Kun Anna sairastui vakavaan uupumukseen, hän hakeutui kosketushoitoon: ”Kosketusvaje oireilee samalla tavalla kuin stressi”
Kosketushoitaja Anna Jalava näkee työssään, miten paljon ihmisillä on kosketusvajetta. Sen tunnistaa usein vasta, kun saa korjaavan kokemuksen.
Mikä on varhaisin muistosi pyyteettömästä kosketuksesta? Kosketushoitaja Anna Jalavan ei tarvitse miettiä vastausta pitkään. Se oli se äidin paijaus, kun Anna oli pieni tyttö.
Joka ilta nukkumaanmenon aikaan äiti tuli Annan huoneeseen. Hän istui tytön sängyn viereen ja alkoi lempeästi paijailla. Äidin kädet olivat pehmeät, kosketus maailman turvallisin. Sellainen, jonka Anna ei olisi halunnut koskaan loppuvan.
Tyttö sinnitteli. Hän köllötti kyljellään ja piti tyynyn puoleista silmäänsä auki, jottei uni tulisi molempiin silmiin. Äiti pyysi sulkemaan silmät. Mistä se tiesi, pieni Anna ihmetteli.
”Kokemus jätti minuun pysyvän jäljen. Odotettu iltarutiini ja läheisen rakkaan ihmisen lämmin kosketus loivat turvallisuuden ja rakastetuksi tulemisen tunteen”, Anna toteaa nyt.
Annalle kosketus on aina ollut luonnollista ja mutkatonta. Hän tunnustaa olleensa aina halailijatyyppi. Kosketuksen ammattilaisena hän kuitenkin tietää, että halauksen antaminen toisille, etenkin puolitutulle tai ventovieraalle, on taitolaji.
”Halaus on todella voimakas kosketuksen muoto. Ei pitäisi ensimmäisenä rynnätä halaamaan toista, vaan tunnustella ensin vaikkapa koskettamalla olka- tai kyynärvartta.”
Mitä enemmän Anna on saanut tietoa kosketuksesta ja sen vaikutuksista, sitä paremmin hän osaa arvioida, millaista kosketusta toinen tarvitsee ja pystyy vastaanottamaan.
”Kosketukseni on vuosien varrella muuttunut. Olen oppinut, että vaikka meistä jokainen tarvitsee sitä, sen muoto ja tapa vaihtelevat persoonan, iän, elämänvaiheen tai jopa vireystilan mukaan.”
”Ensimmäisellä kerralla kävin niin pahasti ylikierroksilla, että en pystynyt rentoutumaan.”
Tietoiseen, parantavaan kosketukseen Anna tutustui reilut kymmenen vuotta sitten. Hän oli tehnyt liikaa töitä, jaksamisensa äärirajoille. Anna kävi lopulta läpi vakavan uupumuksen ja masennuksen. Vuoden pituisen sairausloman aikana hän alkoi hoitaa itseään ja hakeutui kosketushoitoon.
Kyseessä oli hyvinvointialalla tunnetun Jouko Kivimetsän kehittämä Auvo-kosketushoitomenetelmä. Se perustuu hoitajan käsin tekemiin fyysisiin kosketuksiin. Jokainen hoitokerta noudattaa tarkasti samaa kaavaa, lempeää kosketusta täydentää hoidossa käytettävä musiikki. Hoito ei saa tuottaa kipua.
”Olin hänen ensimmäisiä koeasiakkaitaan. Ensimmäisellä kerralla kävin niin pahasti ylikierroksilla, että en pystynyt rentoutumaan”, Anna muistelee.
Hän halusi kuitenkin jatkaa. Muutaman hoitokerran jälkeen alkoi tapahtua. Anna antoi luvan pyyteettömälle kosketukselle. Se muutti hänen elämänsä suunnan.
Anna toimii nyt Auvo-menetelmän kosketushoitajana. Hän on myös Kosketusvoima-liikkeen perustaja sekä Auvo Academyn toimitusjohtaja ja pääkouluttaja.
Kosketus on yksi ihmisen perustarpeista. Sen merkitys ei katoa iän myötä.
”Kosketus on välttämättömyys, jopa elinehto. Tätä ei meinata tänä päivänä uskoa”, Anna toteaa.
Kosketus on myös ihmisen ensimmäinen kommunikaation muoto, ja se syntyy jo ennen syntymää. Se on tapa, jonka kautta voit olla vuorovaikutuksessa ympäröivään maailmaan ja muihin ihmisiin.
”Kosketus on liimaa ihmisten välillä. Se on tapa tehdä toinen näkyväksi ja luoda kokemus siitä, että ollaan samaa jengiä ja kuulutaan yhteen.”
Juuri tämän vuoksi etenkin nyt – epävakaina aikoina – tarvitaan erityisen paljon kosketusta. Silti monelta puuttuu siitä kokonaan tai lähes kokonaan arjen kokemuksia.
Anna haluaa kyseenalaistaa, miksi maailman luonnollisimmasta asiasta on tehty niin vaikea asia, että siitä on hankala edes puhua.
”Koskettaminen on tämän päivän tabu, ja pöpöjen pelossa jopa kättelyä pidetään likaisena puuhana.”
Suomalaiset ovat tunnetusti kosketusköyhää kansaa. Pohjoisessa kulttuurissa ei ole totuttu halailemaan tai antamaan poskisuudelmia puolitutuille. Me too -liikkeen ja koronan myötä koskettamisesta on tullut erityisen pelottavaa. Anna haluan palauttaa kosketuksen arvostuksen.
”Koskettaminen on tämän päivän tabu, ja pöpöjen pelossa jopa kättelyä pidetään likaisena puuhana.”
Kosketusvaje ei ole vain hoivakotien vanhusten tai yksinasuvien asia. Siitä kärsivät kaikenlaiset ja kaikenikäiset ihmiset, jopa lapset, parisuhteessa olevat ja perheelliset.
Hoitoon tulevat kärsivät esimerkiksi erilaisista stressioireista, unettomuudesta, ahdistuksesta ja migreenistä sekä muista kivuista. Saattaa paljastua, että oireiden taustalla olikin huutava pula kosketuksesta.
”Vajetta on vaikea tunnistaa, koska se ei näy verikokeissa. Parhaiten sen huomaa, kun saa korjaavia kokemuksia hoidossa”, Anna sanoo.
Tutkimusten mukaan kosketuksen puute näkyy aivoissa samalla tavalla kuin fyysinen kipu.
Asiakastyössään Annaa hämmästyttää edelleen, miten suuri vaikutus pienellä kosketuksella voi olla. Hänelle pysähdyttävimpiä ovat hetket, kun asiakas herkistyy ensimmäisestä kontaktista.
”Kun ensimmäisen kerran lasken käteni asiakkaan hartioille, siinä saattaa kyynel vierähtää hoidettavan silmäkulmasta syvän huokauksen kera”, Anna sanoo.
”Moni toteaa, että tämä kosketushan olikin se, mitä hän kaipasi ja oli vailla. Se on loogista, sillä kosketusvaje oireilee samalla tavalla kuin stressi.”
Kosketuksella on tutkitusti runsaasti terveyttä edistäviä vaikutuksia. Koska ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, koskettaminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti. Anna muistuttaa, että hyödyt ulottuvat pitkälle eteenpäin.
”Ne näkyvät hermoston tasapainossa, aineenvaihdunnassa, hengityksessä, sydän- ja verenkiertoelimistössä sekä ihmissuhteissa ja psyykkisessä hyvinvoinnissa.”
Kosketus lisää oksitosiinin tuotantoa eli nostaa hyvän olon hormonin tasoa. Tämä puolestaan laskee stressihormonien tasoja kehossa. Stressi aktivoi sympaattista hermostoa eli ”taistele tai pakene” -tunnetta.
”Lempeä kosketus puolestaan aktivoi parasympaattista hermostoa. Silloin siirrytään palautumisen ja levon tilaan”, Anna kuvaa.
Lisäksi kosketus on tehokas kivun lievittäjä sekä helpottaa ahdistusta ja masennusta. Unen laatu paranee, kun mielen ja kehon rentoutus helpottaa nukahtamista ja syventää unta.
Jokainen kaipaa kosketusta tavallaan. On myös yksilöllistä, millainen koskettaja kukin on. Näihin molempiin vaikuttavat lapsuuden kokemukset kosketuksesta. Anna puhuu perheiden kosketuskulttuurista. Se tarkoittaa opittua ja eteenpäin siirrettyä koskettamisen mallia.
”Jos haluat selvittää, millainen koskettaja olet tai millaista kosketusta kaipaat, lähde peilaamaan lapsuuden kodissasi olleita tapoja koskettaa.”
Hänen lapsuudenkodissaan kosketus oli luontevaa. Perheessä halailtiin, siliteltiin, hierottiin.
Oltiin läheisiä.
”Onneksi olen saanut siirtää mallia myös lapsilleni ja omaan perheeseeni. Meillä koskettaminen on ihana osa arkeamme. Ja myös kissa saa siitä osansa.”
”Etenkin parisuhteessa olisi hyvä opetella koskettamista ilman, että odottaa mitään vastineeksi.”
Kosketus on tehokas tapa ilmaista kiintymystä ja läheisyyttä ilman sanoja. Se luo parhaimmillaan syvää, henkistä yhteyttä. Tämä edellyttää, että sillä ei ole agendaa ja ettei se edellytä vastavuoroisuutta.
”Etenkin parisuhteessa olisi hyvä opetella koskettamista ilman, että odottaa mitään vastineeksi. Syvä tunneyhteydellinen kosketus ilman seksuaalista viritystä tai oletusta voi olla todella hoitavaa”, Anna muistuttaa.
Tärkeintä on tiedostaa, mitä kumpikin osapuoli tarvitsee ja toivoo. Siinä auttaa avoin keskustelu asiasta.
Anna kokee tekevänsä merkityksellistä työtä. Auvo-kosketushoito ei lupaa helpotusta sairauksiin tai oireisiin, se ei ole myöskään terapiaa. Silti asiakkaat saavat usein avun monenlaisiin vaivoihin.
”Kosketus on ihmeellinen asia, sen merkitystä on vaikea välillä pukea sanoiksi. Se on koettava. Jos siitä tulee toiselle sananmukaisesti auvoisa olo, olen onnistunut työssäni.”
Kosketuksen aakkoset
- Kosketus ei avaudu ajattelemalla vaan kokemalla. Halaa itseäsi, silitä kasvojasi tai aseta kädet rinnalle. Pysähdy tuntemaan kehosi viestejä.
- Vesi koskettaa. Käy lämpimässä suihkussa tai kylvyssä ja levitä voide tai öljy ihollesi rauhassa ja hellästi tunnustellen.
- Pysähtyminen hetkeen luo turvaa. Silitä tietoisesti lemmikkiä, lasta tai jotakin muuta läheistäsi.
- Kosketus on osa arjen huolenpitoa. Kampaa hiuksiasi, hiero jalkojasi tai hartioitasi, levitä rasvaa ihollesi.
- Kehollinen kontakti voi syntyä luonnollisesti ja ilon kautta. Leiki, tanssi tai liiku yhdessä.
- Kosketus luo yhteyttä. Kosketa tuttavaa kevyesti olkapäähän tai käsivarteen esimerkiksi tervehtiessä.
- Kosketus tarvitsee aina luvan. Tarjoa pitkä halaus läheiselle, mutta kunnioita hänen rajojaan.
- Keskustelu purkaa tabuja ja avaa tilaa uudelle. Puhu kosketuksesta rohkeasti.
- Kosketus lähtee läsnäolosta. Harjoittele hidasta, ei-seksuaalista kosketusta luotettavan ihmisen kanssa, jos se tuntuu molemmista hyvältä. Jos kosketus tuntuu vaikealta, aloita pienestä. Voit harjoitella pelkkää läsnäoloa ilman fyysistä kosketusta.
- Kosketustaitoja voi vahvistaa luovasti. Tutustu Annan tekemiin Kosketusvoima-kortteihin. Ne tarjoavat harjoitteita yksin tai muiden kanssa.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 8/2025.
