Häpyhuulten esteettisten leikkausten määrä on kasvanut niin maailmalla kuin Suomessa.
Pinja, 22, korjautti häpyhuulensa, koska ajatteli vulvansa näyttävän epänormaalilta ja kärsi hiivatulehduksista.
Jenni, 27, kävi leikkauksessa kolme vuotta sitten. Hän voisi mennä operaatioon uudestaankin, jos olisi varma, ettei se satu yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla.
Pinja Korajoki, 22: ”Lopputulos on juuri sen näköinen kuin halusin”
”KUN OLIN 11-vuotias, alakertani muuttui murrosiän muutoksissa vieraaksi. Häpyhuulet tuntuivat liian isoilta, ja sisemmät häpyhuulet tulivat hyvin selkeästi esille.
Minua jännitti mennä liikuntatunneilla suihkuun ja uimahalliin, koska pelkäsin muiden reaktioita. Kukaan ei koskaan sanonut mitään, mutta koin, että minua tuijotettiin. Asia häiritsi.
Kävin 14-vuotiaana gynekologilla ja yritin kysyä, onko alapääni normaali. Kysyin sitä myös äidiltäni. Sain aina saman vastauksen: ihan normaali on.
Se tuntui vähättelevältä, koska kerroin myös toiminnallisista ongelmistani. Hygieniasta huolehtiminen oli hankalaa, ja minulla oli hiivatulehduksia ja ph-arvon heittelyä. En voinut käyttää tiukkoja housuja, koska ne olisivat hanganneet.
Olen lukenut keskustelupalstoilta, että joillain naisilla häpyhuulet hankautuvat rikki. Minulla tilanne ei ollut koskaan niin paha.
KYSYIN KUMPPANILTANI ennen leikkauspäätöstä, onko alapääni hänen mielestään ruma. Hänellä ei ollut kielteistä sanottavaa siitä. Olemme olleet kumppanini kanssa yhdessä nyt 9 vuotta.
Ennen leikkausta jännitin esimerkiksi seksiä. En halunnut tehdä mitään valot päällä. Kumppanini ymmärsi, että asiaa vaivaa minua. Hän myös ymmärsi, että häpyhuulten koko aiheutti fyysistä haittaa.
Puhuin leikkauksesta muutaman muunkin läheisen kanssa. Kaikkien suhtautuminen asiaan oli ymmärtäväistä.
Päätin, että hoidan asian heti, kun täytän 18 vuotta.
Omien ja muiden kokemusten perusteella en yrittänyt hakeutua julkiselle puolelle hoitoon. Vaikka minulla oli toiminnallisia ongelmia, päättelin, että ne eivät olleet riittävän vakavia, jotta saisin leikkauksen julkisella.
Sain selville, että voin saada leikkauksen Vaasassa yksityisellä klinikalla nopeasti. Keräsin toimenpidettä varten rahaa, ja potti oli koossa 21-vuotiaana.
”Nukutuksessa sisemmistä häpyhuulista leikattiin palat pois. Sitten haavat tikattiin. Herättyäni pääsin kotiin.”
OPERAATIO MENI hyvin. Ensin tapasin plastiikkakirurgin ja puhuimme leikkauksen kulusta. Leikkaus oli muutaman viikon päästä ensimmäisestä tapaamisesta.
Kirurgi ja hoitajat ottivat minut todella ystävällisesti vastaan, mikä oli huojentavaa, koska leikkaus jännitti. Nukutuksessa sisemmistä häpyhuulista leikattiin palat pois. Sitten haavat tikattiin. Herättyäni pääsin kotiin.
Toipumiseen meni pari viikkoa. Sen aikana kävelin hassusti, vähän ankkamaisesti. Leikkaushaava kirveli jonkin aikaa, mutta se parani hyvin. Mitään kummempaa tulehdusta tai muuta ongelmaa en kokenut.
Hintaa operaatiolle tuli noin 5000 euroa. Tähän kuului nukutuksessa tehtävä leikkaus sekä plastiikkakirurgin konsultaatio ennen ja jälkeen.
Summa tuntuu edelleen isolta. Toisaalta häpyhuuliin liittyvät vaikeudet hankaloittivat aiemmin elämääni todella paljon.
”Olen kysynyt kumppaniltani, kumpi on parempi, uusi vai vanha. Hän sanoo, että molemmat ovat yhtä hyviä.”
LEIKKAUKSESTA on nyt noin vuosi. Toimenpide on muuttanut elämääni yllättävän paljon. Minulla ei ole ollut toistaiseksi lainkaan tulehduksia tai vaikeuksia hygienian kanssa. Enää asia ei vaikuta pukeutumiseeni.
Enää kehossani ei ole mitään sellaista kohtaa, jonka näyttämistä muille pelkäisin. Se on minulle iso asia. Lopputulos on juuri sen näköinen kuin halusin.
Olen kysynyt kumppaniltani, kumpi on parempi, uusi vai vanha. Hän sanoo, että molemmat ovat yhtä hyviä.
Menisin leikkaukseen koska tahansa uudestaan.
Mielestäni itseäni nuorempien ei kuitenkaan kannata mennä leikkaukseen pelkästään alapään ulkonäön takia. Minäkin olisin toivonut, että olisin päässyt puhumaan ammattilaisten kanssa enemmän siitä, miltä alapää voi näyttää.
Tuntuu, että jotkut ammattilaiset, kuten gynekologi ja terveydenhoitaja, ovat suhtautuneet asiaan vähättelevästi. Kukaan ei ole ollut halukas käymään keskustelua kanssani. Asiaa jotenkin väisteltiin.
Kulttuuri ja aikuisviihde ovat vaikuttaneet paljon kehonkuvaani. Vaikka kumppanini ei ole kommentoinut koskaan ikävästi alapääni ulkonäköä, somessa olen nähnyt julkaisuja, joissa naureskellaan löysille pilluille.
Esimerkiksi Threadsissa oli sellainen keskustelu, jossa naiset kysyivät miehiltä, millainen on hyvä pillu. Siellä miehet sanoivat, että ei ainakaan karvainen, löysä ja roikkuva.
Luulen, että porno on vaikuttanut niin, että karvattomuus ei enää riitä, vaan pitää olla myös oikeanmuotoiset paikat.”
Jenni, 27: ”Maksoin leikkauksen opintolainallani”
”OLEN OLLUT nuoresta asti hyvin epävarma ulkonäöstäni, erityisesti teininä. Epävarmuus on koskenut myös genitaaleja.
Kukaan ei ole koskaan sanonut tai kommentoinut vulvani ulkonäköä suoraan, mutta jostain olen saanut sellaisen ajatuksen, että alapääni on vääränlainen. En ole halunnut olla alasti tai harrastaa seksiä valot päällä.
Mitään toiminnallisia vaivoja minulla ei ole koskaan ollut. Sisemmät häpyhuulet ovat yksinkertaisesti näyttäneet omaan silmääni rumilta.
Kun olin 24-vuotias, päätin, että haluan mennä leikkaukseen. Kyselin kokemuksia Jodel-viestipalvelussa ja luin keskustelupalstoja. Kokemukset tuntuivat olevan hyvin myönteisiä.
Silloinen kumppanini ei hyväksynyt ajatusta leikkauksesta. Menin konsultaatioon helsinkiläiselle klinikalle salaa häneltä.
Plastiikkakirurgi, josta olin lukenut paljon hyvää, arvioi, etten saisi leikkausta julkisella puolella. Kun olin varannut leikkausajan seuraavalle viikolle, kerroin kumppanilleni. Hän sanoi, että päätös on minun.
”Kukaan ei ole koskaan sanonut tai kommentoinut vulvani ulkonäköä suoraan, mutta jostain olen saanut sellaisen ajatuksen, että alapääni on vääränlainen.”
LEIKKAUS MAKSOI yhteensä noin 1900 euroa, sillä operaatio tehtiin paikallispuudutuksessa. Nukutuksessa tehtynä se olisi maksanut paljon enemmän. Sain maksusopimuksen, 150 euroa kuussa. Maksoin leikkauksen opintolainallani.
Konsultaation ja lukemieni nettikirjoitusten perusteella osasin odottaa, että itse leikkaus ei satu, mutta puudutuspiikin pistäminen voi sattua.
Kipu jännitti. Pelkäsin sitä etukäteen. Minulle on tapahtunut joskus hammaslääkärissä niin, että puudutuspiikki ei toiminut. Kerroin tästä plastiikkakirurgille jo ensimmäisessä konsultaatiossa.
Leikkauksessa minulle annettiin ensin jokin esilääke. Sitten menin leikkauspöydälle ja sain puudutuspiikin, joka kirpaisi, mutta ei sen enempää.
Jostain syystä oikea puoli ei kuitenkaan puutunut. Asia huomattiin, kun leikkaus aloitettiin.
En ole ikinä tuntenut sellaista kipua.
Sain suonensisäisesti jotain kipulääkettä, ja oikea puoli leikattiin loppuun. Siihen ei mennyt kuin minuutteja, mutta se tuntui pitkältä ajalta. Koko kroppa tärisi, ja huutoitkin koko ajan. Vasen puoli puutui normaalisti. Se leikattiin ilman kipua.
Leikkauksen jälkeen hoitaja vei minut huoneeseen, jossa oli toinen potilas. Häneltä oli juuri leikattu rinnat. Hän sanoi ihmetelleensä, että mitä leikkaussalissa oikein tehdään, kun sieltä kuuluu hirveä huuto.
Leikkaushaavan vuoto ei meinannut tyrehtyä, ja hoitaja sanoi, että jos vuoto ei lopu, leikkaushaava pitää polttaa. Olin aivan paniikissa, että ette tule enää lähellekään minua. Onneksi vuoto lakkasi.
Hoitaja oli ihana, hän kävi luonani tiiviisti. Muistan hämärästi, että lääkäri tuli operaation jälkeen luokseni ja pahoitteli, että puudutus oli epäonnistunut. En kuitenkaan muista tarkemmin, mitä hän sanoi.
Kirurgi määräsi minulle muutaman päivän päästä vielä antibiootit, koska haava oli tulehtunut. Paranemisessa ja tikkien sulamisessa meni noin kuukausi. Paranemiseen saattoi vaikuttaa se, että tupakoin.
”Työssäni on tullut selväksi, että kaikilla naisilla on erilainen vulva. Kaikenlaisia häpyhuulia löytyy.”
LOPPUTULOS NÄKYI kunnolla vasta kuukausien päästä. Olen siihen tyytyväinen. Kokemus oli kamala, mutta jos voisin olla varma, että se ei satu, voisin tehdä sen uudestaan.
Leikkauksesta on nyt kolme vuotta, ja sen seurauksena olen itsevarmempi. Vaikka eihän niitä genitaaleja kukaan arjessa näe – vain kumppanini.
Olen eri kumppanin kanssa nyt kuin silloin, kun leikkaus tehtiin. Nykyinen kumppanini ei olisi ikinä päästänyt minua leikkaukseen. Hän ei ymmärrä, miksi ihmisen pitää muokata itseään. Tavallaan ymmärrän sen.
Työskentelen kosmetologina ja teen paljon brasilialaisia vahauksia, eli karvanpoistoja, joissa alapäästä poistetaan kaikki karvoitus. Työssäni on tullut selväksi, että kaikilla naisilla on erilainen vulva. Kaikenlaisia häpyhuulia löytyy.
Se on helpottanut suhtautumistani kehooni. Ei tulisi mieleenkään katsoa asiakkaiden alapäätä arvioivasti, että onpas rumat paikat.”
Kuinka paljon intiimialueen esteettisiä toimenpiteitä tehdään Suomessa?
Intiimialueen kirurgisten toimenpiteiden suosio on lisääntynyt viime vuosina selvästi, kerrotaan sekä julkisesta että yksityisestä sairaanhoidosta.
Yksityisellä puolella häpyhuulten muotoiluun liittyvät leikkaukset eli labio- ja labiaplastia ovat intiimialueen yleisimmät kirurgiset toimenpiteet, kertoo plastiikkakirurgi Heikki Kupi. Hän omistaa tamperelaisen KC Clinic -yksityispraktiikan.
”Aikaisemmin tällaisista kirurgisista toimenpiteistä ei kovin paljoa puhuttu. Intiimialueen ongelmia on peitelty ja väheksytty. Nyt erilaisten vaivojen kanssa hakeudutaan selvästi enemmän gynekologille ja plastiikkakirurgille.”
Plastiikkakirurgi Kaisu Ojala HUSista sanoo, että myös julkisella puolella leikkauksia tehdään yhä enemmän.
”Yhdysvalloissa nähdään jopa satojen prosenttien nousua leikkausmäärissä, mutta sellaista kehitystä ei ole Suomessa. Me teemme HUSissa noin 20–40 häpyhuulten korjausta vuodessa. Julkisella puolella kyse on melko pienestä ilmiöstä.”
Globaalisti labiaplastioiden määrä on kasvanut 73 prosenttia vuosina 2015–2020.
Millaisia riskejä leikkauksiin liittyy?
Vulvan alueen leikkauksia on erilaisia. Labioplastia on isojen häpyhuulten korjausleikkaus. Labiaplastiassa käsitellään pieniä häpyhuulia. Toimenpiteessä häpyhuulista poistetaan osa kudosta nukutuksessa tai paikallispuudutuksessa.
Kaisu Ojala ja Heikki Kupi kertovat, että intiimialueen operaatiot ovat toipumisen kannalta varsin riskittömiä. Vulvan alueella on vilkas verenkierto, mikä helpottaa haavan paranemista.
Haavan tulehtuminen on kuitenkin mahdollista, kuten kaikissa kirurgisissa operaatioissa. Tavallisesti paranemiseen menee 2–4 viikkoa. Yhdyntää ja muuta aluetta rasittavaa täytyy välttää noin 6 viikon ajan.
Tavallisesti labiaplastia tehdään puudutuksessa, mutta tämä riippuu potilaan toiveista ja toimenpiteen laajuudesta. Leikkausta ei tehdä ilman puudutusta. Kupi kertoo, että toisinaan puudutusta joudutaan lisäämään operaation aikana. Toimenpiteessä pitäisi edetä aina potilaan turvallisuuden ehdoilla.
Kenelle leikkauksia yleensä tehdään?
Julkisrahoitteisessa terveydenhoidossa plastiikkakirurgisia operaatioita ei tehdä esteettisistä syistä. Leikkaukseen voi päästä, jos vaiva on toiminnallinen. Tällainen vaiva voi olla esimerkiksi se, että häpyhuulet hankautuvat rikki esimerkiksi pyöräillessä tai ratsastaessa. Ei kuitenkaan riitä, että häpyhuulien koko tai muoto on ikävä tai aiheuttaa satunnaista haittaa.
”Kaikkia naisia hankaa, jos ajaa sata kilometriä pyörällä. Plastiikkakirurgin arviossa tutkitaan, löytyykö jatkuvaa ärsytystä tai muuta merkittävää vaivaa.”
Julkisella puolella nähdään kaksi eri ryhmää, jotka hakeutuvat arvioon: nuoret naiset, joilla on selkeä toiminnallinen vaiva, ja noin 40-vuotiaat naiset, jotka ovat pitkään harkinneet operaatiota ja sinnitelleet ongelmiensa kanssa.
Heikki Kupi sanoo, että myös yksityisellä on reippaasti potilaita, joille häpyhuulten muoto, tavallisesti ulkonevuus, aiheuttaa toiminnallista haittaa. Sen lisäksi asia voi haitata esteettisesti tai seksuaalisuuden ja parisuhteen näkökulmasta.
”Intiimialueisiin liittyvä tabu on murtumassa. Näiden ihmisten kannalta se on todella hyvä asia.”
Millaisissa tilanteissa leikkausta ei tehdä?
Leikkausta ei ole koskaan syytä tehdä ilman huolellista arviota, sanovat Heikki Kupi ja Kaisu Ojala.
Alaikäisiä ei HUSissa yleensä leikata ollenkaan. Plastiikkakirurgisia operaatioita ei tehdä, jos ei voida olla varmoja teini-iän päättymisestä.
HUSissa alle 25-vuotiaat plastiikkakirurgin arvioon hakeutuvat lähetetään ensin puhumaan nuorisogynekologille. Vastaanotolla keskustellaan esimerkiksi kehonkuvasta.
”Erityisesti nuorilla voi olla aika vääristynyt käsitys siitä, millainen vulva on normaali.”
Yksityiselläkään puolella intiimialueen toimenpiteitä ei tehdä alaikäisille, ellei kyse ole vammasta tai sairaudesta.
Heikki Kupin mukaan kirurgi keskustelee potilaan kanssa ennen operaatiota myös yksityisen puolen operaatioissa. Se ei kuitenkaan pidä sisällään varsinaista kehonkuvaan liittyvää keskustelua.
Miksi yhä useampi haluaa muokata vulvansa ulkonäköä?
Pornolla on suuri vaikutus siihen, että naisten intiimialue on noussut esteettisen huomion kohteeksi, Heikki Kupi uskoo.
”Kun karvanpoisto on yleistynyt, rakenteet näkyvät enemmän. Osa naisista kokee painetta, pitäisikö sillekin tehdä jotain. Jos sitten kärsitään vielä toiminnallisesta haitasta, kynnys hakeutua hoitoon ylittyy helpommin.”
Sukupuolentutkimuksen professori Leena-Maija Rossi Lapin yliopistosta sanoo, että intiimikirurgian kohdalla voidaan hyvin puhua kulttuurin pornoistumisesta. Pornoistumisella tarkoitetaan pornon esittämistapojen vaikutusta ihmisten elämään.
Rossin mukaan länsimainen kulttuuri on visuaalisessa mielessä jatkuvasti vaativampi. Se luo ulkonäköpaineita erityisesti naisille, mutta myös miehille.
”Sosiaalisessa mediassa ihmiset ovat jatkuvasti esillä ja katsottuina. Se vaikuttaa erityisesti nuorten naisten elämään”, hän sanoo.
”Naisten kohdalla esteettinen työ kattaa ihan koko ruumiin: hiuksista rintoihin ja vulvasta varpaisiin.”
