Etsin seurustelukumppaneita baareista ja netistä. Pidin toista ihmistä turva­satamana. Vaikka monissa suhteissani on tapahtunut pahoja asioita, minusta on tuntunut turvallisemmalta pysyä yhdessä kuin erota.

Yhdessä suhteessa kärsin fyysisestä väkivallasta, toisessa psyykkisestä. Minua on kohdeltu monin tavoin inhottavasti. Huonossa suhteessa olen halunnut aina muuttaa toista, mutta eihän se ole onnistunut. Vain itse voi olla se, joka muuttuu.

Kerran kostin, kun miesystäväni petti minua. Silti jatkoimme yhdessä. Kummallakaan ei ollut hyvä olla, mutta olimme molemmat riippuvaisia toisistamme. Elämä oli yhtä itkemistä ja pahaa oloa, mutta yhdessä tuntui turvallisemmalta kuin yksin. Sitä paitsi mies vakuutteli, etten saisi häntä parempaa.

Ymmärsin jo nuorena, että olen riippuvainen toisista ihmisistä ja halusin siitä eroon. Silloin en saanut muutosta aikaiseksi. Minulla ei ollut siihen työkaluja.

Viime syksynä tutustuin Kimmo Takasen tunnelukkoja käsittelevään työkirjaan. Tehtävien avulla löysin omia lukkojani, jotka vetävät minua riippuvuuksiin.

Kiltteyteni liittyy uhrautumisen tunnelukkoon. Vaikka joku olisi minulle ilkeä, minusta tuntuu, että minun on oltava kiltti. Sen taustalla on tarve tulla hyväksytyksi.

Miellyttämisen tarpeeni liittyy alistumisen tunnelukkoon. Hylkäämisen pelkoni takia taas olen suostunut huonoon kohteluun. Olen pelännyt, että minut jätetään mutta samalla olen tuntenut itseni kelvottomaksi. Minulla on ollut suuri läheisyyden kaipuu, enkä ole osannut irrottautua edes huonosta suhteesta. Olen tarvinnut aina jonkun.

Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Ne liittyvät suojattomuuden tunnelukkoon. Tunnen helposti turvattomuutta. Läheisriippuvainen saattaa hakea turvallisuudentunnetta vääränlaisista ihmissuhteista, eikä osaa pitää puoliaan. Riittämätön itsekontrollini on saanut minut yhä uudelleen ja uudelleen addiktoitumaan toisiin ihmisiin.

Kun tutkin tunnelukkojani ja luin herkkyydestä, sosiaalisesta jännittämisestä ja paniikista, aloin päästä irti läheisriippuvuudestani. Päätin lopettaa kaikkien miellyttämisen ja olla oma itseni. Olen ymmärtänyt, että myös itseä pitää rakastaa. Minun ei ole pakko pitää kaikista ihmisistä, eikä minun tarvitse olla ainainen ymmärtäjä ja alistuja.

Kaikki seurustelukumppanini eivät ole kohdelleet minua kaltoin. Esimerkiksi viimeisimmässä suhteessani en ollut lainkaan hyväksikäytetty. Silloin ymmärsin muuten vain, ettei suhde ollut meille kummallekaan hyväksi, ja minun oli pakko lopettaa se.

Nyt kun olen elänyt yksin, välillä on ollut vaikeitakin hetkiä. Olisi mukavaa, jos lähellä olisi joku, mutta olen oivaltanut, että nyt on parempi olla yksin. Olen löytänyt luovuuden, joka täyttää aikani.

Olen aina pitänyt piirtämisestä, maalaamisesta, kirjoittamisesta, musiikista ja laulamisesta, mutta vasta vanhempana olen alkanut harrastaa niitä enemmän. Olen opiskellutkin luovaa kirjoittamista ja kuvataiteita ja syksyllä 2021 julkaisin runokirjan Unelmia ja sudenkuoppia. Kirjan kirjoittaminen oli kuin terapiaa. Kirjoittaessani kävin läpi elämääni teinistä keski-ikäiseksi. Toivon, että saisin vielä kirjoitettua toisen runokirjan ja ehkä lastenkirjankin.

Ehkä joskus kohtaan vielä jonkun, mutta en väkisin tarvitse enkä etsi ketään. Kuten runossani totean: ”Yritän olla tyytyväinen itseeni osana tätä maailmankaikkeutta. Iloitsen pienistäkin onnistumisen hetkistä. Olen oman elämäni tähti, niin kuin me kaikki olemme.”

1. Ole rehellinen itsellesi. Jos olet riippuvainen toisista ihmisistä, tunnista ja tunnusta se. Myönnä, ettei kaikki ole hyvin.

2. Pärjäät itseksesi. Läheisriippuvaisen on hankalaa olla yksin, mutta hyvinvointisi on tärkeää. Rakasta itseäsi.

3. Ole oman elämäsi tähti. Jätä muiden mielipiteet omaan arvoonsa. Vain itse tiedät, miltä haluat näyttää ja mitä tuntea.

Juttu on ilmestynyt aiemmin Kauneus ja Terveys -lehdessä 11/2023.