Ohjaajapari Riikka Oksanen ja Lauri Maijala ystävystyi jo alakoulussa: ”Isoksi yllätykseksemme rakastuimme”
Lauri Maijalan ja Riikka Oksasen liiton kulmakiviä ovat keskustelut suurista teemoista ja hurmaantuminen pienistä asioista, kuten irtokarkeista tai Nintendosta.
Kerran Lauri Maijala kiipesi kotitalonsa katolle katsomaan, mikä siellä pamahti. Ylhäällä iski korkean paikan kammo, ja Lauri tajusi, ettei uskalla laskeutua alas. Paniikkipäissään hän soitti palokunnan avuksi.
”Palomiehet kysyivät, miksi ihmeessä juuri minä menin sinne. Toteutin kai tiedostamattomia roolimalleja”, Lauri sanoo.
Nykyään hän jättää katolle kiipeämiset suosiolla kumppanilleen Riikka Oksaselle. Pariskunnalle on tärkeää, että kumpikaan ei toteuta suhteessa sukupuolittuneita rooliodotuksia vaan itseään.
”Minä hoidan remonttihommat, Lauri vastaa ruoanlaitosta. Keskustelemme paljon, jotta emme ajautuisi oudolta tuntuviin asetelmiin”, Riikka sanoo.
Riikka Oksanen ja Lauri Maijala kuuluvat molemmat sukupolvensa menestyksekkäimpiin teatteriohjaajiin.
Lauri tunnetaan näkemyksellisenä teatteriohjaajana ja elokuvaohjaajana, näyttelijänä, näytelmäkirjailijana sekä KOM-teatterin entisenä johtajana. Tällä hetkellä hän työskentelee Lahden kaupunginteatterin johtajana.
Riikka on ohjannut freelancerina monia kiitettyjä esityksiä eri teattereihin ja toiminut ohjaamissaan esityksissä myös esitysdramaturgina. Vuodenvaihteessa hän aloittaa Ryhmäteatterin johtajana.
”Olemme toistemme faneja ja arvostamme suuresti toistemme töitä. Kun näen Riikan ohjauksen, ajattelen usein, että hitto, miten se tuon tekee”, Lauri sanoo.
”Minä olen kateellinen kaikista Laurin ohjauksista. Ihailen hänen taiteellista ajatteluaan”, Riikka sanoo.
”Ihmisluontoon kuuluva toivo ja optimismi säilymisestä tuntuu kiinnostavalta nyt, kun maailmalla tapahtuu niin järkyttäviä asioita.”
Molempia kiinnostaa kuvata töissään yhteiskunnallisia ilmiöitä yksilöiden kautta.
Laurin tuorein ohjaustyö on sovitus Väinö Linnan klassikkoromaanista Täällä Pohjantähden alla, joka kuvaa kansakunnan kahtiajakautumista. Näytelmä sai ensi-iltansa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä syyskuussa.
”Äärioikeiston ja Lapuan liikkeen nousun kuvaus sopii niin hyvin tähänkin aikaan, että moni varmaan luulee minun kirjoittaneen mukaan omaa tekstiäni”, Lauri sanoo.
Yksityisen ja yhteiskunnallisen punominen yhteen on tärkeää myös Riikan ohjaustöissä.
”Tein aikoinaan enemmän fiktiivisiä, ei-historiallisia teoksia. Nyt todellisuus on niin fiktioitunutta ja sijoiltaan, että tuntuu helpommalta ottaa kiinnekohta todellisuudesta”, Riikka sanoo.
Tänä syksynä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä pyörii Riikan ohjaama dokumentteihin perustuva teatteriesitys Muistopäivä. Se kertoo ihmisistä, jotka loikkasivat Suomesta Neuvostoliittoon ja katosivat Stalinin vainoissa 1930-luvulla.
Riikka on lukenut loikanneiden kirjeitä. Niistä käy ilmi, että väkivallan ja sorron keskelläkin he yrittivät luoda elinmahdollisuuksia itselleen ja lapsilleen.
”Ihmisluontoon kuuluva toivo ja optimismi säilymisestä tuntuu kiinnostavalta nyt, kun maailmalla tapahtuu niin järkyttäviä asioita”, Riikka sanoo.
Riikka ja Lauri oppivat tietämään toisensa jo alakoulussa, koska olivat samassa steinerkoulussa peräkkäisillä luokilla. Riikka on vuoden vanhempi.
Laurin vanhemmat Heidi Herala ja Seppo Maijala ovat näyttelijöitä, ja hän oli kasvanut kulttuuriväen ympäröimänä.
”Koulussa muut menivät välitunnille, minä menin väliajalle”, Lauri sanoo. Pariskunta nauraa.
Riikka ei ollut kulttuuriperheestä. Hänen vanhempansa työskentelivät kehitysyhteistyöhankkeissa, joiden vuoksi perhe oli asunut Perussa Riikan syntymän aikaan.
”Olin ujo, hiljainen ja varovainen, mutta koulunäytelmien kautta tajusin, että näytellessä vapaudun itsestäni. Sain sitä kautta itsevarmuutta ja ääneni kuuluviin.”
Lauri tuli steinerkouluun viidenneltä luokalta alkaen. Riikasta hän vaikutti lapseksi pukeutuneelta aikuiselta itseään häpeilevien varhaisteinien keskellä.
”Lauri oli erikoinen kirjakieltä puhuva pikkupoika, joka kulki joka paikkaan nahkasalkku kainalossa. Hän oli valveutunut, otti kantaa äänekkäästi ja järjesti luokassaan valtavia spektaakkeleita.”
Teatterista kiinnostunut Lauri sai pian vihiä Riikasta, joka tunnettiin luokkansa teatteri-ihmisenä.
”Riikka sai tehdä isoja rooleja koulun näytelmissä. Hän oli ilmaisuvoimainen ja taitava kaikessa, mitä teki. Jonkinlainen herttakuningatar, jos runolliseksi heittäydyn. Katsoin kokenutta Riikkaa ylöspäin, ehkä hieman kadehdinkin”, Lauri sanoo.
Luokkiensa ”teatterinörtit” tutustuivat kunnolla steinerkoulun lukiossa, kun he tekivät Lapualaisoopperaa.
Lauri oli idean isä ja masinoi koko tuotannon, ja hän ja Riikka näyttelivät keskeiset roolit. Riikka teki Laurin mukaan erinomaisen roolityön.
Laurin pitelemätön, karismaattinen energia tempaisi Riikan mukaansa. Myös tämän empaattisuus teki vaikutuksen.
”Lauri kohteli meitä kaikkia kuin ammattilaisia, kannusti ja antoi rakentavaa palautetta”, Riikka muistelee.
Lukion jälkeen Riikka näytteli ja Lauri työskenteli ohjaajana Teatteri Rujossa. Se oli nuorten tekijöiden teatteriyhdistys, joka voitti kaksi kertaa Harrastajateatterikesän pääpalkinnon.
”Se oli kokemus, joka muovasi identiteettiä. Tajusin, että tätä on pakko saada tehdä ammatikseen”, Riikka sanoo.
Riikka lähti opiskelemaan näyttelijäntyötä Lahden kansanopistoon, Lauri taas pääsi kolmannella yrittämällä sisään Teatterikorkeakoulun ohjaustyön linjalle.
Teatteri-ilmaisun opinnot saivat Riikan oivaltamaan, että hänkin haluaa ohjaajaksi. Myös hän haki ja pääsi Teatterikorkeakouluun.
Näiden vuosien aikana Riikka ja Lauri olivat hyviä ystäviä ja yhteistyökumppaneita.
Rakkaus syttyi korona-aikaan.
”Kun aloimme viettää aikaa yhdessä, isoksi yllätykseksemme rakastuimme. Molempien elämäntilanteet olivat silloin sellaiset, että seurustelu oli mahdollista”, Riikka sanoo.
”Olimme alusta asti vakavissamme, ja jo kahden kuukauden seurustelun jälkeen ostimme yhteisen rivitaloasunnon. Elämä on liian lyhyt arpomiseen”, Lauri sanoo.
Kaksikko oli siinä vaiheessa tuntenut toisensa jo parikymmentä vuotta, ja he tiesivät, että toisen kanssa ei tule ikäviä yllätyksiä. Yhteisen asuntonsa he ostivat Laurin vanhemmilta.
”Koska korona alkoi siihen aikaan, olimme paljon oudossa kuplassa kahdestaan. Se oli hyvä alku suhteelle”, Riikka sanoo.
”Lauri haluaa viihdyttää muita, ja se on hirveän kiva piirre puolisossa."
Riikan mielestä parasta Laurissa on ”kreisi” huumorintaju, joka auttaa selviämään vaikeistakin asioista.
”Lauri haluaa viihdyttää muita, ja se on hirveän kiva piirre puolisossa. Hän ei ota itseään vakavasti muussa kuin taiteessa ja auttaa minuakin näkemään, ettei kaikki ole niin vakavaa. Nauramme tosi paljon”, Riikka sanoo.
Laurin mukaan Riikassa parasta on älykkyys.
”Riikka osaa kristallisoida, mistä asioissa on kyse. Elämässä vastaan tulee tuhoton määrä infoa ja selkäydinreaktioita ja ajatuspuuroa, joka ei kiinnity mihinkään, mutta Riikka osaa aina kirkastaa kaiken. Se tuo turvaa, auttaa saamaan asioista kiinni”, Lauri sanoo.
Parisuhdekeskustelut ja yhteiskunnalliset keskustelut kietoutuvat Riikan ja Laurin kotona yhteen.
”Hyvä yhteiskunnallinen keskustelu luo hyvän fiiliksen. Sen päätteeksi tulee olo, että nyt voi halata”, Lauri sanoo.
Molemmat nauravat.
Riikka ja Lauri antavat toisilleen varsin suoraa palautetta.
”On ammatillisesti hyödyllistä, että saa käydä itseään viisaamman kanssa läpi ohjauksen ongelmia. Joskus mietimme yhdessä vaikka sitä, miksi jokin kohtaus ei tunnu miltään”, Lauri sanoo.
”Siitä on iso apu, koska ohjaaminen on muuten niin yksinäistä”, Riikka sanoo.
Välillä toinen saattaa ehdottaa isojakin muutoksia.
”Silloin kiukutellaan ensin hetken aikaa. Saattaa tulla olo, että olenko minä siis ollut huono tai että helppohan sinun on ehdottaa lyhentämistä, kun sinun ei tarvitse kertoa sitä lavastajalle ja näyttelijöille”, Lauri sanoo.
Molempien mielestä toisen ehdottamat muutokset kuitenkin usein toimivat näyttämöllä.
”Kynnys ottaa palautetta vastaan madaltuu ajan myötä, ja egot kolisevat koko ajan vähemmän. Silti pitää harjoitella, miten toisen palautetta ja sanomisia ottaa vastaan, koska samalla pitää myös pitää omasta visiosta kiinni”, Riikka sanoo.
”Minulla ei kyllä kynnys madallu. Palautteen vastaanottaminen on tosi vaikeaa. Riikan kanssa pystyn työstämään herkkähipiäisyyttäni”, Lauri sanoo.
Riikka ja Lauri kuvaavat suhdettaan turvalliseksi tilaksi, jossa molemmat arvostavat toisiaan ja voivat olla varmoja toisen kunnioituksesta.
Vasemmistolaisuus ja feminismi yhdistävät Riikkaa ja Lauria.
”Olen joskus sanonut, että jos vasemmistolaisuudella tarkoitetaan vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, olen vasemmistolainen”, Lauri sanoo.
”On tärkeää, että ajattelemme samaan tapaan yhteiskunnallisista asioista. Vasemmistolaisuus on tärkeä osa molempien identiteettiä ja maailmankuvaa”, Riikka sanoo.
Lauri oppi jo lapsuudenkodissaan ajattelemaan, että on oltava heikommassa asemassa olevien puolella. Teatteriväen keskuudessa eetos on yleinen.
”Teatteriesitysten henkilöhahmot ovat aina vajavaisia ja epäonnistuvat, mutta vaikka he tekevät hirveitä virheitä, heidät täytyy nähdä empaattisesti”, Lauri sanoo.
Empatiaan kuuluu myös olosuhteiden vaikutuksen ymmärtäminen. Ihmisen mahdollisuuksiin elämässä vaikuttaa, syntyykö vaikkapa Tanskan prinssiksi vai Pariisin köyhälistöön.
”Teatterin kautta voi tutkia, mikä kaikki ihmisen ympärillä vaikuttaa siihen, että hän toimii kuten toimii. Sillä tavoin voi myös purkaa vastakkainasetteluja”, Riikka sanoo.
Viime vuosina teatteri- ja elokuva-alan toimintakulttuuri on muuttunut. Molempien mielestä muutos on tervetullut.
”Ala on menossa kohti humaanimpaa todellisuutta. Esimerkiksi autoritääristä huutamista ei pidetä enää ohjaajan nerouden merkkinä, päinvastoin. Tykkään siitä, miten Riikka sanoo usein työryhmälle aluksi, että leikitään kiltisti. Se on hyvä ohje”, Lauri sanoo.
”Taiteen kautta voi antaa äänen niille, jotka on yhteiskunnassa hiljennetty.”
Pariskunta ajattelee, että mitä enemmän etuoikeuksia ja valtaa ihmisellä on, sitä enemmän hänen on ajateltava muita.
”Teatterissa erityisesti ohjaajan on ajateltava, miltä muista tuntuu. Tutkimusten mukaan valta vaikuttaa persoonallisuuteen, joten pitää varoa inhimillisyyden menettämistä”, Riikka sanoo.
Riikan mukaan teatteriohjaajan vallankäyttöä ovat myös valinnat siitä, mitä tarinoita kertoo ja millaisia kehoja näyttämöllä nähdään.
”Taiteen kautta voi antaa äänen niille, jotka on yhteiskunnassa hiljennetty.”
Feminismi on molemmille tärkeä työkalu.
”Kun tavoitellaan ihmiskunnan kärsimyksen vähentämistä, tavoitellaan tasa-arvoa. Sen saavuttamiseksi feminismi on välttämätöntä. Feminismi ei ole minulle aate vaan työkalu oman ajattelun jatkuvaksi kehittämiseksi, jotta voisin olla parempi ihminen työssä ja yksityiselämässä”, Lauri sanoo.
”On oltava valmis oppimaan uutta esimerkiksi niiltä, jotka ovat olleet vähemmistöasemassa eivätkä ole päässeet ääneen yhteiskunnassa”, Riikka sanoo.
Riikan mukaan Laurissa melkein kaikki on liikuttavaa.
”On hellyttävää, kun touhuat tosissasi jotain höpsöä, esimerkiksi pelaat Nintendoa. Ne pelithän ovat käytännössä piirrettyjä. On kauhean liikuttavaa, kun teatterinjohtaja katselee piirrettyjä”, Riikka sanoo nauraen.
Ylipäätään molemmat heltyvät toisesta eniten silloin, kun tämä paneutuu vakavissaan johonkin aikuisnäkökulmasta mitättömään asiaan.
”Kun kauppaan on tullut uusia karkkeja, Riikka saattaa jäädä katselemaan niitä loputtomiin. Minussa herää heltymys, kun noinkin viisas ja hurja ihminen voi yhtäkkiä keskittyä niin pieneen asiaan kuin lapsi”, Lauri sanoo.
”Meitä ehkä yhdistää se, ettemme esitä elämässä älykköroolia vaan olemme kontaktissa lapsenomaiseen puoleemme. Se tekee elämästä hauskaa”, Riikka sanoo.
Tulevaisuudessa kaksikko tahtoisi omistaa yhteisen kesämökin ja kenties tehdä yhdessä esimerkiksi tv-sarjan.
Suurimpia unelmiaan he elävät todeksi jo nyt.
”Elämässä on tapahtunut oikein rytinällä isoja kivoja asioita”, Riikka sanoo.
”Olen ylpeä ja iloinen omasta työstäni ja itsestäni, ja puolisostani nyt varsinkin”, Lauri sanoo ja katsoo Riikkaa.
Molemmat hymyilevät.
Juttu on ilmestynyt Eeva-lehdessä 10/2025.
