Eppu Nuotion, 59, romaani Maggie ja minä ilmestyi elokuun alkupäivinä. Teoksen kirjoittaminen ei ollut aivan mutkatonta, sillä pandemia sotki kirjailijan ajatukset.

”Kun koronan leviäminen alkoi, oli todella vaikeaa pitää ajatukset työssä kiinni. Kuuntelin koko ajan uutisia. Pystyin keskittymään kirjoittamiseen vain pienissä paloissa.”

Vaikka Eppu oli ajatellut, että kirjoittamiselle olisi hyvin aikaa, poikkeuksellinen kevät sotki hyvät suunnitelmat.

”Yötöiksi se meni, ja nukkumiseni oli mitä sattuu. Taidan olla sen ikäinen, että minun kohdallani yötyöt on nyt tehty”, hän sanoo ja naurahtaa.

”Onneksi kustannustoimittajani on kuin kallio. Ilman häntä olisin hukassa.”

Maggie ja minä kertoo naisten välisestä ystävyydestä. Jo vuosia taiteilija Venny Soldan-Brofeldt oli kiehtonut Eppua, eikä tämä jättänyt kirjailijaa rauhaan.

Vennyn aviomies kirjailija Juhani Aho oli Epun synnyinkaupunki Iisalmen suuri poika. Epun lapsuudessa Juhani Aho tuntui tulevan vastaan kaikkialla, mutta Vennystä ei puhuttu mitään. Vennyn, Juhanin ja Vennyn sisaren Tillyn kolmiodraamasta on kirjoitettu paljon, ja siitä on tehty myös televisiosarja.

Eppu Nuotio käsitteli musiikkinäytelmässään Rakkautta Aholassa Vennyn ja Juhanin liittoa sekä hetkeä, jolloin Juhanin suhde Tillyyn alkaa. Näytelmää esitettiin kesällä 2019 Järvenpään kesäteatterissa. Nyt Eppu halusi keskittyä Vennyyn ja unohtaa aviomiehen ja siskon.

”Halusin kuvitella, millaista Vennyn elämä on ollut ja mitä hän on tehnyt. Mikä häntä on kantanut vaikeina vuosina, ja mistä hän on saanut voimaa?”

Epulle vastaus oli Vennyn ystävyys tanssija Maggie Gripenbergin kanssa. Läheisestä kanssakäymisestä on todisteena lukuisia maalauksia ja piirrustuksia, jotka Venny on tehnyt Maggiesta.

Eppu Nuotio ei halunnut kirjoittaa historiallista tutkimusta, vaan hän on kuvitellut tiettyjen faktojen puitteissa, mitä naisten välinen ystävyys olisi voinut olla.

”Kirjan tarina on minun vastaukseni kysymyksiin, joita Maggie ja Venny minussa herättävät.”

Eppu halusi nähdä Vennyn muunakin kuin suurmiehen vaimona. Venny on ollut oman tiensä kulkija, jota pidettiin aikanaan liian boheemina. Hän muun muassa käytti miesten housuja ja poltti piippua.

”Venny on minulle esikuva lujuudessa, vapaudessa ja ehdottomuudessa. Hän ei elänyt oletusarvon mukaan, miten elämää ’pitäisi elää’. Venny ei piitannut sellaisesta vähääkään.”

Naisten ystävyydestä ei ole kirjoitettu suurta määrää kirjoja, vaikka aihe koskettaa monia.

Maggie ja minä -teoksen toisessa aikatasossa eletään nykyaikaa ja seurataan nelikymppisen Hannan elämää yhden syksyn ja alkutalven aikana.

Hannalla ja hänen miehellään on lapsi, pieni esikoululainen, ja perheen aikataulujen, lainanmaksujen ja työelämän myllyssä parisuhteelle ei juuri jää aikaa. Kun Hanna tutustuu lukupiirissä Ulrikaan, tuntuu kuin ilmaa alkaisi virrata umpioon.

”Omat ystävät ovat aivan välttämättömiä! Jos alkaa odottaa, että saa kumppanilta kaiken mitä tarvitsee, tulee kuormittaneeksi parisuhdetta aivan kohtuuttomasti. Ystävät näyttävät horisontin ja antavat mittakaavaa, jos se on itseltä hukassa.”

Epulle ystävät ovat olleet aina tärkeitä, eivätkä välimatkat ole näitä suhteita katkaisseet. Keskeinen ajatus ystävyydessä on ollut, että vaikka työpaikat, parisuhteet ja rahat menisivät, naiset ovat aina olleet toistensa tukena.

Naisten välinen ystävyys on myös sitä, että aina voidaan sukeltaa välittömästi tärkeisiin asioihin, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kulunut pitkä aika.

”Oikeiden naisystävien kanssa ei tarvitse käydä small talkia, vaan heidän kanssaan mennään heti oleellisiin asioihin. Niinpä tunnin tuokio kahvikupin ääressä voi olla todella merkittävä, ja siinä voidaan käydä isoja asioita läpi. Kun kahvikupin äärestä nousee, tietää, että nyt elämänpalikat ovat taas järjestyksessä.”

Eppu pitää arvossa vuosikymmeniä kestäneitä ystävyyssuhteita, mutta myös uudet ystävät ovat tärkeitä. Ystävyyden syvyyttä ei mitata vuosien määrällä.

”Tässä iässä ei enää pyri siihen, että saisi kerättyä uusia ystäviä vaan toivoo, että saa pitää ne vanhat. Mutta jos saa viisikymppisenä uuden ystävän, niin se on lahja ja se kannattaa ottaa lahjana vastaan.”

Epulle koronakevään henkireikä olivat puhelut ja tiivis viestinvaihto ystävättärien kanssa.

”Suomeen paluun parhaita puolia on, että nyt voin tavata ystäviä tuosta vaan, ilman suuria valmisteluja ja aikataulutusta.”

Kun Eppu ja Kurt ”Kurre” Nuotio asettuivat Berliinin Isoldestrasselle seitsemän vuotta sitten, mies julisti, että hän ei muuttaisi enää mihinkään, tämä olisi hänen loppusijoituspaikkansa. Berliinin-asunto oli pariskunnan kolmastoista yhteinen koti.

”Olemme sanoneet kaikissa paikoissa, että tänne me jäämme. Minä olen monta kertaa mennyt siihen halpaan. Sitten olen todennut, että Kurrella alkaa jalka kuoputtaa maata aina seitsemän vuoden välein.”

Nyt pariskunta on asunut Suomessa reilun vuoden, eikä Eppu halua julistaa mitään. Koti on tällä hetkellä Helsingissä, mutta koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Vuosien varrella Nuotiot ovat asuneet pikkukaupungissa, maaseudulla ja suurkaupungissa, lähiössä, keskustassa ja saaristossa. Monenlaiset elämäntavat ovat tulleet tutuiksi yhteisten 36 vuoden aikana.

Lukuisat uudet alut ovat hitsanneet pariskunnan yhteen, ja yhdessä oppiminen on ollut riemukasta.

”Olemme aina opetelleet uuden paikan elämän yhdessä ja huomanneet, että mehän osaamme. Olemme kumpikin aika joustavia, kuminauhahermoisia. Olemme tyytyväisiä ja kotonamme missä tahansa.”

Onnekseen Epulla ja Kurtilla on molemmilla kulkuriasenne. Kumpikaan ei ala moittia uutta paikkaa tai valittaa arjen pienistä asioista. Nuotiot ovat rohkeita heittäytyjiä ja nopeita sopeutujia.

”Kahden kulkurin liitossa on arvokasta ja vaalittavaa, että onnellisuus ei ole paikasta kiinni. Ihminen voi olla tyytyväinen missä tahansa tai onneton missä tahansa, jos ei ole sinut itsensä kanssa.”

Pariskunnalla on kahdenkymmenenkahden vuoden ikäero, mutta se ei Epun mukaan ole koskaan ollut suhteessa merkittävä asia.

Joulukuussa 2019 kahdeksankymmentä vuotta täyttänyt Kurt Nuotio on yhä terve ja hyväkuntoinen. Mutta Berliinissä pari kesää sitten koettu säikähdys, Kurren saama lämpöhalvaus, teki todelliseksi sen, kuinka hento ihmistä elossa pitävä lanka on.

”Se kokemus opetti vaalimaan vielä entistäkin enemmän yhdessäoloa ja yhteistä aikaa”, Eppu Nuotio sanoo.

”Nuorena ajattelin, että ikäeroa ei ole, mutta toki kun jotain sattuu, ikäeron olemassaolon tiedostaa. Elämä ei kuitenkaan ole sellaista, että meillä olisi numerojärjestys, missä järjestyksessä kukin täältä lähtee.”

Eppu Nuotio sanoo olleensa erityisesti nuorempana hyvin onnettomuusaltis. Häntä on ommeltu ja paikkailtu puolisoaan enemmän, jalkakin on kipsattu useampaan kertaan. Hän tietää kokemuksesta, ettei ole iästä kiinni, mitä ihmiselle voi sattua.

Epun ja Kurren kaikki kolme lasta asuvat nykyisin Suomessa. Jälkipolvikin on aiemmin viihtynyt eri puolilla maailmaa, mutta nyt kaikki ovat täällä.

”Tuntuu turvalliselta ja helpottavalta, että olemme nyt aiempaa lähempänä lapsiamme. En ole yhtään katunut muuttoa. Minulla ei ole sellainen olo, että olisin menettänyt Berliinin, vaan olen todella iloinen, että olen saanut ne vuodet.”

Nuotiot eivät olleet enää nuoria, kun he muuttivat Berliiniin. He joutuivat opettelemaan arjen ja byrokratian koukerot varttuneemmalla iällä, samoin kuin kielen. Eppu rakasti Berliiniä, siellä oli ystäviä ja ihana asunto korkeine huoneineen.

”Berliini oli meille samanlainen seikkailu kuin se, että asuimme Hiittisissä saarella yksitoista vuotta. Meidän juuremme ovat vähän ilmassa, ne eivät ole juurtuneet vielä mihinkään lopuksi elämää.”

Ensimmäisenä koronakeväänä Nuotiot ovat viettäneet poikkeuksellisen paljon aikaa mökillään Ruovedellä. He lähtivät sinne maaliskuussa, sillä Epulla oli sovittuna esiintymisiä Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. Sitten tytär soitti ja suositteli, että vanhempien kannattaisi jäädä mökille siksi aikaa, kunnes koronaviruksen leviämisestä saataisiin lisätietoa.

Niinpä Eppu ja Kurre jäivät Ruovedelle koko kevääksi.

Kesäkuun alussa Eppu vain käväisi Helsingissä hakemassa kesävaatteita. Kevään tuloa tuli seurattua aivan uudella tavalla.

”Luulen, että en ole nuoruuteni jälkeen nähnyt järven vapautumista jäästä. Oli myös ihanaa seurata, kun linnut tulivat ja aloittivat pesimispuuhat.”

Monta kuukautta pienessä mökissä kahdestaan ei ollut Nuotion pariskunnalle kauhistus. Jo Berliinin-vuosina he oppivat olemaan koko ajan yhdessä. Aiemmin Kurre kiersi ohjaamassa teattereissa eri puolilla Suomea eikä yhteistä aikaa ollut paljon.

”Elämme parisuhteen kannalta ihanaa aikaa. Berliinissä teimme kaiken yhdessä, ja se oli kivaa. Jos meillä ei olisi ollut tuota harjoitusta ja meidät olisi heitetty tänne suoraan työelämästä, koronakevät olisi voinut tuntua vaikeammalta.”

Rakkaus on ollut pitkän parisuhteen vahva perusta. Olennaista on myös tiedostaa, että haluaa olla juuri tämän ihmisen kanssa ja haluaa sitoutua toiseen.

”On tärkeää tunnistaa, että tässä on minun ihmiseni.”

Eppu Nuotion mielestä parisuhde vain paranee vanhetessa.

”Nämä ovat hyviä vuosia. Ajattelen myös, että meillä on ollut hiton hauska elämä tähän asti.”

Tulevaisuuteen Eppu katsoo tyynesti ja luottavaisesti. Se mikä tulee, on tervetullutta, mutta mihinkään ei ole kiire. Hänellä ei ole olemassa listaa, mitä kaikkea tulevaisuudelta vielä haluaisi.

”Minulla on pikemminkin sellainen olo, että juurrutan itseäni aina vain voimakkaammin tähän hetkeen. Muistan, että elämä on nyt ja tässä. Me olemme tehneet niin paljon vaikka mitä, että ei haittaa, vaikka kököttäisimme tässä loppuelämämme.”

Konkreettisimmillaan hetkessä eläminen tarkoittaa sitä, että pitkän tähtäimen suunnitelmia ei tehdä. Tämän päivän suunnitelma on mennä yhdessä uimaan, ja sen jälkeen syödään lounasta. Sitten pohditaan, mennäänkö kauppaan tänään vai huomenna.

Korona-aika on osaltaan vahvistanut tässä hetkessä elämistä. Eppu seuraa päivä kerrallaan, miten maailmantilanne kehittyy.

Nuorempana Eppukin kertoo eläneensä ”sitten kun” -elämää.

”Nuoruuteen liittyy paljon eteenpäin nojautumista. Silloin rakentaa unelmistaan tikapuita, että pääsisi eteenpäin. Se on osa itseksi kasvamista.”

Nyt jossain kaukana häämöttäviä haaveita ei enää ole. Eppu pitää itseään käsityöläisenä ja on tyytyväinen, kun saa kirjoittaa kirjoja ja näytelmiä.

”Haaveeni ovat itseni kokoisia.”

Eppu ja Kurt Nuotio osaavat nauttia arjesta. Uimisen lisäksi kesänä on harrastettu petankkia. Lähes päivittäin pariskunta intoutuu tanssimaan, kun radiosta sattuu tulemaan hyvä kappale.

”Kurre on leikillisin ihminen, jonka tunnen. Ei mene päivääkään, etten minä nauraisi jollekin hänen tempaukselleen. Hän on mahdottoman hauska kumppani ja hyvin spontaani ihminen.”

Aviomies saattaa heittäytyä esittämään milloin mykkäfilmiä, milloin musikaalia. Teatterimiehen repertuaari on laaja.

”Emme ole keskustelleet koko ajan vain koronasta, vaan elämässämme on ollut myös keveyttä. Elämään kuuluu ilo ja ennalta-arvaamattomuus.”

Eppu sanoo nauraen, että he ovat Kurren kanssa halpojen huvien ystäviä. Spontaani tanssituokio kotona keskellä päivää ei maksa mitään. Nuotioiden ruokapöytä katetaan myös aina kauniisti, arkenakin.

”Meillä on lautasliinat ja kaunis kattaus. On pieni juhla, kun me syömme yhdessä aivan tavallisesti perunaa ja silliä.” ●