Onko puolisosi juhlien hurmuri, joka muuttuu etäiseksi, kun olette kahden? Oletko sinä intohimoisen takertunut häneen?

Pieni lapsi ei pysy hengissä ilman hoivaa. Aikuinenkin tarvitsee riittävästi läheisyyttä ja turvaa ollakseen hyvä itselleen ja muille. Kaikille aikuisille läheisten suhteiden solmiminen ja ylläpitäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Syy voi olla turvattomassa kiintymyssuhteessa.

Ihminen omaksuu kiintymystyylinsä perustan vauvana. Suhde kehittyy pikkuhiljaa arjen tilanteissa vanhempien kanssa: olenko rakastettava, ilahtuvatko vanhempani minusta, onko maailma turvallinen paikka?

Kiintymyssuhdetyylit luokitellaan useimmiten neljään ryhmään: turvalliseen, välttelevään, takertuvaan ja jäsentymättömään tyyliin.

Kolmea jälkimmäistä kutsutaan turvattomiksi ­kiintymystyyleiksi. Niissä lapsi saa vanhemmiltaan huomiota puutteellisesti.Turvallisessa kiintymyssuhteessa vanhemmat puolestaan huomioivat riittävästi lapsen tarpeita ja antavat turvaa silloin, kun lapsi sitä eniten tarvitsee.

Ihminen saattaa soveltaa lapsuuden haitallista kiintymysmallia ihmissuhteissaan aikuisena. Tämä tapahtuu usein huomaamatta. Puutteet saattavat tulla esiin pariterapiassa.

– Jos on lapsena tottunut siihen, että pääsee rakkaansa lähelle parhaiten protestoimalla, saattaa toimia ihmissuhteissaan niin myöhemminkin, sanoo psykoterapian erikoispsykologi, psykoterapeutti Lotta Heiskanen Väestöliitosta.

Sama pätee muuhunkin käyttäytymiseen. Jos on nuorena oppinut vetäytymään kuormittavassa tilanteessa omiin oloihinsa, tekee herkästi saman aikuisena.

Toimiva kiintymyssuhde luo puolestaan turvasataman, joka suojaa stressin ja epävarmuuden vaikutuksilta. Ihminen kykenee aikuisenakin selviytymään vaikeista tilanteista, kun kantaa ”sitä turvallista toista” mielessään.

Monella suomalaisella on riittänyt puutteita lapsuuden hoivasuhteessa. Jo hyvin pienen lapsen on oletettu pärjäävän yksin.

1950-luvulla sairas lapsi saattoi viettää pitkiäkin aikoja sairaalassa ilman, että vanhemmat kävivät katsomassa. Näin tehtiin, koska se oli ”lapsen parhaaksi”.

Maaseutukotien isoissa perheissä vanhemmilla ei välttämättä ollut aikaa eikä ymmärrystä paneutua lasten elämään: kuunnella, kannustaa, lohduttaa ja ottaa syliin.

Lue myös: Itsetunto

Etenkin suomalaiset miehet ovat omaksuneet lapsuudestaan välttelevyyden. Arvioiden mukaan noin puolet miehistä kuuluu tähän kiintymysryhmään.

– Kansainvälisissä tutkimuksissa sukupuolten välillä ei ole havaittu vastaavaa eroa, kertoo psykologian professori Airi Hautamäki.

Naisilla taas näyttää Suomessa olevan miehiä enemmän takertuvaa eli ristiriitaista kiintymystyyliä.

Välttelevästi kiintynyt saattaa olla töissä, juhlissa ja ystävien parissa valloittava persoona. Puolison seurassa hänestä kuoriutuu etäinen tyyppi, jolta ei heru sympatiaa saati syliä. Syy on, että puolisoon muodostunut, kaikkein läheisin kiintymyssuhde herättää lapsuudessa omaksutun tavan toimia. Tätä ei ole helppo tunnistaa itse.

– Välttelevästi kiintynyt ei näe lapsuudessaan ongelmia, vaan ylläpitää ajasta näennäisen positiivisia tarinoita. Terapiassa esiin tulleet esimerkit eivät kuitenkaan tue tätä kuvaa. Menneisyyden traumojen välttely on suojakeino, Heiskanen sanoo.

Omaksuttu kiintymysmalli näkyy myös seksielämässä.

– Välttelevä voi varoa läheisyyttä. Hän saattaa nähdä seksin enemmän fyysisenä suorituksena, Airi Hautamäki sanoo.

Turvattomasti kiintyneet ovat alttiita ristiriidoille myös aikuisina. Turvattomien parisuhde voi olla äärimmäisen räjähdysherkkä.

Lotta Heiskanen on havainnut, että erityisen helposti kimppaan päätyvät välttelevä ja takertuva. Riidan laukaisee tyypillisesti stressi. Takertuva haluaa huomiota raskaan työpäivän jälkeen mutta ei saa kontaktia puolisoon, joka löhöää sohvalla älypuhelin käteen liimautuneena.

– Toinen vetäytyy, toinen vaatii ja nalkuttaa. Ja mitä enemmän toinen vetäytyy, sitä enemmän toinen vaatii. Puolisot ruokkivat tiedostamattaan ristiriitaisia tilan teita, Heiskanen kuvaa.

Jäsentymättömästi kiintyneelle ihmissuhteiden solmiminen voi olla erityisen vaikeaa. Hän ei välttämättä pidä itseään tutustumisen arvoisena.

Tässä ryhmässä riski mielenterveysongelmille on kaikkein suurin.

Onko turvattomasti kiintynyt tuomittu elämään vaikeissa parisuhteissa? Ei välttämättä.

Lapsuudessa omaksuttu kiintymystyyli on kohtalaisen pysyvä. Sitä voi kuitenkin muuttaa, jos on valmis työskentelemään sen eteen.

Lotta Heiskasen mukaan noin 30–50 prosenttia turvattomasti kiintyneistä pystyy muuttamaan oppimaansa mallia. Turvalliset, korjaavat ihmissuhteet ovat avainasemassa. Rakastava puoliso voi eheyttää.

Kolmen sukupolven kiintymyssuhteita tutkinut Airi Hautamäki kertoo pienellä maatilalla kasvaneesta naisesta, joka oli kokenut perheväkivaltaa ja kärsinyt isänsä alkoholiongelmasta.

– Hän löysi aikuisena hellän ja rakastavan aviomiehen, joka auttoi käsittelemään vaikeaa lapsuutta. Myöhemmin hän kykeni kasvattamaan lapsensa turvallisessa kiintymyssuhteessa ja katkaisemaan haitallisen kierteen.

Myös riittävän pitkästä psykoterapiasta on hyötyä.

– Pariterapia voi olla avuksi, jos riitely ja etääntyminen aiheuttavat ongelmia. Joskus tarvitaan sekä yksilö- että pariterapiaa, Lotta Heiskanen sanoo.

Onneksi aikuisiksi kasvavissa lapsissa on jo nähtävissä merkittävä muutos.

Psykologian professori Lea Pulkkisen Lapsesta aikuiseksi -seurantatutkimus osoittaa, että nykylapset ovat tunnetaidoiltaan etevämpiä kuin vanhempansa. Se on aiempaa enemmän lapsen tarpeista lähtevän kasvatuksen ansiota.

– Nykylapset osaavat toimia hankalissa tilanteissa järkevämmin kuin vanhempansa. He ratkaisevat ongelmia neuvottelemalla ja auttavat heikompia. Lapset ovat myös sosiaalisesti aktiivisempia ja mieleltään tasapainoi sempia kuin edeltävät polvet, Pulkkinen sanoo.

– Näistä taidoista on hyötyä myöhemmin parisuhteessa ja ihmissuhteissa yleensäkin.

Kiintymyssuhdeteoria selittää ihmisen taipumusta muodostaa voimakkaita tunnesiteitä muihin ihmisiin.

Sen mukaan lapsi tarvitsee yhden läheisen ihmisen, jotta hän kiintyy turvallisesti. Useimmiten se on äiti tai isä, mutta lapsi voi olla turvallisemmin kiintyneempi esimerkiksi isovanhempaansa, jos he ovat tekemisissä päivittäin.

Lapsena turvaton kiintymyssuhde voi ennustaa vaikeuksia solmia ja ylläpitää läheisiä ihmissuhteita aikuisena.

Kiintymyssuhdeteoria on yksi tutkituimpia psykologian teorioita ja vakiintunut käyttöön ympäri maailman. Sen kehitti psykiatri ja psykoanalyytikko John Bowlby toisen maailmansodan jälkeisessä Englannissa.

Ymmärrys kiintymyssuhteiden merkityksestä lasten hyvinvoinnille alkoi kasvaa Suomessa 1980-luvulla. Se vaikutti myös lainsäädäntöön. Esimerkiksi lasten fyysinen kuritus kiellettiin vuonna 1984.