Kovia papanoita, pehmeitä pötköjä vai kelluvia suikeroita? Näin ulostaminen kertoo terveydestäsi – tunnista hälyttävät muutokset
Terveys
Kovia papanoita, pehmeitä pötköjä vai kelluvia suikeroita? Näin ulostaminen kertoo terveydestäsi – tunnista hälyttävät muutokset
Vaivattomasta vessakäynnistä saa olla tyytyväinen, sillä kakkaaminen voi tehdä elämästä myös hankalaa. Mikä on normaalia ja koska kannattaa selvitellä lisää?
Teksti

Kuvat

6.4.2023
 |
Kauneus ja Terveys

Kakasta kannattaa olla kiinnostunut, sillä se voi viestittää monia asioita terveydestä. Mallisuoritusta ei kuitenkaan ole, sillä ulostaminen on yksilöllistä.

Ulostamistiheys vaihtelee hurjasti. Toinen käy pöntöllä kolmesti päivässä, toinen pari kertaa viikossa. Kumpikin on normaalia.

”Jos ulostaa yli kolme kertaa päivässä, kyseessä on ripuli. Mikäli taas harvemmin kuin kaksi kolme kertaa viikossa, puhutaan ummetuksesta”, gastroenterologian erikoislääkäri Kalle Hakala Terveystalosta sanoo.

Terve kakka voi näyttää monenlaiselta. Netistä löytyvä Bristol Stool Chart on lääkäreiden ja ravitsemusterapeuttien yleisesti käyttämä asteikko, jossa ulosteen koostumus luokitellaan seitsemään eri tyyppiin. Paras on yhtenäinen, koossa pysyvä pötkö, joka on helppo ulostaa. Muunlaisistakaan koostumuksista ei välttämättä tarvitse huolestua. Hajuja on monenlaisia.

”Enemmän on kyse siitä, onko uloste helppo työstää. Jos se on kauhean kovaa tai tulee paineella ja kiireellä, se on poikkeavaa.”

Pelkästä kakan ulkonäöstä ei siis tule tehdä liikaa johtopäätöksiä. Olennaista on se, hankaloittaako ulostaminen elämää.

Yksi huolestuttavista oireista on äkillinen muutos suolen toiminnassa. Jos se on ennen ollut moitteetonta ja temppuilu on alkanut yhtäkkiä, lääkäriin on syytä hakeutua.

Musta väri ulosteessa on hälytysmerkki

Yksi huolestuttavista oireista on äkillinen muutos suolen toiminnassa. Jos se on ennen ollut moitteetonta ja temppuilu on alkanut yhtäkkiä, lääkäriin on syytä hakeutua.

”Jos potilas kertoo, että vatsavaivoja on ollut aika ajoin, lääkärillä ei herää hirveästi huolia. Ainakaan kyseessä ei silloin ole nopeasti etenevä ongelma”, Hakala sanoo.

Myös pahan ummetuksen, ­jatkuvan vesiripulin ja verisen ulosteen syyt pitää ­selvittää.

Äkillinen laihtuminen, yölliset suolistovaivat ja kivut ovat oireita, jotka voivat kieliä vakavasta sairaudesta. Etenkin jos niitä on yli viisikymppisenä, jolloin suolistosyövät lisääntyvät. Ulosteessa näkyvää verta on pidetty hälyttävänä oireena, mutta syy voi olla viatonkin.

”On hyvin tavallista, että ulosteessa on kirkasta verta tai sitä jää pyyhkiessä paperiin. Jos se liittyy ponnisteluun pöntöllä, usein syypää ovat peräaukon seudun pukamat”, Hakala kertoo.

Peräpukamat eivät ole vaarallisia, vain kiusallisia.

”Periaatteessa kaikilta, joiden ulosteessa on verta, tulisi tähystää paksusuoli kertaalleen. Käytännössä tähystyspäätökseen vaikuttaa kuitenkin ikä ja se, millaisesta verestä on kyse. Jos potilas on 30-vuotias ja paperissa on ollut joskus verta, se on eri asia kuin veriripuli tai yli 50-vuotias ihminen, jonka ulosteen koostumus on muuttunut, väri on mustaa ja siinä näkyy hyytymiä.”

Jos mustaa ulostetta eivät selitä rautalääkitys, hiilitabletit tai aiemmin syöty lakritsa, paksusuoli tähystetään. Musta väri saattaa viitata verenvuotoon suolesta ja suolistosyöpään tai sen esiasteeseen, polyyppiin.

Tunne kakkasi

Katso, tunnistatko yleisimmät pulmat ja mahdolliset syyt niiden takana.

  1. Kovat papanat. Ummetuksesta kertovat tiukat pökäleet, joita on vaikea pusertaa ulos. Silloin kakassa on liian vähän nestettä, koska se on viipyillyt paksusuolessa. Ummetusta voi hoitaa lisäämällä liikuntaa, vähentämällä istumista ja syömällä kuitu- ja nestepitoisia ruokia eli käytännössä kasvikunnan tuotteita. Vähintään puoli kiloa heviosaston herkkuja päivässä on hyvä ohjenuora. Usein pelkkä kuitujen lisääminen ruokavalioon ei kuitenkaan auta vaan tarvitaan myös ulostetta pehmentävää valmistetta. Niitä saa apteekista ilman reseptiä. Kaksi kiiviä päivässä auttaa myös ummetukseen. Jos ummetus ei helpota, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.
  2. Kuohkea tuotos. Ihanteellinen kakka on kiinteä makkara. Jos uloste on pehmeämpää, se kertoo, että nesteen imeytymisessä ulostemassasta on häikkää. Asiasta ei kuitenkaan tarvitse huolestua, jos tämä on ainoa oire. Syyllinen voi olla stressi tai luontaisesti nopea suoli, jolloin nestettä jää kakkaan vähän turhan paljon. Kyse saattaa kuitenkin olla myös laktoosi-­intoleranssista. Jos asia epäilyttää, se kannattaa tutkituttaa. Perinnetiedon mukaan banaani, mustikat, valkoinen riisi ja musta tee kiinteyttävät ulostetta. Aina voi kokeilla.
  3. Vesiripuli. Jos vesiripuli vaivaa usein tai pitkään, on syytä suunnata lääkäriin. Kiire on, jos ripuli herättää öisin tai siinä on verta. Silloin kyseessä voi olla esimerkiksi tulehduksellinen suolistosairaus. Vähemmän haastavan ripulin takaa saattaa puolestaan löytyä esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymä. Siihen voi auttaa fodmap-ruokavalio, jossa lautaselta karsitaan kaasua aiheuttavia hiilihydraatteja, kuten ruis, vehnä ja sipulit sekä useat muut kasvikunnan tuotteet. Ensin fodmapit karsitaan yhdeksi kahdeksi kuukaudeksi, ja sitten niitä lisätään takaisin pikkuhiljaa. Näin saadaan selville, mitkä ruuat oikeasti ­aiheuttavat oireet. Pahaa ripulia voidaan hoitaa tilapäisesti myös suolen toimintaa hidastavalla lääkkeellä.
  4. Kelluva kakka. Jos kakka jää usein kellumaan, syy voi olla hyvä selvittää. Kyseessä voi olla rasvojen imeytymisongelma. Ruuan rasvat pilkotaan haiman entsyymien, erityisesti lipaasin avulla. Mikäli tässä prosessissa on häiriötä, rasva ei pääse imeytymään ohutsuolessa ja sitä jää kakkaan. Syyllinen voi olla heikko lipaasin tuotanto, joka taas johtuu kroonisesta haimatulehduksesta ja sen aiheuttamasta haiman vajaatoiminnasta. Ei kuitenkaan pidä hätääntyä, jos pökäleet joskus jäävät kellumaan. Haimaongelmiin liittyy myös selittämätön laihtuminen, ei pelkästään ulosteen koostumus.
  5. Jarrutusjäljet. Tahmea, pönttöön kiinni jäävä kakka ei ainoana oireena herätä asiantuntijoissa huolta. Suurin syy lienee vessanpöntön malli ja ulosteen tulokulma suhteessa pönttöön. Kannattaa pitää vessaharja lähellä.

Tähystystä ei ole syytä pelätä

Viisikymppisen ja sitä vanhemman suoli tähystetään herkemmin kuin nuoremman. Nuorelta ihmiseltä, jolla on viattoman kuuloisia oireita, voidaan sen sijaan tähystää vain peräaukon seutu. Näin nähdään, onko siellä pukamia tai haavaumia.

Moni pelkää tähystystä, eikä siksi hakeudu tutkimuksiin. Tähystys on kuitenkin paras keino löytää kasvaimet.

Ultraääni ja tietokonetomografia eivät anna riittävän tarkkaa kuvaa suoliston tilasta, eikä verikokeista ja ulostenäytteistäkään selviä kaikkea. Toimenpide voi pelastaa hengen, kun kasvain löydetään sen ansiosta ajoissa. Tähystys mahdollistaa myös polyyppien poiston toimenpiteen yhteydessä.

Tähystyksessä saa halutessaan rauhoittavaa esilääkettä ja kipulääkettä. Myös nukutus on mahdollinen, jos tutkimus ei muuten onnistu.

”Ummetus voi johtua siitä, että peräsuoli ja peräaukko toimivat huonosti yhdessä. Naisilla peräsuoli voi työntyä myös ponnistellessa emättimeen päin.”

Ulostamisvaivojen syynä on usein ärtyvän suolen oireyhtymä

Yksi yleisimmistä kakkapulmia aiheuttavista tiloista on toiminnallinen ärtyvän suolen oireyhtymä, IBS. Sen oireita ovat turvotus, ilmavaivat, vatsakivut, ripuli tai ummetus.

IBS on kyseessä yleensä silloin, jos tutkimuksista ei löydy oireita selittävää sairautta. Aina ripulin takana ei ole IBS, vaan syyksi voi paljastua myös bakteeri, virus tai jopa alkueläin. Veriripulia aiheuttaa monesti haavainen paksusuolitulehdus.

Ummetuksen takana taas voi olla hidastelevan paksusuolen lisäksi karuimmillaan kasvain, suolitukos tai muunlainen ongelma.

”Ummetus voi johtua siitä, että peräsuoli ja peräaukko toimivat huonosti yhdessä. Naisilla peräsuoli voi työntyä myös ponnistellessa emättimeen päin. Näin saattaa käydä ummetuksen tai kohdunpoiston seurauksena. Tällöin kyseessä on osin rakenteellinen ongelma, joka saattaa vaatia leikkaushoitoa.”

Toisaalta myös elintavat voivat saada vatsan kenkkuilemaan. Vähäinen liikunta, istumatyö ja kuituköyhä ruokavalio lisäävät ummetusta.

Ikääntyminen taas on vatsan kannalta kaksipiippuinen juttu. Se voi nimittäin vähentää vatsavaivoihin liittyvää kipua mutta myös hidastaa suolen toimintaa ja pahentaa näin ummetusta.

Tämä vaikuttaa ulosteesi koostumukseen

  • Kakan koostumukseen ja ulostamisen sujuvuuteen vaikuttaa koko mahasuolikanavan kunto. Kanava alkaa suusta ja päättyy peräaukkoon.
  • Maha on varasto, joka ottaa ruuan vastaan. Mahalaukun pH on 1, eli se on erittäin hapan ympäristö. Se on hyvä, sillä mahahappo tappaa bakteereja. Lisäksi maha pilkkoo ruuan.
  • Jotta ravintoaineet voisivat imeytyä, ne on hajotettava alkutekijöihinsä ohutsuolessa. Siellä rasvasta tulee rasvahappoja, proteiineista aminohappoja ja hiilihydraateista polysakkarideja ja monosakkarideja. Vasta nämä lopulta imeytyvät elimistön käyttöön.
  • Ohutsuolen suolinukan pinnalla on myös laktaasia. Se pilkkoo maitosokerin eli laktoosin. Jos laktaasi ei toimi aktiivisesti, laktoosi ei imeydy vaan siirtyy eteenpäin paksusuoleen. Seuraukset tietävät kaikki laktoosi-intolerantit: turvotusta, ilmavaivoja ja löysiä ulosteita.
  • Jotta ravintoaineet voisivat imeytyä ohutsuolesta, sen limakalvon on oltava terve. Aina näin ei ole. Hoitamattomassa keliakiassa ohutsuolen limakalvo on sairas. Silloin imeytymättömiä ravintoaineita kulkeutuu paksusuoleen.
  • Imeytymättömät ravintoaineet imevät elimistöstä vettä paksusuoleen. Seuraus ovat löysät ulosteet. Tämän tähden ripuli voi kertoa keliakiasta.
  • Paksusuolessa ruokamassasta imeytyy nestettä elimistöön, eli kakka siis kiinteytyy mutta ei aina optimaalisesti. Jos ruoka kulkee paksusuolessa liian nopeasti, imeytyminen jää vajaaksi ja massaan jää nestettä. Tällöin kakka on löysää. Mikäli ruokamassa taas vitkuttelee paksusuolessa, siitä imeytyy liikaa nestettä ja tuloksena on kova kakka ja ummetus.
  • Paksusuolella on toinenkin tärkeä tehtävä. Siellä asuvat suolistomikrobit. Niiden herkkua on ravintokuitu, josta ne tuottavat erilaisia yhdisteitä ja vitamiineja ja valmistavat terveydelle tärkeitä lyhytketjuisia rasvahappoja. Usein koko keholla menee hyvin, kun suoliston mikrobistolla menee hyvin. Jos taas se voi ­huonosti, seuraukset voivat olla katalat: paksusuolen mikrobiomin epätasapaino on liitetty moniin sairauksiin, kuten matala-asteiseen tulehdukseen, tulehduksellisiin suolistosairauksiin ja diabetekseen.

Näin lisäät ruokavalioosi suoliston rakastamaa kuitua

Vaikka suoliston mikrobit rakastavat kuitua, pelkästään ruisleivän lisääminen ruokavalioon ei välttämättä riitä.

Tutkimuksissa on pyöritelty lukua 30. Jotta suoliston mikrobisto voisi hyvin, ihanteellista olisi syödä vähintään 30 erilaista kasviperäistä raaka-ainetta viikon aikana. Mukaan lasketaan täysjyväviljat ja peruna.

”Kasvikunnan tuotteita ovat vihannekset, hedelmät, marjat, viljatuotteet, pavut, linssit ja herneet sekä pähkinät ja siemenet. Näiden lisäksi kasvikunnasta ovat kotoisin esimerkiksi öljyt, kahvi, tee sekä kaakao”, suoliston hyvinvointiin erikoistunut laillistettu ­ravitsemusterapeutti Leena Putkonen sanoo.

Kuidun päivittäinen saantisuositus on 25–35 grammaa, mutta esimerkiksi alkuperäiskansat saattavat syödä kuitua kolme kertaa enemmän ilman suolisto-ongelmia.

”Määrän lisääminen kannattaa tehdä vähän kerrassaan ja monipuolisista lähteistä eli syödä enemmän viljoja, hedelmiä, marjoja, palkokasveja, pähkinöitä ja siemeniä”, Putkonen kertoo.

Alkuperäiskansoilla on tutkitusti länsimaisia ihmisiä monipuolisempi suolistomikrobisto. Heillä on myös todella vähän tulehduksellisia suolistosairauksia ja suolistosyöpiä. Kuitupitoinen ruokavalio siis kannattaa – silloinkin, jos vatsa tuntuu kenkkuilevan.

Miten sitten saa suositusten verran kuitua päivässä? Esimerkiksi niin, että syö kuusi kourallista kasviksia, hedelmiä ja marjoja, neljä siivua täysjyväleipää ja annoksen puuroa, jossa on mukana siemeniä tai kuitulisää.

Jos kuituja on vaikea saada riittävästi ruokavaliosta, kokeile apteekista saatavia kuitulisiä. Kokeilemalla löydät itsellesi parhaiten sopivan valmisteen.

Juttu on alun perin julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 4/23.

Kommentoi +