Sisäistetty naisviha on pirullinen vihollinen
Kolumni
Sisäistetty naisviha on pirullinen vihollinen
Nuorena olin ylpeä siitä, etten ollut niin kuin muut naiset. Menestyäkseen naisen piti opetella toimimaan miesten säännöillä paremmin kuin miehet itse. Nyt se tuntuu samalta kuin katsoisi mustavalkoista televisiota, Mari Paalosalo-Jussinmäki kirjoittaa pääkirjoituksessaan.
Teksti

Kuvat

Julkaistu 19.11.2022
Eeva

Jos joku olisi vuosikymmeniä sitten sanonut minulle, että ajattelussani on naisvihaa, olisin ensin nauranut ja sitten suuttunut. Totta se silti oli.

Olin jo parikymppisenä feministi ja vannoutunut tasa-arvon kannattaja, mutta myös aikani lapsi. Olin ylpeä siitä, etten ollut niin kuin muut naiset. Olet hyvä jätkä kuulosti minusta kehulta.

Ajattelin, että valta, voima ja kunnia olivat miesten valuuttaa, ja että menestyäksemme meidän naisten piti opetella toimimaan miesten maailman säännöillä mieluusti vähän paremmin kuin miehet.

Nyt se tuntuu samalta kuin katselisi mustavalkoista televisiokuvaa.

Menestyäksemme meidän naisten piti opetella toimimaan miesten säännöillä paremmin kuin miehet itse.

Nykyisin jo tiedän, miten paljon värejä maailmassa on. Olen oppinut, että sääntöjä voi ja pitää muuttaa ja että valta kuuluu kaikille sukupuolille.

Moni asia on jo muuttunut. Seksuaalinen ahdistelu ei enää ole maan tapa vaan tuomittavaa käytöstä. Yrityksissä puhutaan esihenkilöistä, hallitus on täynnä naisministereitä ja nuoriso suhtautuu sukupuolen käsitteeseen yhtä vapautuneesti kuin lomalainen nukkumaanmenoaikoihin.

Jos tätä menoa jatkuu, onnistumme vielä jakamaan perhevapaat oikeasti tasan molempien vanhempien kesken, uudistamaan translain ja rakentamaan autoihin paikan käsilaukulle.

Ainakin minä huomaan aina silloin tällöin ajattelevani kuin kärttyinen muinaismuisto: eikö tuo nuori nainen voisi edes yrittää puhua vähän vähemmän kimeällä äänellä?

Niin hyvin asiat eivät ole, että me naiset (ja tarkoitan tällä nyt kaikkia naiseksi identifioituvia) voisimme lakata kannustamasta toisiamme. Sisäistetty naisviha on pirullinen vihollinen.

Ainakin minä huomaan aina silloin tällöin ajattelevani kuin kärttyinen muinaismuisto: eikö tuo nuori nainen voisi edes yrittää puhua vähän vähemmän kimeällä äänellä?

Onneksi osaan jo pysäyttää itseni ja ravistaa ajatukset päästäni kuin suihkuun joutunut koira. Keskityn siihen, mitä ihminen sanoo eikä miten. Ei se ole edes vaikeaa.

Jos sitä ei huomaisi, se olisi mahdotonta.

Virpi Salmi toimii eeva.fin virallisena Misogyniapoliisina

Misogyniapoliisi Virpi Salmi vahtaa yhteiskunnassa rehottavaa naisvihaa aseinaan osaava peukalo ja armoton veemäisyys: ”Kun misogyniarillit saa silmilleen, niitä on vaikea saada pois”

Palstallaan Virpi Salmi paljastaa erilaisia naisviharikoksia, narauttaa misogyniarötösten tekijöitä ja ehdottaa rikkeistä sopivia rangaistuksia. Lue täältä, miksi maailma tarvitsee misogyniaan erikoistuneen koppalakin ja miten sinäkin voit kouluttautua oman elämäsi naisvihapoliisiksi.

Pääkirjoitus on julkaistu Eevassa 9/2022.

Hyväksy evästeet

YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Youtube video placeholder
Kommentoi +