Kiusaaminen voi tehdä kouluvuosista helvettiä. Eikä kurimus ole välttämättä ohi, vaikka koulu loppuisi. Kokemus voi ahdistaa vielä aikuisena.

Vaikeimmat seuraukset tulevat kiusaamisesta, joka kestää vuodesta toiseen, ehkä koulun vaihtamisen jälkeenkin. Sellainen varjostaa tärkeitä kasvuvuosia.

Ihmisen kehitys tapahtuu sosiaalisissa suhteissa, vuorovaikutuksessa ympäristöön ja ihmisiin. Peilaamme itseämme muihin jatkuvasti ja kuuntelemme, mitä muut meistä sanovat.

– Kiusaaminen on toisen mitätöimistä, alistamista ja pitämistä huonompana. Jos joutuu kokemaan sellaista, voi kasvaa ajattelemaan itsestään samalla tavalla. Näin voi käydä etenkin, jos lähipiirin aikuiset eivät puutu tilanteeseen, sanoo lastenpsykiatri, emeritaprofessori Tytti Solantaus.

Kiusaamisesta jääviin jälkiin vaikuttaa moni asia: kuinka kauan se kestää, millaista se on ja onko kiusattu saanut tukea ja apua vaikeassa tilanteessa.

– Kiusaamisen kokemuksesta saattaa muodostua itseään toistava kehä. Jos ei uskalla mennä lapsena toisten seuraan, tärkeät sosiaaliset taidot jäävät oppimatta. Se voi näkyä vielä aikuisena kömpelyytenä kanssakäymisessä, Solantaus sanoo.

Lue lisäksi: Koulukiusaamisen uhri oireilee monin tavoin - oireet pahenevat kiusaamisen jatkuessa

Epäonnistuneet kohtaamiset saattavat vahvistaa kuvaa siitä, ettei edelleenkään kuulu joukkoon. Aikuisena moni kiusattu kärsii yksinäisyydestä.

Aiemmin uskottiin, että fyysinen kiusaaminen olisi pahempaa kuin henkinen. Solantauksen mukaan se ei pidä paikkaansa.

Henkinen kiusaaminen on yhtä pahaa kuin fyysinen. Seuraukset voivat olla jopa vaikeampia, koska sitä on usein hankalampi todeta. Silloin apua on vaikeampi saada ja kiusaaminen saattaa kestää pidempään.

Jaottelu ei ole muutenkaan perusteltua. Kaikkeen kiusaamiseen liittyy aina jonkin asteista henkistä kiusaamista.

Kiusaaminen voi vaikuttaa terveyteen vielä aikuisena. Tavallisimpia seurauksia ovat masennus ja pelko.

Jos kokee kasvuvuosina jatkuvasti uhkaa, voi alkaa ajatella, että jokaisen nurkan takana vaanii vaara. Kiusatuksi tulemisen tiedetään kohottavan myös itsetuhoisuuden riskiä.

Henkisen oireilun lisäksi jäljet voivat olla fyysisiä. Keho muistaa menneen trauman.

Kiusatuilla on suurempi alttius kärsiä päänsärystä ja sairastua esimerkiksi diabetekseen, astmaan ja mielenterveyden ongelmiin.

Lue myös: Kiusaaminen aiheuttaa mielenterveysongelmia, mutta vaikutukset eivät aina pysyviä

– Havaitsimme tutkimuksessamme, että nukkumisen ongelmat ja painajaiset ovat kiusatuille tyypillisiä, kertoo psykologian professori Christina Salmivalli. Hän on myös KiVa-koulun kehittäjä.

Kyse saattaa olla siitä, että kiusatun elimistö on jatkuvassa stressitilassa.

– Krooninen stressi vaikuttaa puolustusjärjestelmään. Ehkä siksi kiusatuksi tuleminen voi lisätä myös fyysisiä sairauksia.

Ahdistus, masennus, katkeruus, viha, raivo ja pelokkuus ovat kuluttavia tunteita. Aikuisena voi olla vaikea ymmärtää, että niiden alkuperä on lapsuuden kokemuksissa.

Terveydenhuollossakaan ei välttämättä osata etsiä ja tunnistaa kouluaikana tapahtunutta kiusaamista. Kiusatut voivat oireilla eri tavoin, eikä ohjeita tilanteiden perkaamiseen ole.

– Esimerkiksi työpaikkalääkärin olisikin osattava kysellä ja selvittää, voiko työssä jaksamisen ongelmien tai sairauksien taustalla olla kiusaamista lapsuudessa tai nykyisessä työ yhteisössä, Solantaus sanoo.

Kiusaamista tyypillisesti hävetään. Se voi olla salaisuus, josta on vaikea puhua vielä aikuisenakin.

– Kiusatun ei pitäisi joutua kantamaan häpeää kokemuksistaan. Tapahtunut on häpeällinen teko yhteisölle, jossa se tapahtui, Solantaus sanoo.

Pelkkä kiusaamisesta puhuminen voi antaa liian lepsun viestin. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että kyse on paljon vakavammasta.

– Kiusaaminen on liian kevyt sana. Kyse on henkisestä ja fyysisestä pahoinpitelystä.

Jos koulukiusatuksi tullut kärsii aikuisena vaikeista traumoista, hän tarvitsee ammattiapua.

Terapia, vertaistuki ja ylipäätään aiheesta keskusteleminen turvallisessa ympäristössä auttavat lievittämään pahaa oloa.

Salmivalli kehottaa kuitenkin harkitsemaan tarkkaan, kannattaako kiusaajaa tavata aikuisena. Lopputulos ei ole välttämättä sellainen kuin kiusattu haluaisi.

– On tapauskohtaista, onko kiusaajalla silloinkaan valmiuksia suhtautua tilanteeseen rakentavasti. On tietysti hienoa, jos kokemus mahdollistaa anteeksipyytämisen ja -antamisen, mutta niin ei välttämättä tapahdu.

Salmivalli suosittelee ennemminkin, että yrittäisi kääntää oman vaikean kokemuksen myönteisemmäksi. Sen voi tehdä esimerkiksi ryhtymällä tukihenkilöksi kiusatuille ja puhumalla aiheesta julkisesti.

Kiusaamiskokemukset voivat siirtyä yli sukupolvien. Lapsena kiusattu joutuu näkemään oman lapsensa samassa tilanteessa.

Se voi herättää vanhemmassa valtavaa ahdistusta.

– Olemme keränneet periytymisestä tietoa kaksostutkimuksella. Kiusatuksi joutumiselle altistavat temperamenttiseikat, kuten arkuus, ujous ja vetäytyminen, näyttävät olevan osittain periytyviä, Salmivalli kertoo.

On kuitenkin tärkeää muistaa, etteivät kaikki arat ja ujot joudu kokemaan kiusaamista. Siihen vaaditaan aina myös ryhmä, joka sallii sen tapahtuvan.

Tutkimusten mukaan kiusaajan tulevaisuus on yhtä synkeä kuin kiusatunkin.

Solantaus toivoo, että kun koulukiusaamista ratkotaan, huomioitaisiin myös kiusaajan kokemus. Monesti lapsi, joka kiusaa, on kokenut itsekin huonoa kohtelua. Pahanteko on hänen selviytymiskeinonsa.

– Toiselle aiheutetun pahan olon todistaminen on traumaattinen kokemus myös kiusaajalle. Siksi tilanteiden selvittely on erittäin tärkeää myös kiusaavan lapsen ja nuoren kehitykselle. On olennaista kantaa huolta myös heidän hyvinvoinnistaan, Solantaus sanoo.

Noin joka kymmenes koululainen joutuu kiusatuksi. Lukema on suuri, mutta kansainvälisesti Suomi sijoittuu silti kauas kärjestä.

Koska kiusaamisesta puhutaan aiempaa enemmän, saattaa syntyä mielikuva, että ongelma kasvaa. Tilanne on onneksi päinvastainen.

Tällä vuosikymmenellä koulukiusataan vähemmän kuin kertaakaan aikaisemmin. Muutos parempaan on tapahtumassa, vaikkakin hitaasti.

Jos lapsuuden kiusaaminen ahdistaa, uskalla hakea apua.

Asiantuntijat: lastenpsykiatri, emeritaprofessori Tytti Solantaus ja psykologian professori Christina Salmivalli