
Saan voimaa
Arvostan hyvää ja energistä oloa, jota saan urheilusta.
Sain huomata liikkumattomuuden varjopuolet, kun aloitin opiskelut kauppakorkeakoulussa. Kilpaurani oli ohi enkä enää luistellut kuten ennen, vaan istuin paljon paikoillani. Kroppani oli jatkuvasti jumissa! Se on selvästi tottunut liikkumiseen ja kaipaa säännöllistä ”huoltoa”.
Nyt kun en enää urheile työkseni, en pakota itseäni äärirajoille. Tavoittelen vain liikunnan tuomaa hyvää oloa. Panostan myös muihin terveellisiin elämäntapoihin: uneen ja ravitsevaan ruokaan.
Ärsyynnyn
Hermostuttavinta on jatkuva kiire. Olen aina työskennellyt yrittäjänä, ja sorrun joskus ylisuorittamiseen. Välillä huomaan, että pyrin hyödyntämään jokaisen minuutin.
Erityisesti kolme vuotta sitten painoin liikaa töitä. Olimme perustaneet yrityksen kahden kollegani kanssa. Narskuttelin öisin hampaita ja aviomieheni huomautti, että iltaisin voisi tehdä muutakin kuin töitä.
Lopulta jättäydyin pois yrityksestä. Se oli hyvä päätös, sillä nyt minulla on enemmän aikaa ja voimia.
Opin
Uusien taitojen oppiminen aikuisiällä on todella palkitsevaa.
Aloitin puolitoista vuotta sitten leijalautailun. Se on haastava laji, jossa pitää hallita ilmassa liitävää leijaa, laineilla keikkuvaa lautaa ja aaltojen liikettä.
Siinä tarvitaan tasapainoa ja kehonhallintaa, eikä lajin opettelu ole kovin helppoa. Mutta en suostu olemaan se tyyppi, joka kiertää loppuelämänsä samaa lenkkiä. Jos liikunnasta meinaa tulla tylsää puurtamista, pitää kokeilla jotain uutta!
Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 2/2020.