Kun teini pyysi yllättävää lahjaa, kuittasin kristillisyysflirtin nuoruuden humputuksena – sitten sain tiukan viestin
Teinin kysymys yllätti, mutta kertoi myös paljon siitä, mikä on seuraava iso trendi: kristillisyys, kirjoittaa toimittaja Laura Friman kolumnissaan.
”Saisinko joululahjaksi ristiriipuksen?”
Ärhäkän teinini kysymys hätkähdytti. Rippikouluun oli vielä vuosi aikaa, eikö silloin riittäisi? Ei, hän haluaisi kuulemma korun jo nyt. Miksi ihmeessä? Kävi ilmi, että teini kavereineen seurasi TikTokissa kristillisiä videoita. Niillä coolit nuorukaiset kertoivat uskostaan vetoavalla tavalla – rennosti, mutta vakuuttavasti.
Kuittasin kristillisyysflirtin nuoruuden humputuksena. Teinin kehitystehtävä on kapinoida, ja ehkä liberaalissa nykymaailmassa paras tapa järkyttää sekularisoituneita vanhempia on ilmoittaa harkitsevansa uskoontuloa.
Mutta aikuiset tulivat perässä.
”Ekaa kertaa pääsiäisyön messussa, upee tunnelma!”
Pääsiäisenä laskusormet loppuivat kesken, kun listasin, kuinka moni viileä vaikuttaja hehkutti Instagram-storyissaan uuden mocktail-brändin sijasta uniikkia kokemustaan: jumalanpalvelusta tai messua pääsiäisyönä.
Muutama viikko sitten yksi lempivaikuttajistani sometti olevansa jännittävällä retkellä: hän pyhiinvaelsi päivän ajan Turun seudun kirkkoja piispa Mari Leppäsen kanssa. En tiedä, onko suomen kielessä hohdokkaampaa sanaa kuin pyhiinvaellus. Itseäkin alkoi heti kutkuttaa. Tiesin heti, että Santiago di Compostela oli niin last season: pian lähipyhiinvaellettaisiin ekologisesti kotimaassa. Näen jo alakulmasta napatut freskoselfiet silmissäni.
Mutta yhtä lailla totta on se, että hengellisyys houkuttelee ja neo-noituus on nähty.
Kun kerroin kristinuskon trendaamisen askarruttavan itseäni, tulisieluinen kaverini kuohahti hetimiten ja pommitti inboxini täyteen viestejä.
”Hei voi vittu, just protestanttisen kristinuskon tunkkaista tuhnua tää jatkuvasti konservatiivisemmaksi menevä tradwife-yhteiskunta tarvitseekin. Kristinusko ei tarvi yhtään enempää apua siinä, että se konservatiivinen paketti jotenkin liberaalipestään uskottavaksi, koska perusteet on syrjintää, syrjintää ja syrjintää. Sillä, että Vallilassa kirkko näyttää Selma Vilhusen polyelokuvia ja tarjoilee vegaaniruokia ei ratkaista kirkon ongelmia.”
Tämä on eittämättä ainakin osittain totta. Kirkon epäkohdilta on vaikea sulkea silmiään. Mutta yhtä lailla totta on se, että hengellisyys houkuttelee ja neo-noituus on nähty. Kivikaupan voimakristallit osoittautuivat ehkä sittenkin vain muovinpaloiksi. Merkitystä etsivän katse hakee uutta suuntaa.
Jos olisin syöksykierteessä oleva Suomen kirkko, laittaisin nyt brändityöryhmän ylitöihin. Momentum on tässä. Monta influencer-lammasta kaipaa pelastajaa. Voin hyvinkin olla yksi heistä.
