Vaihdevuosien hormonihirmut. Tantat. Näkymättömät. Nuoruutta haikailevat, jämähtäneet ja jumahtaneet.

Keski-ikään, ja varsinkin keski-ikäisiin naisiin, liitetään länsimaisessa kulttuurissa ja suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen paljon kielteisiä mielikuvia. Se on ongelmallista, sanoo tutkimusjohtaja Katja Kokko, joka työskentelee Gerontologian tutkimus­keskuksessa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.

”Kielteiset mielikuvat keski-iästä ruokkivat nurjia asenteita, lisäävät ikäsyrjintää ja saavat nuoremmat pelkäämään vanhenemista.”

Keski-iän huono brändi on paitsi vahingollinen myös virheellinen. Kokon nykyisin johtamassa Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksessa on seurattu suomalaisia kahdeksanvuotiaista kuusikymppisiksi, ja tutkimuksen mukaan keski-ikäiset ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä.

”Suuri osa on uransa vastuullisimmissa tehtävissä, monilla on perhesuhteita nuorempaan ja vanhempaan sukupolveen ja useimmat kokevat elämässään tarkoituksellisuutta. Monilla viisikymppisillä naisilla myös ystävyyssuhteiden merkitys korostuu, ja ne kiilaavat perheen jälkeen arvojärjestyksessä kakkoseksi, ohi työn ja opiskelun.”

Osa toki kokee keski-iässä menetyksiä, kärsii terveys­ongelmista tai kuormittuu esimerkiksi monien roolien ja hoivaamisen yhdistämisestä. Toisaalta kuormitusta, sairauksia ja menetyksiä voi olla missä iässä hyvänsä.

Katja Kokko haluaisikin romuttaa myytin siitä, että keski-ikä olisi automaattisesti kriisin paikka.

”Kaikissa elämänvaiheissa on asioita tai elämäntapahtumia, jotka voivat altistaa kriiseille. Esimerkiksi nuorilla kriisit liittyvät usein oman paikan löytämiseen.”

Kriisin sijaan olisi osuvampaa puhua elämän uudelleenarvioinnista, jota voi tehdä milloin vain.

Itsetuntemuksen kartuttamiseen menee aikaa, ja siksi monilla oma persoona alkaa tulla vahvemmin esiin vasta keski-iässä. Kirjailija-toimittaja Eveliina Talvitie, 52, tietää tämän omasta kokemuksestaan.

”Yritin pitkään olla sosiaalisempi ja ulospäinsuuntautuneempi kuin oikeasti olen, koska tuntui, että kaikkien odotettiin olevan sellaisia. Koetin jatkuvasti editoida persoonaani. Nyt tarve on kadonnut.”

Keski-iässä Talvitie on vihdoin hyväksynyt sen, että hänen ydinpersoonansa on vetäytyvä introvertti.

”Minun paikkani ei ole keskiössä vaan sivussa.”

Viisi vuotta sitten hän irtisanoutui palkkatöistä ja heittäytyi vapaaksi kirjailijaksi.

Elämä ei ole enää sidottu yhteen paikkaan, vaan Talvitie asuu Tallinnassa ja kirjoittaa usein joko työhuoneellaan Viljandissa tai ulkomailla. Nykyään hän voi aloittaa työpäivän aamutakissa vaikka vasta puolen päivän jälkeen, jos haluaa.

Talvitieltä ilmestyi viime vuonna kirja Vanha nainen tanssii. Hän kirjoitti sen, koska oman ikääntymisen hyväksyminen on hänestä tärkeää.

”Hokemat, kuten ’ikä on vain numero’, tai vitsikkäät onnittelut ikuisesta parikymppisyydestä pohjautuvat ajatukseen, että ikääntyminen on jotain, mikä pitäisi peittää ja mitä vastaan tulisi taistella. Samalla mitätöityy iän tuoman kokemuksen merkitys ja se, että elämään kuuluu erilaisia ajanjaksoja.”

Omat syntymäpäivät ovat tärkeitä tilaisuuksia ajan rajallisuuden pohtimiseen, Talvitie sanoo. Raskaskin pohdinta voi lopulta olla hyvin vapauttavaa.

”Kun lakkaa taistelemasta ikääntymistä vastaan ja ymmärtää, että muutos on jatkuvaa, sietokyky kasvaa ja vapautuu energiaa. Elämää on mahdollista muokata yhä enemmän omannäköiseksi.”

Järjestöjohtaja, kirjailija Rosa Meriläinen, 46, osallistui taannoin keskustelutilaisuuteen, jossa kaikki muutkin osallistujat olivat hänen kaltaisiaan keski-ikäisiä johtajia. Meriläinen ajatteli, että sellaisiin tilaisuuksiin hänellä ei olisi ollut nuorena pääsyä.

Yhteiskunnassa valta on pitkälti keski-ikäisillä, jotka herkästi pitävät omia ikätovereitaan uskottavina.

”Nuorena jouduin hirveästi taistelemaan, että minua pidettäisiin relevanttina, mutta nyt luottamus lankeaa ilmaiseksi. Minun ei enää tarvitse todistella, että osaan. Voin ottaa paljon rennommin.”

Tutkimusjohtaja Kokon mukaan keski-ikäisten työelämätaidot ovat hyvät. Hän muistuttaa, että ikä tuo mukanaan kokemusta, ja toisin kuin usein luullaan, kognitiiviset taidot eivät suinkaan heikkene keski-iässä.

”Monet myös oppivat ikääntyessään pitämään entistä paremmin huolta mielensä hyvinvoinnista.”

Rosa Meriläinen on huomannut, että hän on nyt asemassa, jossa voi auttaa myös muita.

”Olen kiitollinen siitä, että olen nyt keski-ikäinen ja minua kuunnellaan. Teen myös kaikkeni, jotta minua nuoremmatkin pääsisivät vaikuttamaan.”

Usein toisteltu ajatus siitä, että nainen muuttuu keski- iässä näkymättömäksi, on Eveliina Talvitien mukaan osittain katteeton.

”Monet tuntevat, että tulevat nähdyksi ja kuulluksi aiempaa selvemmin, kun kaikki huomio ei enää kohdistu ulkonäköön. Alkaa uusi vapauden aika.”

Naistentautien erikoislääkäri, kliininen seksologi Leena Väisälä, 60, on huomannut, että keski-iässä taakse jää lähinnä seksistinen huutelu, jota harva jääkään kaipaamaan.

”Mitä enemmän löydän itseäni, sitä näkyvämmäksi tulen. Keski-ikä on ehdottomasti ollut minulle esille­tulon aikaa”, Väisälä sanoo.

Rosa Meriläinen päätti jo kouluiässä, ettei anna häpeän tunteen rajoittaa itseään. Hän on kuitenkin kuullut lukuisilta naisilta, että he ovat vasta keski-iässä uskaltaneet ottaa itselleen tilaa.

”Moni on sanonut, että häpeä ja tarve olla samanlainen kuin muut helpottavat nimenomaan keski-iässä. Kun he ovat lakanneet latistamasta itseään, vasta silloin on avautunut mahdollisuus olla sellainen kuin on.”

Jos oman tilan ottaminen on vaikeaa, voi olla hyvä tietoisesti kiinnittää huomiota siihen, millaisissa tilanteissa ja miten itsellä on tapana pienentää itseään. Kehtaamista voi harjoitella aluksi tutuissa ja turvallisissa ympäristöissä.

”Keski-iässäkin ihminen on matkalla. Elämän logiikka vaatii meitä muuttumaan ja kehittymään jatkuvasti”, Meriläinen sanoo.

Leena Väisälä ajatteli viisikymmentä täytettyään, ettei halua kiikkustuolissa joutua katumaan. Hän teki suuren elämänmuutoksen, erosi, muutti ja vaihtoi työpaikkaa.

”Niihin aikoihin elin tavallaan toisen murrosiän, juhlin paljon ja otin elämäni uudelleen haltuun.”

Väisälä kehottaa muitakin siirtämään katseen rajoituksista mahdollisuuksiin. Keski-iässä on aivan liian aikaista ryhtyä vanhaksi ja kuvitella, että mahdollisuudet ovat jo takanapäin, hän sanoo.

”Viisikymppisellä naisella on edessä keskimäärin vielä 30–40 vuotta elämää, joten kannattaa miettiä, haluaako käyttää vuodet esimerkiksi epätyydyttävään suhteeseen. Myös työelämää on jäljellä vielä pitkä aika, joten ei kannata jämähtää sietämättömäksi käyneeseen työhön.”

Ymmärrys ajan rajallisuudesta johtaa monet elämän­arvojen inventaarioon.

”Kuolinvuoteella moni katuu sitä, miten vähän on ollut läheisten kanssa. Nyt suuntaa voi vielä muuttaa.”

Väisälä muistuttaa, että vaikka yli viisikymppisen hedelmällisyys on jo mennyttä, muuten voi tehdä lähes mitä vain. Edessä voi olla uusia uramahdollisuuksia, kiinnostuksenkohteita, ystäviä, harrastuksia, rakkauksia.

Rosa Meriläiselle keski-ikä on tuonut lisää nautintoa.

”En ollut nuorenakaan estoinen, mutta nykyään minulla on enemmän kokemusta ja taitoja. Olen oppinut käyttämään kehoani ja mieltäni niin, että seksi on parempaa kuin koskaan aiemmin.”

Väisälän mukaan moni vaihdevuosi-ikäinen kokee vapauttavaksi sen, ettei enää tarvitse pelätä raskautta.

”On täysin ok, jos kiinnostus seksiin jossain elämänvaiheessa lopahtaa, mutta on hyvä muistaa, että seksi voi vaihdevuosien myötä jopa parantua”, Väisälä sanoo.

Joillekin voi tulla vaihdevuosissa seksiä vaikeuttavia oireita, mutta kaikkiin vaivoihin saa ainakin jotain apua. Estrogeenihoito vähentää kuumia aaltoja, liukuvoide auttaa kuiviin limakalvoihin ja niin edelleen.

Itsetuntemuksen karttuminen voi tuoda avun myös haluttomuuteen. Moni kiltiksi kasvatettu nainen alkaa keski-iässä pyrkiä eroon miellyttämisen halusta ja keskittyy yhä enemmän omaan nautintoon.

Väisälän mukaan moni itsellinen keski-ikäinen heteronainen ei tiedä, että seksiin halukkaita miehiä riittää yllin kyllin.

”Monet nuoretkin miehet arvostavat sitä, että naisella on kokemusta ja hän osaa sanoa, mistä nauttii.”

Leena Väisälä sanoo, että vasta keski-iässä hänellä on ollut vihdoin tarpeeksi aikaa ja energiaa huomioida itseään. Kun lapset olivat pieniä, vaativan työn ja perhe-­elämän yhdistäminen vei kaikki mehut.

”Kun ruuhkavuosien paine helpotti, ehdin vihdoin miettiä, mitä haluan. Nyt ehdin käydä vaikka kosmetologilla. Keski-ikä on elämäni parasta aikaa.”

Myös Rosa Meriläinen on kotonaan keski-iässä. Hän on ymmärtänyt sen, että elämänkokemus auttaa tuntemaan kiitollisuutta. Kesällä ystäviensä, kahden keski-ikäisenä toisensa löytäneiden häissä Meriläinen muisti, että piti nuorena rakkautta itsestäänselvyytenä.

”Vanhetessani olen huomannut, miten monet elävät ilman rakkautta ja miten vaikeita suhteet voivat olla. Siksi tunnen joka päivä kiitollisuutta siitä, että olen löytänyt ihanan miehen ja rakkauden.”

Sosiaaliset normit ohjasivat vielä nykyisten keski- ikäisten isovanhempien sukupolvea tekemään keskenään hyvin samanlaisia ratkaisuja elämässään, mutta nykyään yhä useammat voivat elää itse hyväksi katsomallaan tavalla. Maailma on muuttunut parissa sukupolvessa paljon vapaammaksi.

Meriläisen mielestä jokaisessa elämänvaiheessa kannattaisi keskittyä siihen, mikä tuottaa iloa.

”Enää ei ole mitään ulkoa saneltua listaa, mitä missäkin iässä voi tehdä. Jos joku arvostelee, että keski-ikäisen ei ole sopivaa pukeutua tietyllä tavalla, muut nauravat kuin nakki. Se on ihanaa. Haluan sanoa kaikille, että anna mennä.”

Juttu on alun perin julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 13/2022.

Juttua on muokattu 6.3.2023: Rosa Meriläisen kuva on vaihdettu.