Töissä jokin tökkii. Homma maistuu puulta. Ehkä ala on oikea, mutta sen sisällä seilaa tuuliajolla.

Pitäisikö vaihtaa alaa? Ei välttämättä.

”Omaa työtä ja uraa voi muotoilla samaan tapaan kuin arkkitehti suunnittelee talon ihmiselle: tämän tarpeet ja mieltymykset huomioiden”, sanoo työpäivämuotoilija Aku Varamäki.

Hänestä pienetkin muutokset voivat viedä työtä mielekkäämpään suuntaan. Kun uraa tai työtä alkaa tuunata, ei mielessä tarvitse olla kirkasta visiota lopputuloksesta. On lupa testata.

”Pienten kokeilujen avulla on mahdollista tehdä isojakin siirtymiä. Kannattaa tutkia tuntemattomia polkuja, jotka jotenkin vetävät puoleensa”, Varamäki sanoo.

Pia Airaskorpi on lähtenyt uusille poluille useamman kerran yli viisitoista vuotta kestäneen uransa aikana. Hän on kokeillut monia asioita.

”Moni asia urallani on sattumaa, mutta moni asia sen seurausta, mihin suuntaan olen itse hakeutunut.”

Vaikka Airaskorven uraliikkeet saattavat tuntua näyttäviltä, hän on koko ajan pysynyt saman kehikon sisällä. Jo nuorena hän tiesi, että haluaa työskennellä terveyden ja hyvinvoinnin parissa – ei niinkään hoitaa sairauksia, vaan edistää terveyttä ja motivoida ihmisiä.

Airaskorpi opiskeli sairaanhoitajaksi ja hakeutui töihin Iho- ja allergiasairaalaan. Siellä hän sai neuvoa ja kannustaa potilaita huolehtimaan itsestään. Ihonhoidosta tuli hänelle intohimo.

Kerran osastonhoitaja ilmoitti, että oli löytänyt Airaskorvelle uuden työpaikan. Plastiikkakirurgiaan erikoistunut sairaala etsi sairaanhoitajaa luksus-spahan, jota se oli avaamassa. Se oli osastonhoitajasta ihan kauneudesta kiinnostuneen ja ihmisiä inspiroivan Airaskorven juttu.

”Jos joku sanoo, että olet hyvä tässä tai oletko miettinyt tällaista, kommentit osuvat usein oikeaan. Tällaisia signaaleja kannattaa kuunnella”, Airaskorpi sanoo.

Uudessa työssään hän oppi esteettistä, medikaalista ihonhoitoa, mutta myös heräsi kunnolla bisnes­ajatteluun. Ala oli kuitenkin tuolloin Suomessa vielä melko pieni, ja Airaskorpi halusi oppia siitä lisää. Siksi hän päätti muuttaa Lontooseen.

Sikäläinen agentti loi Airaskorvelle profiilin – mitä hän osasi ja mitä halusi oppia – ja hoiti kourallisen työhaastatteluja.

”Kävi mäihä: yksi Lontoon tunnetuimmista kirurgeista oli perustamassa ei-kirurgista spata. Hän oli vaikuttunut siitä, että olin jo ollut töissä samantyylisessä konseptissa.”

Lontoossa hän pääsi kokeilemaan uusia asioita: hän loi span brändiä ja teki markkinointityötä.

Lue myös: Voisiko nelipäiväinen työviikko toimia?

Uramuotoilun pohjatyöksi Varamäki kannustaa kirjoittamaan työfilosofiansa: esimerkiksi minkälaisten asioiden parissa haluaa työskennellä, haluaako tehdä töitä yksin vai porukalla ja mitä menestys tarkoittaa itselle.

Nuorena, uran alussa, näihin kysymyksiin ei ehkä osaa vielä vastata.

”Silloin kannattaa vain tehdä asioita. Mennä töihin, harrastaa, tutustua uusiin piireihin, tehdä erilaisia asioita. Uran alussa visio ei kirkastu vain ajattelemalla vaan tekemisen ja ajattelun yhteistuloksena.”

Koulutuksissaan Varamäki laittaa ihmiset piirtämään kolme vaihtoehtoista urasuunnitelmaa. Yksi niistä syntyy yleensä helposti, mutta ongelma on, että se ei usein ole kovin innostava.

Toinen piirros on ehkä jo innostavampi, mutta siihen liittyy usein käytännön kysymyksiä: uralle ei ole sopivaa koulutusta tai osaamista, tai siihen liittyy riskejä.

”Silloin tehdään viisivuotissuunnitelma – jonkinlainen visio siitä, missä on viiden vuoden kuluttua, mutta myös stepit, mitä vuosi vuodelta pitää tapahtua, jotta saavuttaa vision.”

Monen on vaikea piirtää kolmas suunnitelma. Se saattaa olla salainen unelma siitä, mitä tekisi ilman käytännön rajoitteita. Varamäki sanoo, että kolmas skenaario saattaa olla ”ihan kreisi”, mutta usein siinä on paljon asioita, jotka voi tuoda omaan elämään.

”Piirrosten pointti on se, että jos pystyy kuvittelemaan vaihtoehtoisia todellisuuksia, se alkaa ohjata ajattelua. Pelkkä vision kuvittelu ei riitä, mutta jos kuvittelee stepit, jotka matkalle tarvitaan, tajuaa, että isokin muutos uralla on ihan mahdollinen.”

Lue myös: Satu Ahola irtisanoutui hyväpalkkaisesta työstä

Myös tämänhetkistä työtä voi tuunata itselleen mielekkäämmäksi. Jos esimerkiksi tuntuu siltä, että on kasvanut ulos roolistaan tai kaipaa uutta tekemistä, siitä kannattaa puhua pomolle.

”Vaikka ei ihan tietäisi, että mikä hiertää, voi sanoa, että minulla on tällainen olo. Usein asiat ratkeavat aika helposti, mutta se vaatii, että avaa suunsa”, Varamäki sanoo.

Hän toivoo, että jokainen miettisi, mitä osaamista omassa työssä tarvitaan ja mihin maailma on menossa.

”Itsensä kehittäminen siihen suuntaan ei tarkoita vain kursseja ja tutkintoja, vaan että lukee aiheesta, katsoo YouTube-videoita ja miettii, miten omaa työtä voisi kehittää. Tämä on varmaan paras tapa pitää työ mielekkäänä.”

Varamäki ehdottaa tekemään nelikentän, jonka bokseihin kirjoittaa työstään seuraavat asiat: 1) Mitä haluan lisää? 2) Mitä haluan säilyttää? 3) Mitä haluan vähentää? 4) Mitä haluan pois kokonaan?

”Monesti lisää-boksi on täynnä tavaraa, mutta pois-boksissa ei ole mitään. Yleensä jos haluaa jotain lisää, pitää myös poistaa jotain.”

Nelikentän avulla voi ohjata työtään eri suuntaan, ja sen pohjalta voi keskustella esihenkilön kanssa.

Työn tuunaamista voi miettiä myös muuten kuin oman halun kautta. Yksi keino on ajatella asiakasta. Joillakin se on konkreettinen, toisilla työpaikan sisällä oleva ihminen, jota varten hommia tekee.

”Mieti, miten voisit palvella asiakastasi paremmin. Sitä kautta syntyy ideoita työhön. Oman työn kehittäminen asiakkaan tarvetta miettien on usein kestävä tie”, Varamäki sanoo.

Lontoon-vuosien jälkeen Airaskorpi palasi Suomeen. Täällä ei ollut työtä, joka olisi vastannut täysin hänen osaamistaan ja intohimojaan. Airaskorpi heitti verkot vesille ja kiersi puhumassa siitä, mitä osaa ja haluaisi tehdä.

Pian puhelin soi. Pääsisikö Airaskorpi vetämään erään alan koulutuksen?

Yksittäinen keikka pyöräytti Airaskorven uran suuntaa. Hän perusti yrityksen ja alkoi kouluttaa alan ihmisiä sekä hoitaa ja neuvoa asiakkaita.

”Uran muovailu ei tapahdu välttämättä pelkän itsetutkiskelun vaan kohtaamisten kautta. Aika rohkeasti olen kertonut ihmisille asioista, jotka eivät liity suoraan työn tekemiseen vaan ovat intohimojani tai vahvuuksiani.”

Vuosien mittaan Airaskorpi siirtyi työssään yhä enemmän neuvomaan ihmisiä siinä, miten he hoitavat ihoaan kotonaan. Hän muisti, miten hänen mumminsa oli aikoinaan tehnyt kasvojoogaa – mistäköhän siinä oikein oli kyse? Airaskorpi alkoi tutkia ja harrastaa kasvojoogaa ja innostui sen tuomasta hyvästä olosta ja vaikutuksista kasvoihin.

Kun Airaskorpi muutti perheineen ulkomaille, oli taas urakäänteen aika. Hän siirsi asiakastyönsä verkkoon, kirjoitti kasvojoogasta kirjan, kehitti siitä verkkokursseja ja työhyvinvointipalveluita sekä alkoi toimia puhujana ja tehdä kaupallisia yhteistöitä.

Työn keskiössä ei ole niinkään ulkonäkö vaan hyvinvointi ja itsensä arvostaminen.

”Yhtäkkiä havahduin siihen, että olen asian ytimessä. Ihmisten motivoiminen itsestään huolehtimiseen oli ollut suunnitelmani aivan alkujaan.”

Nyt Airaskorpi on luomassa kasvojoogan ympärille laajempaa konseptia, jonka keskiössä on terveyttä edistävä, kokonaisvaltainen hyvinvointi.

”Olen muovannut sairaanhoitajan koulutuksen ja työn hyvinkin itseni näköiseksi uraksi – mutta ilman niitä en olisi siinä, missä nyt olen.”

Haitalliset uskomukset voivat estää näkemästä, että työn muuttaminen itselle mieluisaksi on omissa käsissä.

”Suomalaisen työelämän helmasynti on se, että tietystä koulusta mennään tietyntyyppisiin töihin, ja suutari pysyköön lestissään”, Varamäki sanoo.

Hänestä työn muokkaaminen omien vahvuuksien ja tarpeiden mukaan on jopa tarpeellinen taito nopeasti muuttuvassa työelämässä. Toinen haitallinen uskomus on se, että yrittäjät tekevät hirveästi töitä mutta rahaa ei tule mistään. Se voi jarruttaa, vaikka tekisi mieli ryhtyä oman alan sisällä omaksi pomokseen.

”Monesti pelot ovat hyödyllisiä, koska ne kertovat meille asioita. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne kaikki olisivat totta. Pelon voi ottaa käteen ja miettiä, onko se aiheellinen, keneltä voisi kysyä lisää ja onko pelossa jotain perää”, Varamäki sanoo.

Juttu on julkaistu Trendissä 8/21.