Seksi on sivuseikka, napauttaa Maaret Kallio nyt. Se on ­yllättävä kommentti naiselta, joka on työskennellyt kymmenen vuotta seksuaaliterapeuttina ja vielä vähän aikaa sitten toimi Suomen seksologisen seuran puheenjohtajana.

– Seksuaaliterapia on minulle liian ohutta ja pinnallista. Parisuhteessa pitäisi kääntää katse rakkauden laatuun ja suhdetaitoihin. Niitä työstämällä seksi yleensä alkaa toipua kuin itsekseen, hän perustelee.

Maaretin mukaan kaikkien perustarpeita ovat armo, ­hyväksyntä, rakkaus, ruoka ja syli. Hän näkee työssään, mitä tapahtuu, kun perustarpeet eivät täyty riittävästi pari­suhteessa ja perheessä.

Vaille hyväksyntää, arvostusta ja jokapäiväistä rakkautta­ jäänyt kumppani muuttuu hiljalleen armottomaksi, kovaksi­ ja nalkuttavaksi. Siitä tulee jäytävä tunne, ­että on suhteessa yksin. Toinen saattaa vetäytyä, puhua yhä ­vähemmän ja kadota aina vain kauemmaksi.

Tylyn ja kovan puheen takana on kipeä ja yksinäinen tunne: en riitä sinulle, en ole tärkeä. Silloin parisuhteessa ajaudutaan kehälle, joka saa taistelemaan toista vastaan. Vaikka moni lähtee terapiaan siinä vaiheessa, Maaretin ohje on toinen.

– Terapiaan kannattaa lähteä jo silloin, kun on vasta ­vähän vaikea olla yhdessä. Mitä pitempään ongelmat ja huono dynamiikka jatkuvat, sitä kovemman työn takana on väärältä uralta pois pääseminen.

Omassa parisuhteessaan Maaret pyrkii satsaamaan etenkin hyvään arkeen.

– Sitähän on elämässä eniten. Koen tärkeäksi, että pari­suhteessa yhdistävä tekijä on kumppanuus, ei vanhemmuus. Me kuuntelemme mieheni kanssa toisiamme, sillä se luo turvaa. Kumpikin vastaa itsestään.

Maaret sanoo, että hänelle on tärkeää olla tiivisti lähellä.­ Samalla on tärkeää saada tilaa omille asioille ja erilaisuudelle ilman, että se uhkaisi suhdetta.

– Haluan saada jatkuvasti tunteen siitä, että pysyn toisen mielessä, olen merkityksellinen ja kiinnostan puolisoa kokonaisena ihmisenä.