Pakkanen puree poskia ja nenää. Ketään ei ole näkynyt pitkään aikaan, eikä luultavasti näykään. Vain liukulumikenkien natina kuuluu muuten täydellisessä hiljaisuudessa.

Ollaan Käsivarren Lapissa, Enontekiön Hetassa. Tiina Vuontisjärvi, 38, suksii takapihaltaan alkavassa erämaassa. Hän nauttii. Liikkuminen on helppoa, sillä olo on huomattavasti kevyempi kuin vuosi sitten.

Erämaan laidalla on Tiinan maailman keskipiste. Hänen isoisoisänsä perusti Hotelli Hetan Maja­talon vuonna 1924, ja se on aina ollut perheen koti ja työ.

– Identiteettini on rakentunut sen varaan. Majatalo on olennainen osa minuuttani kaikella lailla.

Jo pikkutytöstä alkaen Tiinan päivät ovat kuluneet matkailijoita viihdyttäen. Hän kasvoi kuunnellen isän ja isoisän tarinoita hotellin historiasta ja ihmisistä.

Vuonna 2002 Tiina lähti Ouluun opiskelemaan taloushallintoa. Hän halusi nähdä maailmaa ja jossain vaiheessa palata kotiin jatkamaan perheyritystä.

Emme selviä tästä. Hetan kirkon kellot pauhasivat, Tiina itki. Isä oli kuollut äkillisesti aivoverenvuotoon vain 53-vuotiaana.

– Kävelin hautajaisissa kirkonmäkeä alas ja ajattelin, että emme pääse mitenkään yli isin kuolemasta.

Perhe oli tiivis yksikkö. Valtavan surun lisäksi oli paljon käytännön asioita ratkottavana, paljon työtä. Oli selvää, ettei äiti pystyisi pyörittämään hotellia yksin.

– Keskeytin ammattikorkeakoulun, toin muuttokuorman takaisin ja tulin äitini avuksi.

Tiinalla oli opintoja takana puoli vuotta, uusi elämä oli alussa. Opiskelut ja omat haaveet saisivat nyt odottaa.

Työtä riitti. Tiina ja äiti työskentelivät hotellilla aamusta iltaan. Kun Tiina pystyi töiltään nipistämään vapaaillan, hän meni kylän toisen hotellin baariin. Talvella 2004 siellä aloitti uusi komea baarimikko.

– Petri oli tosi mukava. Ihastuin saman tien.

Petri ei antanut kiinnostuksensa heti näkyä, sillä hänen periaatteensa oli, että asiakkaisiin ei kosketa. Sitten tuli Petrin komennuksen läksiäisviikonloppu.

– Silloin hän tuli suoraan minun luokseni.

Vuoden kuluttua baari-illasta Tiina kosi.

Petri auttoi Tiinaa hotellissa omien työpäiviensä jälkeen. Jossain vaiheessa hotellista tuli Petrinkin työ. Hän on hotellin kokki ja tärkeä jokapaikanhöylä.

Lähdehän pois täältä. Tuula-äidin sanat ovat jääneet Tiinan mieleen.

Kolme vuotta isän kuoleman jälkeen Tiina oli jatkuvasti huonotuulinen ja väsynyt.

– En huomannut sitä itse, mutta äitini tajusi tilanteen, Tiina sanoo.

Äiti lähetti Tiinan pois pohjoisesta miettimään, mitä tämä oikeasti tahtoi elämältään.

– Olen jälkeenpäin miettinyt, kuinka viisas äitini oli. Jos hän ei olisi patistanut minua irtiottoon, olisin varmaan saanut burnoutin ja halunnut vain päästä pois.

Tiina ja Petri muuttivat Ouluun. Siellä he nauttivat elämästä ja toisistaan.

Vuodessa ajatukset kirkastuivat. Tiina ja Petri palasivat Hettaan ja toivat mukanaan uuden haaveen.

Onni ja Ilona. Tyttö ja poika kasvaisivat hotellin mäellä, aiempien sukupolvien rakentaman perinnön keskellä, kuten Tiinakin.

Syli pysyi tyhjänä, vaikka kummastakaan ei löytynyt selittävää syytä.

He aloittivat lapsettomuushoidot 300 kilometrin päässä Rovaniemellä ja 500 kilometrin päässä Oulussa. Lähdöt tulivat usein äkkiä ja vaativat sumplimista.

Pitkiin etäisyyksiin tottuneille lappilaisille kulkeminen ei tuntunut pahalta. Odotus ja toiveet olivat joka reissulla huipussaan.

– Ajattelimme elämää pitkälle eteenpäin. Suunnittelimme jo vaunujen hankintaa ja hoitopöydän paikkaa, vaikka pelkäsimme, että raskaus ei kestä.

Raskaiden hedelmöityshoitojen seurauksena Tiina tuli raskaaksi kaksi kertaa.

– Oli kamala pettymys, kun pelot kävivät toteen aika pian kummankin plussan jälkeen.

Majataloa piti silti pyörittää. Oli hymyiltävä asiakkaille vastaanotossa, vaikka oli juuri saanut keskenmenon tai tehnyt negatiivisen raskaustestin.

12 vuotta yrittämistä ei tuonut tulosta.

Lapsihaave piti hyvästellä lopullisesti pari vuotta sitten, kun Tiinalle asennettiin hormonikierukka endometrioosin hoidoksi.

– Se, että meille ei siunaantunut lapsia, on ollut elämäni suurin suru, Tiina sanoo.

Suru pilkahtaa esiin vielä joskus. Ajan myötä Tiinalle on vahvistunut usko siitä, että asiat menevät niin kuin niiden kuuluu mennä. Hänestä on jopa helpottavaa, ettei lapsesta tarvitse enää haaveilla.

– Nykyään ajattelen, että meidän elämämme on todella hyvää näin kahdestaan.

Lapsettomuus hitsasi Tiinan ja Petrin entistä tiukemmin yhteen. Kiitollisuus yhteisestä hyvästä on kasvanut.

– Olemme sopivat toisillemme. Eihän silloin erota mikään. Yhteenkuuluvuus vain lisääntyy yhteisten kokemusten myötä.

Tiina uskoo, että myös työ on suojellut pahimmalta surulta.

– Sen ansiosta elämä on ollut antoisaa kaikki vuodet. Perheyritys on ollut minun lapseni.

Miten hän jaksaisi tulevan matkailusesongin, Tiina alkoi miettiä reilu vuosi sitten.

Väsymys oli jatkuva seuralainen. Yrittäjän ympäripyöreät päivät olivat vieneet kaiken ylimääräisen energian.

– Työpäivän jälkeen vain kaaduin sänkyyn.

Maaginen luonto jäi Tiinalta lähes kokonaan nauttimatta. Hänellä ei ollut aikaa eikä energiaa ulkoiluun.

Tiina myös tajusi, ettei hän voisi antaa painonsa nousta loputtomasti.

– Muutamia laihdutuspuuskia lukuun ottamatta en miettinyt, mitä suuhuni laitoin. Tykkäsin herkutella ja söin kuten halusin, enkä kärsinyt huonoa omaatuntoa.

Tiinalla ei ole koskaan ollut painokriisejä, sillä hän on aina pitänyt itsestään ja kropastaan. Kun ylipaino alkoi haitata jaksamista, hän tiesi haluavansa muutoksen.

Riittävästi unta ja ulkoilua tunti päivässä. Tiinan resepti parempaan elämään alkoi perusasioista.

Hän hankki painonpudotuksen tueksi ketoosiin perustuvan nettivalmennuksen. Kilot alkoivat pudota heti.

Sitten tulivat maaliskuu ja korona.

– Yrittäjälle koko viime vuosi oli todella vaikeaa aikaa, mutta koronan takia sain viimein mahdollisuuden keskittyä lepoon ja omaan terveyteeni.

Kesään mennessä kiloja oli pudonnut jo kymmeniä.

– Se oli itseni voittamisen kesä, oikea elämysten kesä.

Tiina laski koskea auton sisäkumilla, kävi kiipeilypuistossa ja käveli ystävän kanssa kahdessa päivässä 55 kilometrin mittaisen Pallas–Hetta-vaelluksen.

– Aiemmin en osannut edes haaveilla näistä asioista.

Eräänä päivänä pihalta löytyi Petrin yllätys puolisolleen. Koko ikänsä moottoripyöräilyä harrastanut mies oli ostanut vaimolleen oman moottoripyörän.

– Siihen ryhtyminen oli minulle mielen voitto. Ajaminen on suoranaista mindfulnessia.

Jo syksyllä Tiina ajoi moottoripyörällä itsekseen parin tunnin päähän yrittäjien kokouksiin.

Vuodessa on lähtenyt jo 50 kiloa.

– Tunnen itseni superhyvännäköiseksi, Tiina sanoo.

Hän iloitsee, mitä kaikkia kivoja vaatteita hän voi nyt pukea. Se tuntuu hänestä mielettömän hyvältä.

Tiina on alkanut syödä taas tavallista terveellistä ruokaa ketoosidieetin sijaan. Myös Petri on alkanut tarkkailla syömisiään.

– Muutos on tuonut suhteeseemme uutta säpinää. Käymme ihan kuumana toisiimme.

Elämänmuutosprojektin tärkeimmät tavoitteet eli keveys, jaksaminen ja säännöllisyys ovat toteutuneet.

– Minulla ei ollut kilo- eikä aikatavoitetta, joten siksi uskallan jo sanoa, että muutoksesta on tullut pysyvää. Niin kauan kuin me kumpikin olemme mielellään terveellisillä elämäntavoilla, emme palaa entiseen.

Tärkeysjärjestys on mennyt uusiksi.

– Aiemmin en pitänyt itseäni niin tärkeänä, että olisin ottanut aikaa itsestä huolehtimiselle. Nyt tiedän, että se on oikeasti tärkeää. Toimistotyöt kyllä odottavat.

Tiinassa on kypsynyt laihdutuksen rinnalla isompikin muutos. Millaista olisi elämä ilman hotellia?

– Jos meillä olisi lapsia, jäisimme. Mutta kun asiat ovat menneet näin, haluamme nähdä sen mahdollisuutena.

Päätös hotellin myynnistä on nyt tehty. Kohta satavuotiaasta perheyrityksestä luopuminen ei ole pikkujuttu.

– Se on varmasti vaikeaa, mutta minulla on varmuus, että se on oikea ratkaisu meille, Tiina sanoo.

Sitten kun ostaja joskus löytyy, Tiina ja Petri pitävät ensin vuosien vapaat ja matkustelevat. Äiti saa ansaitsemansa eläkepäivät. Hetta pysyy tukikohtana.

– Olen kiitollinen monista asioista, mutta erityisesti tästä ihanasta pikku elämästäni. Täällä on aina ollut turvallista ja rikasta elää, vastoinkäymistenkin aikana.

Tiina on nauttinut paljon yrittäjän elämäntavasta.

– Mutta ajat ja toiveet muuttuvat, hän sanoo.

Aurinko kimmeltää hangella. On kuin ympärillä olisi miljoona pientä timanttia. Pimeän ajan jälkeen on taas kirkasta, myös Tiinan ajatuksissa. Umpihangessa voi lähteä mihin suuntaan tahansa.