Olen luullut seksuaalista häirintää romanttiseksi kiinnostukseksi – ja se paljastaa jotain olennaista suhteesta häirintään

Onko sinua koskettu baarissa pyytämättä tai tavalla, jota et ole toivonut?

Kysymys tuntuu tyhmältä, sillä eikö ihan kaikkia ole?

Mietin itseäni nuorena aikuisena, hämyisiä yökerhoja, tahmaista tanssilattiaa, liian kovalla soivaa musiikkia. Niin useana bileiltana olen tuntenut kouraisuja, toivomatonta kosketusta, liian lähelle tulemista. Silti vain muutaman kerran olen ajatellut, että tämä ei sovi ja tästä nyt todellakin sanon ääneen. Ne ovat olleet kertoja, jolloin minut on painettu seinää vasten ja pidetty aloillaan.

Muulloin olen ajatellut: tällä tavalla tämä homma toimii miesten ja naisten välillä. Ehkä tuo kouraisija on vähän romanttisemmin kiinnostunut minusta, muttei vain osaa sanoa sitä sanoilla. Ehkä hän vain lähestyy minua fyysisyyden kautta. Siksi en ole sanonut mitään, vaikken ole tuntenut mitään kiinnostusta.

Ja niin olen antanut asian olla, vaikka minua on koskettu sopimattomasti tanssilattialla, narikkajonossa, baaritiskillä.

Traumoja? Ei.

Häpeää? Lähinnä omasta tyhmyydestä. Siitä, miten olen päässäni onnistunut kääntämään seksuaalisen häirinnän kiinnostukseksi ja ajatellut sen miesten tavaksi flirttailla. Olen jättänyt puuttumatta siihen. Se on usein ollut myös helpoin vaihtoehto.

Kun teetimme eeva.fin ja UN Women Suomen kanssa tutkimuksen seksuaalisesta häirinnästä, selvisi, että juuri baarit, klubit ja ravintolat ovat naisille tavallisimpia paikkoja tulla häirityksi. Jopa 70 prosenttia 25‒34-vuotiaista oli tullut yöelämässä seksuaalisesti häirityksi.

Luku on kamala, mutta samalla pieni merkki paremmasta: nykyiset pari-kolmikymppiset tunnistavat seksuaalisen häirinnän paremmin kuin itse samanikäisenä tai nuorempana.

Samaan aikaan haluaisin sanoa: ”hyvä te” ja ”voi ei” – miksi yöelämässä tapahtuu yhä samanlaisia asioita kuin omina nuoruusvuosinani? Miksi mikään ei ole muuttunut?

On aika sanoa #nytriittää. Ei ole yhtään ok, että yöllä on eri säännöt kuin päivällä. Tai hyväksyä alkoholin käyttö selitykseksi häirinnälle. Tai se, että toinen vähän vain irrotteli pitkän päivän jälkeen. Nykyään alkoholin käytöstä tai tökeröstä käytöksestä voi saada työelämässäkin potkut. Miksi yöelämässä pitäisi sallia yhä huono käytös?

Joudun toki katsomaan peiliin. Olen ollut osa ongelmaa ja sietänyt huonoa käytöstä yöaikaan. Olen tulkinnut lääppimistä kauniimmin, sillä nuorena aikuisena minulla ei ollut riittävästi tietoa häirinnästä.

Mutta sen tiedän, etten olisi silloinkaan päiväsaikaan sietänyt häiritsevää käytöstä – ajatuskin siitä, että joku kouraisi työpaikan lounasjonossa enkä sanoisi siihen mitään, kuulostaa täysin järjettömältä. Yöllä asiat ovat tuntuneet toisenlaisilta.

Ehdotan itselleni jämäkkyyttä ja selkeämpää linjaa häirintään puuttumiseen. Kourivalle miehelle suosittelen käytöskoulua: oli kouraisu sitten romanttinen kuten minä kuvittelin tai vain halu kokeilla, miltä takapuoleni tuntuu hänen käsissään, on silti aika opetella parempia tapoja lähestyä toista.

Ensihätään voi vaikka kokeilla puhumista. Se on hyvä neuvo sukupuolesta riippumatta.