Sairaudet ovat vieneet Ainon, 44, itsetunnon. Hän haluaisi löytää keinoja miettiä muutakin kuin niitä.

Aino sai sairaanhoitajan työssään selkävamman työtapaturmassa seitsemän vuotta sitten. Myöhemmin hänellä puhkesi autoimmuunisairaus Addisonin tauti.

Ensimmäisellä käynnillä lyhytterapeutti Taina Riston vastaanotolla Aino huomasi, että pahin saattaa kuitenkin jo olla ohi. Hän haluaisi antaa enemmän huomiota perheelleen ja puolisolleen. Ainon suurin haave on vielä joskus palata töihin.

Tämä käynti on toinen. Lue tästä, mitä ensimmäisellä kerralla tapahtui.

Tuleva lääkärikäynti tuo takaisin vanhan ahdistuksen. Taina kysyy Ainon voimavaroista.

Taina Risto: Hei Aino, miten on mennyt?

Aino: Vaihtelevasti. Kipu- ja terveysasiat ovat samalla tolalla kuin viimeksi. Menen ensi viikolla kipulääkärin vastaanotolle, ja käynti stressaa hirveästi.

Taina: Kerro lisää. Mikä on käynnin tarkoitus?

Aino: Siellä suunnitellaan jatkohoitoani ja pelkään, että lääkäri vähentää lääkkeitä. Olen vääntänyt niistä ennenkin hänen kanssaan. Vaikka olen ollut lääkevastainen, tiedän, että ilman vahvoja lääkkeitä en pysty kivuiltani nukkumaan enkä kuntouttamaan itseäni. Ensin pitää saada kipu haltuun.

Taina: Miten olet ajatellut valmistautua käyntiin?

Aino: Niin kuin aina, etsimällä virallisista lähteistä tietoa ja kirjoittamalla faktat itselleni mukaan. Toivon myös, että mieheni pääsee tueksi. Naislääkäri uskoo paremmin, jos mies on mukana.

Taina: Oletpa valmistautunut hyvin.

Aino: Pakko. Olen varmaan jatkuvassa taistelu­tilassa. Mutta tämä stressi on uutta. Vielä kuukausi sitten kaikki oli hyvin. Onneksi olen oppinut tunnistamaan oireeni. Osaan paremmin käsitellä niitä.

Taina: Eli stressi ei enää vyöry samalla tavalla päälle? Kerro vähän enemmän keinoistasi.

Aino: Kun ahdistaa, otan asiat asioina, se tyynnyttää. Mietin eri vaihtoehtoja ja miten jatkan niistä. Olen aina tykännyt suunnitelmista ja listoista.

Taina: Huomaatko, että vaikka stressi ei olekaan mukava tunne, se saa sinut keskittymään?

Aino: Huomaan, sitä se juuri on.

Taina: Et siis vain mene toisten armoilla kuulemaan asioista vaan viet näkemyksesi mukana?

Aino: Juuri näin. En mene enää lampaana minnekään. En ole enää se sama kiltti tyttö kuin sairauteni alussa.

Taina: Haluaisitko vielä yhden työkalun, havaitsemispäiväkirjan? Se on yksi keino tunnistaa ja hallita stressiä. (Katso ohje jutun lopussa!)

Aino: Hyvä, tästä tykkään. Pidän taulukoista!

Ainolla on edessä muutto uuteen kotiin. Se voi parantaa parisuhdetta, pohtii Taina.

Taina: Oletetaan, että saat terveystilanteesi balanssiin. Mitä muita odotuksia sinulla on?

Aino: Haluaisin, että pystyisin tekemään töitä edes 50 prosentin työajalla. Tai että voisin tehdä vapaaehtoistyötä, minähän olen äskettäin kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi.

Taina: Onnittelut, se on hieno saavutus.

Aino: Niin on! Jotenkin sen puristin. Ja eihän aivoissani ole mitään vikaa. Ongelmani ovat liike ja kipu. Pienikin väärä selkäliike voi aiheuttaa lisäkipuja viikoiksi. Siksi kotityötkin ovat vaikeita, samoin koirien ulkoiluttaminen. Voimien vähyys on taas tullut ongelmaksi, kun olemme muuttamassa maalle miehen entiseen kotitaloon.

Taina: Teillä alkaa siis uusi elämänvaihe. Voisiko siitä olla apua myös parisuhteelle? Kerroit aiemmin, että sairaus on etäännyttänyt teitä.

Aino: Luulen niin. Meiltä lähtee paljon näkymätöntä painolastia, koska muuttoa ehdittiin pohtia eestaas 15 vuotta. Nyt remonttiaikana olemme kulkeneet työmaalla kahdestaan, ja se on tehnyt hyvää. Tosin remonttihommiin minusta ei ole. Selkä ei kestä.

Taina: Eikö kuitenkin tärkeintä ole yhdessäolo ja läheisyys? Ei miehesi varmasti sinua maalitelan varteen kaipaa vaan lähelleen ja seuraksi?

Aino: Totta, niin hänkin on sanonut. Ja se talo on meidän yhteinen unelma.

Taina: Puhuimme viimeksi, että yrittäisit olla vetäytymättä niin varhain Netflixin pariin ja olisit iltaisin pidempään miehen ja tyttären seurassa. Miten siinä kävi?

Aino: Ihan hyvin. Olen viime aikoina valvonut pidempään heidän kanssaan. Se on tuntunut meistä kaikista tosi mukavalta. Luulen, että jatkan samalla linjalla. Ei minun muutenkaan pitäisi mennä sänkyyn niin varhain, koska se heikentää yöunia.

Taina: Hyviä ajatuksia, Aino.

Lääkärikäynti oli lopulta Ainolle helpotus. Lopputuloksena hän sai yhden pitkävaikutteisen kipulääkkeen edellisen lääkityksen lisäksi sekä kahdenlaista fysioterapiaa ja kipupatjahoitoa. Ainolla on nyt kuntoutuksestaan toiveikas olo. Muutenkin hänelle kuuluu hyvää. Odotettu muutto lähestyy. Kiputilanne on ennallaan, sillä Aino on yrittänyt tehdä osansa remontissa. ”Lepään sitten muuton jälkeen”, hän sanoo.

Ainon nimi ja muita tunnistettavia tietoja on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

on ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, FM, jolla on vastaanotto Helsingissä ja etänä. Ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa asiakasta tuetaan löytämään omat voimavaransa, jotka auttavat kohti parempaa hyvinvointia. Painopiste on nykyisyydessä ja tulevaisuuden toiveissa, ei menneessä. Terapia kestää yleensä 1–10 käyntiä.

Haluaisitko mukaan Terapiassa-sarjaan? Kerro tarinasi lyhyesti ja ilmoittaudu tästä.