Tapahtuma paljasti totuuden häistä vuonna 2024 – miksi perinteiset prinsessajuhlat eivät mene pois muodista?
Hämmästyin häätapahtumassa, miten vähän avioliiton solmiseen liittyvän rituaalin perinteet muuttuvat, Iiris von Knorring kirjoittaa kolumnissaan.
”Valkoinen mekko, 70 vierasta, kirkko ja kaikki perinteet”, tulevan kesän morsian, 53, kertoo.
”Budjetti on 30 000 euroa”, tuleva sulhanen, 58, sanoo.
Pariskunta on häätapahtumassa Hilton Kalastajatorpalla, jossa häät on myös tarkoitus ensi elokuussa järjestää. Molemmat ovat toisella kierroksella, eli he ovat olleet naimisissa aiemminkin. Lapset ovat jo aikuisia.
Hääsviitin sängylle on muotoiltu kaksi pyyhejoutsenta, jotka uivat konvehdeista tehdyn sydämen keskellä.
Häätapahtumassa avioon astumisen juhlat näyttävät hyvin perinteisiltä.
Kukka-asetelmat on tehty vaaleanpunaisista ruusuista, buffetissa on sillejä, lohta, perunasalaattia ja häränfileetä. PH7-konditorian edustaja kertoo, että suosituin kakku on pitänyt pitkään pintansa ‒ se on mansikkakermakakku.
Kattauksia esittelevä Via Avelinan edustaja kehottaa harkitsemaan aitojen kukkien sijaan edullisia ja kestäviä tekokukkia.
Poponnin kenkäpisteellä on esillä valkoisia satiiniavokkaita, joita voi koristella strasseilla. Kultaseppä Kulmalan sormusesittelijä näyttää kesän 2024 trendisormuksia. Niissä on värillinen kivi, ja ne ovat kullan ja valkokullan sijaan platinaa.
Kampaamosta kerrotaan, että nutturan sijaan morsiamen hiukset saavat nyt olla puoliksi auki ja kiharrettuina. Mitoro-ekokampaamo tarjoaa morsiamen ja sulhasen hemmottelupakettia, johon kuuluu hierontoja, hoitoja, meikkauksia ja kampauksia.
Kalastajatorpan hääsviitin sängylle on muotoiltu kaksi pyyhejoutsenta, jotka uivat sydänsuklaakonvehdeista tehdyn sydämen keskellä.
Hääpäivä on myös unelma, jonka hinta voi olla kymmeniätuhansia euroja.
Pariskunta kertoo, että haluaa perinteiset unelmahäät, koska se kuuluu asiaan. Mies lisää vielä, että hän on aiemmin mennyt naimisiin maistraatissa, joten nyt on kunnon kirkkohäiden aika. Pariskunta hymyilee.
Trendisormuksissa on värillinen kivi, ja ne ovat kullan ja valkokullan sijaan platinaa.
Häiden perinteet muuttuvat hitaasti ja muutokset ovat pieniä. Olen itsekin oppinut suhtautumaan häihin perinteisesti. Kysyin äskettäin kollegaltani, millaiseen pukuun hän pukeutuu, kun hän kertoi menevänsä naimisiin. Vitsailin tulevasta karkauspäivästä, että sitten minäkin voin kosia.
Tapahtumassa avioliiton solmiminen laillisena sopimuksena – ja jopa rakkaus – alkavat tuntua toissijaisilta.
Olen aluksi hieman tyrmistynyt siitä, että häät ovat suunnattu vain heteropareille ja että ne nähdään edelleen kalliina prinsessasatuna. Pääosassa tuntuvat olevan hääpaikan upeus tyllikoristeineen ja morsiamen ulkonäkö.
Emmekö ole ymmärtäneet, että satujen kurpitsavaunut eivät ole totta? Emmekö ole huomanneet, että prinsessatkin voivat olla onnettomia?
Sitten alan miettiä asiaa toiselta kantilta.
Ehkä unelmahäät ovat turvariepu maailmassa, jossa puolet pareista päätyy eroon, maailma muuttuu pelottavaa vauhtia ja uhkat vyöryvät silmille? Häät ovat rituaali, joka ei muutu. Häät ovat symboli sille, että onni on mahdollista.
Kun nimettömässä on kivi (tällä hetkellä sen kuuluu olla iso) ja sukulaiset lappavat lautasilleen skagenia, kaikki on hetken hyvin.
