Ruokavaikuttaja Kia Arpiasta tulee Ruotsissa televisiotähti – ensin hänen piti taklata laihduttamisen halu ja kaksi muuta epävarmuutta
Kia Arpia ajatteli jo alakoulussa olevansa liikaa. Liian äänekäs, liian esillä, liian jotain. Nyt hän on oivaltanut olevansa juuri sopiva.
Hetki oli taianomainen. Helsinkiläinen Kia Arpia, 37, käveli gotlantilaisen huvilan pihalla. Aurinko paistoi, niityn takana kimmelsi meri ja pöytään oli katettu keksejä. Sitten tuntemattomat kollegat kohottivat maljan ja onnittelivat Kiaa ruotsiksi laulamalla Ja må hon leva.
”Ne olivat yhdet ikimuistoisimmista syntymäpäivistäni. On edelleen uskomatonta ajatella, että televisiodebyyttini tapahtuu Ruotsissa”, Kia kertoo.
Ruokavaikuttajana ja yrittäjänä työskentelevä Kia matkusti kesäkuussa viikoksi Gotlantiin kuvaamaan Bästa sommarmiddagen -ohjelmaa. Kyseessä on kesäfiilistely, joka esitetään ensi keväänä ruotsalaisilla SVT1- ja SVT Play -kanavilla.
”Ohjelmassa on ruokaa, kukkia, kattauksia, kauneutta, askartelua ja seikkailua. Kaikkea ihanaa, joka kuuluu kesää. On kunnia olla mukana.”
Tuotantoyhtiö otti Kiaan yllättäen yhteyttä tämän vuoden maaliskuussa. Ruotsalaisten televisiotähtien Gustav Brorströmin ja Karl Fredrikin rinnalle etsittiin Suomesta ruokaosaajaa, joka suunnittelisi ja kokkaisi ohjelmassa nähtävät ateriat ja puhuisi välillä suomea. Tuotantoyhtiö halusi Kian.
Koekuvaukset tehtiin hänen keittiössään Helsingin Vallilassa. Kia valmisti tiimille täydellisesti onnistuneen ranskalaisen munakkaan. Samalla hän kertoi, kuinka rakastaa mökkielämää, termarikahveja kalliolla, puutarhasta pöytään -kokkailua ja kalastamista. Ja siitä, kuinka hänen nimikkohashtaginsa on landelycka, landeonnellisuus.
”Nautin joka hetkestä, mutta koekuvausten jälkeen iski ahdistus: olinko tarpeeksi ammattimainen.”
Tunne oli tuttu.
Ruokavaikuttaja Kiasta tuli neljä vuotta sitten, kun hän perusti ruokaan keskittyvän Bella Table -yhteisön ystävänsä Petra Wettenrannan kanssa. Korona oli sulkenut ravintolat. Tarvittiin jotain, joka toisi sisältöä uudenlaiseen arkeen.
Syntyi samaa nimeä kantava viikoittainen podcast, jonka ideana oli koota yhteen kotikokit ja fiilistelijät rakastamaan ruokaa ja kaikkea siihen liittyvää.
”Parhaita hetkiä on, kun saamme viestiä ravitsemusterapeuteilta tai syömishäiriöstä toipuvilta, että he suosittelevat tai kuuntelevat podcastiamme, koska se on turvallinen.”
Herkuttelun yhteydessä käytetään usein englanninkielistä sanaparia guilty pleasure, kielletty nautinto. Kiasta se on typerää.
”Jos tekee mieli syödä pullaa tai jäätelöä, syö. Ajattelen, että ruuasta kannattaa nauttia eikä pilata kokemusta tuntemalla syyllisyyttä.”
Kia ja Petra haluavat vaalia Bella Tablessa lempeyttä armottomuuden sijaan. Aina se ei ole Kiallekaan helppoa.
Hän ei nimittäin ollut uskoa, kun tuotantoyhtiöstä soitettiin kuukausi koekuvausten jälkeen ja kerrottiin, että hänet on valittu televisio-ohjelmaan. Jo alakoulussa Kia ajatteli olevansa liikaa. Liian äänekäs, liian esillä, liian jotain.
Tuotantoyhtiön soiton jälkeen Kian tarvitsi taklata vielä kolme päähänsä pyrkinyttä ajatusta: minun pitää oppia puhumaan parempaa ruotsia, minun pitää oppia laittamaan parempaa ruokaa ja minun pitää laihduttaa ruututyötä varten. Onneksi puoliso Teppo puhui järkeä ja sai Kian ymmärtämään, että hän osaa ja pystyy sellaisena kuin on.
”Mietteet täytyi silti tuoda esiin. Ajattelen, että meidän kannattaisi puhua enemmän epävarmuuksistamme ja keskeneräisyydestämme. Armollisuudesta. Ihmisyydestä.”
Ennen yrittäjyyttään Kia opiskeli merkonomiksi, työskenteli viestinnän ja markkinoinnin parissa ja perusti Brinna-yrityksen, joka teki ravintoloiden viestintää ja konseptisuunnittelua. Sipoossa kasvanut Kia suhtautuu töihin palolla.
”Tarvittiin yksi loppuunpalaminen ja kolmen vuoden psykoterapia, jotta opin pitämään huolta itsestäni ja kirkastamaan sitä, mitä haluan.”
Eli oli olla intohimoammatissa mutta samalla inhimillinen – itseäkin kohtaan. Siksi Kia on halunnut puhua seuraajilleen avoimesti myös suuresta surusta: lapsettomuudesta.
“Jossain vaiheessa heitin fasadit romukoppaan. Olen avoimesti sellainen kuin olen. Olen tuntenut aiemmin myös häpeää koulutuksestani, kunnes yrittäjäksi ryhdyttyäni tajusin, että töitä voi tehdä monella tavalla.”
Usein lapsettomuudesta puhutaan vasta, kun lapsi on syntynyt. Kia valitsi toisin.
Lapsettomuudestaan Kia on kertonut julkisesti esimerkiksi somekanavillaan, koska kipeä kokemus on vaikuttanut siihen, miten hän suhtautuu työhönsä ja kohtaamiinsa ihmisiin. Hän ja ja puoliso Teppo ovat yrittäneet lasta neljä vuotta. Viimeisin hoitokerta toukokuussa päättyi pettymykseen.
Usein lapsettomuudesta puhutaan vasta, kun lapsi on syntynyt. Kia valitsi toisin. Hän haluaa olla avoin myös silloin, kun toiveet ja tilanteet ovat kesken ja epävarmoja.
”Puhuminen oli lopulta vähemmän pelottavaa kuin se, että olisin ollut hiljaa ja uskotellut, että kaikki on hyvin. Mitä enemmän luotan inhimillisyyteen, sitä helpompi minun on olla.”
Kiitosta on tullut myös seuraajilta. Sankariksi Kia ei halua. Hän tekee vain sitä, mikä tuntuu sydämessä oikealta.
”Mietin usein, minkälaista esimerkkiä haluaisin näyttää mahdolliselle lapselleni. Silloin tiedän olevani oikealla tiellä.”
Lapsettomuuden surusta huolimatta Kian elämään mahtuu paljon kaunista. On rakastava puoliso, ympärillä lapsia, tiivis ystäväpiiri, läheiset ja heinäkuussa taloon muuttanut cockerspanieli Jarvis.
”Oli suhde ruokaan millainen tahansa, toivoisin, että se olisi salliva.”
Iloa on tuonut viime aikoina myös se, että naiset ovat tulleet yhä vahvemmin esiin miehisenä pidetyssä ruoka- ja ravintolabisneksessä. Kia nostaa esimerkeiksi Helena Puolakan, joka luotsaa legendaarista Savoyta, ja Ina Niinikedon, joka valloittaa kenttää Canvas Canteen -ravintolallaan.
Esikuvat ovat tärkeitä. Kia muistaa yhä, kuinka hurmioitui teini-ikäisenä brittiläisestä julkkiskokista Nigella Lawsonista, joka otti tilansa anteeksi pyytelemättä.
”Minusta oli virkistävää, kun Nigella valmisti televisio-ohjelmassaan voita ja majoneesia tihkuvia leipiä ja nautti niitä iltahämärässä laihuutta ihannoivasta kulttuurista huolimatta.”
Vaikka nykyään erilaisille kehoille on jo enemmän tilaa, Kia toivoo, että asiassa mentäisiin vielä eteenpäin. Hänelle ruuan laittaminen ja siitä yhdessä nauttiminen ovat olleet aina rakkauden tekoja.
Ensimmäiset makumuistot vievät lapsuuteen. Hetkiin, kun äiti teki tillilihaa, isä grillasi avotulella ahvenia, mummi valmisti kaalilaatikkoa tai fammu leipoi koulun jälkeen kauralastuja. Kia palaa yhä samojen tunteiden äärelle, kun joku kokkaa hänelle.
”Silloin saan olla hetken taas tarvitseva. Liikutun joka kerta, kun ystävä kutsuu arki-iltana makaronilaatikolle kotiin, jota ei ole juuri siivottu tuntikausia.”
Ruokakeskusteluun Kia toivoisi enemmän rentoutta ja armollisuutta. Ihminen voi olla kiinnostunut ruuasta ja silti lämmittää illalliseksi valmispinaattilettuja. Joillekin ruoka on puolestaan vain polttoainetta. Tämä on ok.
”Oli suhde ruokaan millainen tahansa, toivoisin, että se olisi salliva. Parhaimmillaan ruoka on ihana, ihmisiä yhteen tuova voima, johon jokainen suhtautuu tavallaan.”
Seuraavaksi Kia haluaa kirjoittaa ruoka-aiheisen kirjan. Se ei kuitenkaan tapahdu vielä, vaikka useat kustantamot ovat jo lähestyneet sopimusten kera. Kia on aina luottanut intuitioonsa. Se kertoo, kun aika on oikea.
Ruokavaikuttajana Kia ajattelee päässeensä vasta alkuun, vaikka on saavuttanut jo paljon. Bella Tablen podcast-jaksoja on ilmestynyt lähes 200 ja Kian ja Petran ruokayhteisöllä on yli 70 000 seuraajaa Instagramissa.
Kia havahtui ymmärtämään yhteisönsä suuruuden Coldplayn heinäkuisella stadionkeikalla Helsingissä.
”Jos lasken yhteen Bella Tablen ja omat Instagram-seuraajani, olympiastadionin täyttäisi yli kaksi kertaa. Se tekee nöyräksi ja kiitolliseksi.”
Seuraajamäärä sinällään ei kuitenkaan merkitse mitään vaan vaikuttamiseen liittyvä vastuu.
“On mahtavaa, että pystyn kanavieni kautta puhumaan isolle yleisölle minulle tärkeistä teemoista. Se on paras puoli.”
Vaikka elämään on kuulunut viime vuosina pettymyksiä, Kia uskoo, että unelmat on mahdollista saavuttaa tavalla tai toisella. Hän kunnioittaa vaistoaan. Silloin lopputuloksesta tulee paras.
”Minulla on vahva luottamus elämään. En malta odottaa, mitä on vielä tulossa. Kaikki on lopulta mennyt juuri niin kuin on pitänyt.”
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 9/2024.
