Kaikkea EU-alueella myytävää kosmetiikkaa säädellään kansallisten lakien lisäksi EU:n kosmetiikka-asetuksella. Tuotteet eivät saa aiheuttaa terveyshaittoja, onpa kyse luonnonkosmetiikasta tai synteettisiä ainesosia sisältävästä kosmetiikasta. Synteettiset tuotteetkaan eivät siis voi olla myrkyllisiä.

Moni ajattelee, että luonnollinen alkuperä tekee kosmetiikasta automaattisesti turvallista. Näin ei ole. Myös luonnollinen raaka- aine voi esimerkiksi allergisoida. Laboratoriossa valmistettavat, synteettiset ainesosat ovat usein tasalaatuisempia kuin luonnosta kerätyt. Monien synteettisten raaka-aineiden vaikutuksia on myös tutkittu enemmän.

Riippuu siitä, mille iho on herkistynyt, ja onko se tiedossa. Yleisimpiä ihon ärsytysreaktioiden ja kosketusallergian aiheuttajia ovat säilöntäaineet ja hajusteet. Luonnonkosmetiikkatuotteissa ei käytetä esimerkiksi parabeeneja, metyyli-isotiatsolinonia, keinotekoisia väriaineita eikä hajusteita. Se on etu, jos on herkistynyt niille.

Toisaalta myös synteettisillä sarjoilla on tuotteita, joissa ei ole kyseisiä raaka-aineita. Kosmetiikan ainesosille voi herkistyä ja olla allerginen, on kyse sitten synteettisistä tai luonnosta peräisin olevista ainesosista.

Lue myös: Uskalla hoitaa punoitusta

Kemikaaleja on kaikkialla, jopa hengitysilmassa ja juomavedessä. Kemikaalittomia ihonhoito-, hiustenhoito- tai meikkituotteita ei siis ole olemassa. Moni luonnonkosmetiikkasarja lupaa, että sen tuotteet ”eivät sisällä haitallisia kemikaaleja”. Väite on ristiriitainen, sillä mikään EU-alueella myytävä kosmetiikkatuote ei saa aiheuttaa terveyshaittaa.

Molempien vaikuttavat aineet voivat olla yhtä tehokkaita. Jos ainesosat ovat puhtaita, kyseessä on täysin sama molekyyli, tuleepa se luonnosta tai laboratoriosta. Kun kyse on kemiasta, ainesosan alkuperällä ei ole merkitystä. Kosmetiikkalainsäädännön mukaan mahdollisten tehokkuusväittämien pitää olla aina todistettavissa oikeiksi – sekä luonnonkosmetiikassa että synteettisessä kosmetiikassa.

Lue myös: Vältä näitä kosmetiikan kemikaaleja

Luonnonkosmetiikalle ei vielä ole omaa lainsäädäntöä, joten sitä säätelevät eri sertifiointijärjestöt. Sertifioidussa luonnonkosmetiikassa on tavoite käyttää mahdollisimman paljon luonnosta saatuja tai luomulaatuisia ainesosia. Luonnonkosmetiikka saa sisältää rajoitetusti joitakin synteettisiä aineita. Niiden määrä on usein alle prosentti. Jokainen sertifioija määrittelee sallitut säilöntäaineet.

Monet yleiset säilöntäaineet on kiellettyjä kaikissa sertifikaateissa. Sertifikaatteja on paljon. Euroopassa ovat käytössä esimerkiksi Ecocert, BDIH, Cosmebio, ICEA, NaTrue ja Soil Association sekä suomalaisille tuotteille myönnettävä FI-Natura. Cosmos-standardi taas pyrkii yhtenäistämään sertifikaattien ehtoja.

Myös luonnonkosmetiikan hajusteina käytetyt eteeriset öljyt voivat allergisoida. Ne voivat myös olla tuotteessa usean öljyn seoksina, jolloin mahdollista herkistävää ainesosaa on vaikeampi jäljittää.

Lue myös: Miten luomuhajuvedet toimivat?

Luonnonkosmetiikan valmistuksessa suositaan luonnosta peräisin olevia raaka-aineita laboratoriossa valmistettavien sijaan. Kasviperäisissä raaka-aineissa suositaan sertifioitua luomulaatua. Ainesosien alkuperä pitää voida jäljittää, mikä tekee valmistuksesta läpinäkyvää. Tämä estää uhanalaisten kasvien käytön. Myös geenimuuntelu on kielletty. Raaka-aineiden hankinta ei saa tuhota maisemaa tai saastuttaa ympäristöä.

Tuotteiden valmistuksessa käytetään mahdollisimman yksinkertaisia menetelmiä, jotka säilyttävät raaka-aineiden luonnolliset ominaisuudet. Pakkausmateriaalin pitää olla mahdollisimman ekologista. Eläinten ja ympäristön hyvinvoinnista huolehditaan kaikissa tuotannon vaiheissa. Monet luonnonkosmetiikkasarjat tukevat ja edistävät myös ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointia. Toisaalta samaa tekevät nykyään myös synteettisen kosmetiikan valmistajat.

Termejä käytetään usein synonyymeinä, vaikka ne eivät sitä ole. Luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan tuotteita, joilla on luonnollinen alkuperä. Luomutuotteiden raaka-aineet taas ovat luomuviljeltyjä.

Luonnonkosmetiikka voi olla luomua, mutta sertifikaatit eivät edellytä pelkkien luomuraaka- aineiden käyttöä. Luomukosmetiikka taas ei aina ole luonnonkosmetiikkaa. Luomuraaka-aineita voidaan käyttää myös synteettisessä kosmetiikassa.

Sertifikaatit vaativat, että valmiin luonnonkosmetiikkatuotteen pitää olla mahdollisimman täydellisesti ja nopeasti biohajoava. Myös raaka-aineet ovat usein helpommin maatuvia. Niiden jatkokäsittely voi silti tehdä luonnonkosmetiikasta myös hitaammin maatuvaa.

Synteettinen kosmetiikka sisältää tyypillisesti joitakin maatumattomia tai hitaammin maatuvia raaka-aineita. Myös synteettisestä kosmetiikasta voidaan silti tehdä biohajoavaa, ja se onkin yleistynyt viime vuosina. Biohajoavuus edellyttää, että tuote ei sisällä esimerkiksi mikromuoveja, silikoneja tai polymeerejä. Jälkimmäisiä käytetään muun muassa hiuskiinteissä ja muotovaahdoissa, joita on vaikea valmistaa ilman niitä. Jotta kosmetiikkatuotetta voi kutsua biohajoavaksi, se pitää ensin todentaa esimerkiksi OECD 301 -biohajoavuustestillä.

Kaikki luonnonkosmetiikka ei ole vegaanista, eikä kaikki vegaaninen kosmetiikka ole luonnonkosmetiikkaa. Sertifioitu luonnon kosmetiikka voi ja saa sisältää muutamia eläinperäisiä ainesosia: mehiläisvahaa, hunajaa ja lanoliinia eli lampaan villa rasvaa, jotka voidaan kerätä eläimiä vahingoittamatta.

Vegaanisen kosmetiikan tunnistaa Vegan-tunnuksesta tai maininnasta vegaaninen/sopii vegaaneille. Tuotteissa voi myös olla Leaping Bunny -logo, joka takaa, ettei niitä ole testattu eläimillä. Vegaanituotteissa ei ole aina tunnusta, koska niiden hankinta on kallista. Kaikkien luonnonkosmetiikkatuotteiden ja niiden raaka- aineiden testaus eläin kokeilla on kielletty.

Lähteet: FI-Natura, Pro Luonnonkosmetiikka ry, Teknokemian yhdistys ja Tukes

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehden numerossa 10/2019.