaa muurattiin ja hän kutsui Laurinsa ensimmäisen kerran Houtskarin- mökilleen.
”Istuimme laiturilla ja puhuimme koko viikonlopun. Välillä vaihdettiin paikkaa, itkettiin ja naurettiin”, Marianna muistelee.
”On hirveän paljastavaa, mitä ihminen kertoo itsestään, miten hän tulkitsee itseään, miten hän arvottaa entisiä kumppaneitaan ja omaa osuuttaan päättyneissä parisuhteissa. Hämmennyn aina siitä, miten vähän ihmiset ovat toistensa menneisyydestä kiinnostuneita.”
”Tunnen kiitollisuutta siitä, että äiti on saanut kokemuksen rakkaudesta, jota on aina halunnut.”
Pieleen menneistä suhteista on itseään turha piiskata. Mariannasta suhteen kesto ei ole olennaista, vaan se, että jokainen meistä saisi elämässään kokemuksen siitä, että tulee kohdatuksi, rakastetuksi ja arvostetuksi haluamallaan tavalla.
Omalla vastuulla on kuitenkin aina kertoa tarpeistaan ja tunteistaan.
Marianna katsoo ikkunan takana seisovaa lumikinoksista notkuvaa purppuraomenapuuta ja kertoo lopuksi sydäntä lämmittävän tarinan 84-vuotiaasta äidistään, joka meni uudestaan naimisiin 76-vuotiaana kouluaikaisen rakkautensa kanssa.
”Heidän tarinansa on ihana. Tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että he löysivät toisensa uudestaan ja äiti on saanut kokemuksen sellaisesta rakkaudesta, jota on aina halunnut.”
Mariannan valinnat
Uskon rakkaudessa suoruuteen ja läpinäkyvyyteen.
Tiedän, että parisuhde tarvitsee kasvihuoneen tavoin valoa, lämpöä ja kosteutta.
Unelmoin siitä, että saisin elää Houtskarissa läpi vuoden.
Pelkään liian usein lasteni puolesta.
Luotan siihen, että ihminen on oppimiskykyinen koko ikänsä.
Ihmettelen, miten vahvasti ihmisten katse on kääntynyt vain eteenpäin, vaikka taaksepäin vilkaisemalla voisi oppia paljon.
Iloitsen perheestäni.
Lapset ovat elämäni suurin rakkaus.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 4/2025.
