Kun uimahallin saunaan tuli naisia vaatteet päällä, tajusin kuinka tärkeä rooli yhdellä parjatulla ihmisryhmällä on
Kuinka helposti sinä puutut epäkohtiin julkisella paikalla? Tätä päätoimittaja Mari Karsikas joutui pohtimaan, kun julkiseen saunaan tuli ihmisiä vaatteet päällä.
Uimahallin saunassa tunnelma sähköistyi, kun sisään asteli poikkeuksellinen joukko: osalla oli päällä uimapuku, osalla bikinit, yhdellä spagettiolkaiminen mekko.
Kuka siis meistä alastomista olisi se, joka kehtaisi avata suunsa ja kysäistä, olivatko tulijat huomanneet, että saunan ovella oli uimapukukielto?
Katsoin kysyvästi hieman vanhempaa naista – eikö se ole aina keski-ikäisen tai vanhimman naisen rooli kukkahattutäteillä ja ojentaa muita?
”Toisten asioihin puuttuminen ei ole helppoa. Välillä on tilanteita, joissa on aidosti vaaran tunne.”
Kun vuosia sitten loukkaannuin tapaturmaisesti julkisella paikalla, eikä kukaan auttanut tai puuttunut tilanteeseen, päätin yhden asian. Minä yrittäisin aina puuttua muiden asioihin, jos apua tarvitaan.
Olen nostanut päihtyneitä nuoria lehtikasoista, puuttunut tuntemattomien lasten kiusaamiselta kuulostaviin tilanteisiin ja tarjonnut apua, kun tahtoikäinen saa raivokohtauksen kaupassa ja tuntuu, että äitikin mielellään yhtyisi samaan suoraan huutoon.
Silti tiedän, ettei toisten asioihin puuttuminen ole helppoa. Välillä on tilanteita, joissa on aidosti vaaran tunne. Välillä on vain sellainen päivä, ettei jaksaisi. Koskaan kun ei tiedä, miten muut reagoivat tilanteeseen tai puuttujaan. Välillä on pelko, että tilanteessa jää yksin: Entä jos muut eivät alakaan tukea puuttujaa ja tulee vain hirveä sotku?
Siellä uimahallin saunassa vanhempi nainen ei vastannut katseeseeni. Kuin yhteisestä sopimuksesta poistuimme vähin äänin paikalta. Kummallakaan ei tainnut olla se päivä, jolloin sopimaton saunavarustus olisi ollut pienen julkisen mielensäpahoittamisen tai riidan arvoinen.
