Kun minun piti tehdä suuri päätös, listasin plussia ja miinuksia – lopulta ratkaisu löytyi paljon helpommin
Mistä tunnistaa, että on tekemässä oikean päätöksen? Päätoimittaja Mari Karsikas kertoo, mihin hän uskoo.
”No?” ystäväni kysyi niin, että venytti o-kirjainta pitkään. Hän oli kysynyt saman kysymyksen monta kertaa, mutta vastaukseni oli joka kerta sama: en ollut päättänyt vieläkään.
Olin tehnyt plus- ja miinuslistan, käynyt pitkillä kävelyillä, nukkunut yön yli ja puhunut tilanteesta vähän liiankin monelle. Mikään ei ollut auttanut.
Tunsin, miten kello tikitti: oli enää pari päivää aikaa tehdä päätös, joka voisi muuttaa elämäni.
Oikeasti minun ei olisi tarvinnut enää miettiä. Minun piti vain myöntää, että tiesin jo vastauksen.
Surkeilla listoillani yritin vain järkeillä tilannetta. Puhua itseni ympäri, sillä tiesin, etten ollut päätymässä järkipäätökseen.
Joskus päätöksen vain tuntee. Se kohottaa poskipäitä ja läikähtää sydämessä. Tai asettaa vatsaan raskaan painon ja kiristää kurkussa.
Tunne on sama, kun asuntonäytöllä tietää jo eteisessä, onko tulossa uuteen kotiinsa. Se vain tuntuu oikealta. Ehkä valo siivilöityy juuri oikein, tuoksu viehättää ja lattia tuntuu muovitossukoidenkin alla hyvältä.
Sitä saattaa jo eteisessä kuiskata puolisolleen: ”Tämä me ostetaan” – vaikka ei ole nähnyt edes kuntoraporttia. Ja vaikka yrittäisi sen jälkeen plus- ja miinuslistoilla vakuuttaa itsensä siitä, että on tekemässä hullun päätöksen, sydän on siirtynyt kuuluvuusalueen ulkopuolelle.
Suurten päätösten äärellä ajattelen: joskus lääkäritkin luottavat intuitioon, koska eivät aina ehdi tehdä syväanalyysejä.
Suurten päätösten äärellä ajattelen: joskus lääkäritkin luottavat intuitioon, koska eivät aina ehdi tehdä syväanalyysejä.
Eikä päätöksiä aina tarvitse miettiä puhki. Riittää, että kuuntelee kehoaan – ja uskaltaa toimia.
Minäkin päätin sydämelläni. En valinnut sitä suurta ja taloudellisesti tuottavinta muutosta vaan sen, joka saa sydämeni läikähtämään.
Pääkirjoitus on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 9/2025.
