Maria Ylipää elää pitkässä avioliitossa nuoruudenrakastettunsa kanssa. Parisuhteessa on käyty läpi molempien muuttumiset, kriisit ja pariterapia. ”Toiseen ihmiseen sitoutuminen on kaunista.”
Näyttelijä, laulaja ja musikaalitähti. Sellaisena Maria Ylipää, 44, on opittu tuntemaan. Nyt hän tuo lavalle jotain aiempaa henkilökohtaisempaa. Hän laulaa uudessa Poikkisahattu nainen -kabareelaulu-esityksessään muun muassa siitä, millaista on yhdistää äitiys ja taiteilijuus ja mitä naisen keholle tapahtuu synnytyksessä.
”Alapää ottaa iskua, ja jälki on brutaalia. Ja miten se räjähtänyt pizza sitten palautuu! Kolmannen raskauden aikana omaani kutsuttiin perheessäni Smaugiksi eli Taru sormusten herrasta -leffan lohikäärmeeksi”, kolmen tyttären äiti kertoo ja nauraa.
Kabareen ensiesitys oli marraskuussa Musiikkiteatteri Kapsäkissä, mutta Maria toivoo, että esitys saa jatkoa. Hän ajattelee, että siinä on kyse feministisestä teosta, joka tarjoaa samastumispintaa.
Maria on rakentanut esityksen yhdessä Maria Ylipää & Ystävät -bändinsä ja muusikkopuolisonsa Matti Pentikäisen kanssa. Laulujen tekstit ovat syntyneet henkilökohtaisista hetkistä, esimerkiksi Matin Marialle kirjoittamien äitienpäivärunojen pohjalta.
”Matti kirjoitti esikoisemme syntymän jälkeen lehteenkin siitä, miten seksi muuttuu synnytyksen jälkeen. Nyt käänsimme tekstin biisiksi. Kärjistävä kabaree on hyvä tyylilaji käsitellä perhe-elämän ristiriitaisia realiteetteja. Minulle tällaisista aiheista laulaminen on hyvin luontevaa, mutta lapset häpeävät.”
Mariasta katsoja ja kuulija samastuu helpommin esiintyjiin, joissa on myös jotain epätäydellistä.
”Rosoa ja pimeää puolta tarvitaan siinä missä iloa, valoa ja ihanaakin.”
![[Image] Maria Ylipää sanoo olevansa ujo ja herkkä, mutta on toinenkin puoli. ”Kunnianhimoni ilmenee niin, että matkalla päämäärääni saatan olla suora ja epäempaattinenkin. Miellyttäjää minussa ei juuri ole.”](https://assets.eeva.fi/elvis/file/D_mER8H5att9PUgs5kNhXw/*/_L6A3516_1765889830915_jTOKX.jpg?w=3840&q=75)
Tällä hetkellä Maria tuntee olevansa taitekohdassa. Viimeiset lähes 18 vuotta hän on keskittynyt uran ohella äitiyteen. Nyt tyttäret ovat 17-, 12- ja 2-vuotiaita, ja lapsiluku on hyvin todennäköisesti täynnä.
”Äitiys on ollut minulle pakottava sisäsyntyinen tarve. Nyt se on täytetty. Elän ensi kertaa vaihetta, jossa en suunnittele seuraavaa lasta. Se tuntuu oudolta ja ihan uudelta.”
Kun vauvavuodet ovat ohi, käsillä on henkilökohtainen murroskausi. Imetyshormonien vasta tasaannuttua Maria valmistautuu seuraavaan hormonimyrskyyn eli vaihdevuosiin. Joitakin oireita on jo ollut. Marian uni on erilaista kuin ennen, ja hän on kärsinyt aivosumusta.
”Tämä on täyttä elämää, kun on yhtä aikaa pieni lapsi ja esivaihdevuodet. Olen jälkimmäisten suhteen yhtenä isona kysymysmerkkinä mutta olen jo haastatellut aiheesta ystäviäni ja äitiäni.”
Mariasta on hienoa, että vaihdevuosista puhutaan aiempaa enemmän ja avoimemmin ja tietoa on helpommin saatavilla.
”En silti voi sanoa odottavani niitä innolla. Jos pahoja oireita tulee, en aio sinnitellä luomuna. Omassa elämässäni on niin paljon muutakin, mistä suoriutua.”
Tulta ja tappuraa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, ja välillä tunteet kuohahtavat. Näin Maria kuvailee arkeaan kolmen eri-ikäisen tyttären äitinä.
”Meneillään on kolme ihanan erilaista vaihetta. Nautin äitiydestä: se tuo elämääni merkityksellisyyttä ja oli isoin haaveeni.”
Lasten saaminen suurilla ikäeroilla on ollut Marialle ja hänen puolisolleen luonteva valinta. Marialla on kolme pikkuveljeä, joista nuorin on häntä 15 vuotta nuorempi. Sisarusten suuresta ikähaitarista on myös käytännön hyötyä. Nuorena Maria hoiti pikkuveljiään, ja nyt hän saa vanhimmilta tyttäriltään apua pienimmän kanssa.
”On ihanaa seurata tyttöjen sisaruutta. Se on rikkaus. Isompien kanssa otamme jo yhteen monellakin rintamalla. Pienimmältä saan vielä pyyteetöntä rakkautta!” Maria sanoo ja naurahtaa.
Ulkopuolisissa Marian perhe on herättänyt hämmennystä.
Onko lapsilla sama isä? Kävikö vahinko? Näin Marialta on kysytty niin keskimmäisen kuin nuorimmaisen kohdalla. Henkilökohtaisuuksiin menevät oletukset kertovat Marian mielestä aika paljon ympäröivän yhteiskunnan asenteista. Moni tuntuu yhä ajattelevan, että asioiden kuuluu tapahtua tietyssä järjestyksessä ja aikaikkunassa.
”Yleinen oletus on, että lapset saadaan tiuhaan. En ole loukkaantunut kysymyksistä mutta olen yllättynyt niistä. Kaikki lapsemme on rakkaudella, tahdolla ja vimmalla hankittu.”
”Kaikki lapsemme on rakkaudella, tahdolla ja vimmalla hankittu.”
Äitiys on ollut Marialle luontevaa jokaisella vuosikymmenellä. Tullessaan ensi kertaa äidiksi 26-vuotiaana hän oli kypsä oman navan ympärillä pyörimiseen. Itsensä jatkuva tarkkailu on Mariasta ominaista näyttelijän ammatissa, mutta hän kaipasi elämäänsä muutakin sisältöä.
Kahden vanhimman lapsen ollessa pieniä perhearki oli ajoittain raskasta. Maria teki tuolloin isoja musikaalirooleja, mikä vaikutti perheen elämään. Koko nelikko esimerkiksi muutti Ruotsiin hänen työnsä vuoksi.
”Ne olivat sumuisia vuosia eivätkä mitenkään herkkua. Niiden jälkeen päätin, että jos voin jatkossa tehdä muunlaisia töitä pikkulapsivaiheen yli, niin todellakin teen.”
Vuosien mittaan Marian on ollut pakko oppia vetämään raja työn ja vapaa-ajan välille. Kuopuksen kanssa jokin on toisin.
”Olen nykyään paremmin läsnä kotona. Saatuani jo tehdä 20 vuotta uraa ymmärrän, että työ on tärkeä mutta vain yksi osa-alue.”
Maria ja hänen miehensä ovat aina jakaneet vanhemmuuden tasan. Ajoittain puoliso on myös kantanut kotona enemmän vastuuta.
Kahden vanhimman lapsen kanssa Maria oli kotona kymmenen kuukautta, mutta kuopuksen synnyttyä töihin paluu koitti yllättäen paljon aiemmin. Silloin Maria asetti tv-sarjan kuvauksiin tulolleen selkeät ehdot, sillä hän halusi täysimettää lastaan.
”Sanoin, että olen vauvan käytössä, kun hän tarvitsee minua. Kuvauksissa suhtauduttiin joustavasti imetykseeni. Töissä voi toimia näinkin. Vauva ei joutunut venymään, mutta minä jouduin.”
Maria jakoi imetyshetkiään myös somessa ja sai paljon hyvää palautetta siitä, että pitää imetystä myönteisesti esillä.
”Olin luullut, että Suomi on imetysystävällinen maa, mutta viesteistä ymmärsin, ettei se välttämättä täysin olekaan. Oma kokemukseni on, että työpaikalla kannattaa vaatia oikeutta imettää.”
![[Image] Maria palautuu parhaiten perheensä parissa ja neljä vuotta sitten Turun ulkosaaristosta hankitulla mökillä. ”Jo paikan ajatteleminen laskee kierroksiani ja sykettäni. Se on rauhan ja pimeysmatkailun tyyssija.”](https://assets.eeva.fi/elvis/file/D9Luu26A4BQ8G2F9h4V3zq/*/_L6A3743_1765891093874_MESCg.jpg?w=3840&q=75)
Monelle tuttuja vanhemmuuden paineita Maria ei tunnista lainkaan. Äitiys on hänelle luontevaa, eikä hän tavoittele tässä roolissa täydellisyyttä.
”Äitiys kasvattaa. Siinä saa kohdata itsensä ja piintyneet tapansa monta kertaa. Painopiste on silti ilon puolella. Olen kiitollinen lapsistani ja nautin siitä, että kotona on elämää.”
Perheessä osoitetaan tunteita avoimesti, ja niistä keskustellaan. Maria uskoo, että se auttaa lapsia jatkossa esimerkiksi pettymysten käsittelyssä.
”Kaikesta voi puhua, ja kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Näytämme tytöille niin läheisyyttä kuin anteeksipyytämistä ja -antoa. Itse en ole kärsivällinen, mutta onneksi puolisoni on.”
Tamperelaislähtöinen Maria kertoo omaksuneensa lapsuudenkodistaan mallin, jossa hankalia perhetilanteita ei pelästytä tai paeta, vaan niihin haetaan tarvittaessa apua.
”Kun lapsuudenperheessäni oli vaikeuksia, ne selvitettiin. Perheeseen sitouduttiin, ja sen koossa pysymisellä oli iso arvo. Olen saanut perhemallin, jossa ei hevillä luovuteta.”
”Toisen rinnalla elämistä ei pitäisi pelätä silloinkaan, kun tämä kasvaa tahollaan.”
Marian ja Matin parisuhde on kestänyt jo kaksi vuosikymmentä. Kun suhde alkaa parikymppisenä, molemmat muuttuvat vuosien aikana. Marian mukaan hänelle valkeni kunnolla vasta kymmenennen avioliittovuoden paikkeilla, kenen kanssa hän oikeastaan on naimisissa.
Pitkässä suhteessa on ollut myös kriisejä. Niiden vuoksi pari on käynyt pariterapiassa.
”Näen kriisit myönteisinä kasvunpaikkoina. Olemme kasvaneet yhdessä ja kumpikin itseksemme. Toisen rinnalla elämistä ei pitäisi pelätä silloinkaan, kun tämä kasvaa tahollaan.”
Terapia on tuonut uskallusta puhua kaikesta avoimesti.
”Arki hautaa helposti asiat perheen pyöritykseen. Puhuminen on tärkeää mutta hankalaa, ja sille pitää budjetoida erikseen aikaa. Terapian ansiosta se onnistuu paremmin.”
Ja on käynyt niinkin, että pariterapiassa käyty keskustelu on käynnistänyt hiljaisen prosessin, joka on tuottanut tulosta vasta myöhemmin.
”Joskus aika hoitaa. Terapialla ei välttämättä saa ratkaisua, mutta se avaa jotain ja laittaa asioita liikkeelle.”
Tätä aikaa leimaa Mariasta nopeiden voittojen tavoittelu ja omien tarpeiden laittaminen etusijalle myös parisuhteissa. Ajatellaan, että asioiden pitäisi ratketa hetkessä. Maria uskoo ennemmin pitkiin kaariin.
”En odota parisuhteessa pikavoittoja vaan näen maratonin arvon. Olen erittäin ylpeä siitä, että minulla on 20 vuotta kestänyt suhde. Toiseen ihmiseen sitoutuminen on kaunista.”
Viime vuosina Maria on havahtunut elämän haurauteen lähipiirissä tapahtuneiden kuolemien vuoksi. Hän on menettänyt useita nuoria työkavereita yllättäen. Marian pahin pelko on, että oma lapsi kuolisi. Toiseksi pahin on se, että kuolisi itse varhain eikä voisi olla olemassa lapsia varten.
”Se järisyttää, kun omanikäisiä kollegoja lähtee vierestä. Mietin nyt ensi kertaa ikääni.”
Juuri kollegan kuolema kolmisen vuotta sitten sai Marian ja hänen puolisonsa tekemään ratkaisun, jota oli pitkitetty vuosia.
”Päätimme vihdoin yrittää kolmatta lasta. Ihmiselämä on lopulta aika lyhyt lento. Siksi siitä kannattaa tehdä sellaista kuin haluaa jo nyt eikä sitten joskus.”
Maria on ottanut uusia askelia työelämässä viime vuosina. Hän opiskelee toista vuotta laulupedagogiikkaa Sibelius-Akatemiassa. Opettaminen on hänelle mieluisaa, mutta hän ei voisi kuvitellakaan tekevänsä sitä ilman pätevyyttä.
”Vaikka olen etabloitunut tekijä, työt ovat vähentyneet kulttuurialan säästötoimien vuoksi. Se on tuonut ahdistusta ja taloudellista huolta. Toisaalta opinnoille tuli tilaa. Uuden oppiminen on kiihottavaa.”
Maria oli suunnitellut opintoja monta vuotta, mutta itseään kohtaan vaativana hän epäröi, onko hänellä muille annettavaa.
”En usko, että elämässä voi saada kaiken kaikilla elämänalueilla yhtä aikaa. Sen sijaan ajattelen, että kaikelle on hetkensä.”
Enää Maria ei ole yhtä perfektionisti kuin nuorempana. Kokemus on hionut pois vaativuutta. Toisaalta kriittisyys omaa tekemistä kohtaan, tunnollisuus ja vastuuntuntoisuus ovat olleet myös hänen valttejaan.
”Teen asiat aina hyvin, ja ilman sitä en olisi tässä pisteessä työurallani. Nykyään osaan hyödyntää näitä piirteitäni enimmäkseen vahvuuksina.”
Maria kuvailee olevansa projekteista pitävä tekijä, joka ei vain jää odottamaan työtarjouksia. Hän hankkiutuu uuden äärelle ja suunnittelee omia hankkeita.
”Aina pitää olla jokin projekti. Minulle on tärkeää tehdä sellaista, mitä oikeasti haluan. Nytkin on vireillä uusia kantaesitysideoita. Itselleni on mahdoton ajatus, että elämä vain tapahtuisi.”
Oman elämänsä ajankohtaisista teemoista, kuten hormoneista, Maria ei pääse eroon töissäkään. Maalis-huhtikuussa hän on mukana Kysy siskolta -musikaalissa Aleksanterin teatterissa Helsingissä.
Satu Rasilan, Anna-Mari Kähärän ja Susanna Haaviston luoma esitys käsittelee sitä, miten estrogeeni vaikuttaa naisen elämään alusta loppuun asti. Esille nostetaan niin kuukautiskierto, PMS-oireet, raskaus, synnytys kuin vaihdevuodet.
”Kaikki siinä on totta, sillä sisältö on koottu naisten kokemuksista ja tutkitusta tiedosta. Esitys voimaannuttaa ja auttaa ymmärtämään paremmin naisia. Tällainen kattava paketti naiseudesta kuuluisi myös osaksi varusmiespalvelusta!”
Maria tuntee olevansa hyvässä iässä. Hän on sinut itsensä kanssa, kokee olevansa lavalla oikeassa paikassa ja tuntee tekevänsä merkityksellistä työtä. Nykyään Maria ymmärtää myös aiempaa paremmin palautumisen merkityksen. Kiireisestä arjesta on aina löydyttävä tilaa pilatekselle.
Uutta haastetta Maria aikoo hakea muun muassa esiintymisistä barokkiorkesterin kanssa. Näyttelijänä Maria toivoo saavansa tulevaisuudessa monenlaisia töitä.
”Nelikymppisenä minulla on enemmän annettavaa, sanottavaa ja tarttumapintaa kiinnostaviin rooleihin. Kokemusta ei voi hankkimalla hankkia. Se tulee elämällä.”
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 12/2025.
