Minua itketti, kun personal trainer kehotti laskemaan kaloreita – miksi neutraali kehopuhe on yhä niin vaikeaa?
Kun varasin ajan kehonkoostumusmittaukseen, luulin pääseväni keskustelemaan treenitavoitteistani. Sen sijaan jouduin keskelle laihdutuspuhetta, kirjoittaa toimituspäällikkö Anni Peltola.
Taidat käydä vain ryhmäliikunnassa? Kai lasket kaloreita? Aineenvaihdunta ei muuten hidastu nelikymppisenä – kyseessä on myytti.
Istuin vastapäätä liikunta-alan ammattilaista ja nyökyttelin. Hän tarkasteli kehonkoostumusmittaukseni tuloksia ja puuttui niissä lähinnä yhteen asiaan: kehoni rasvaprosentti ylitti suositellun.
Hän tunsi oikeudekseen ehdottaa kalorien laskemista, vaikka ei tiennyt minusta mitään.
Olin hämmentynyt. Nuorena kuulin jatkuvasti olevani liian laiha enkä vieläkään ole millään mittarilla ylipainoinen. Ennen kaikkea: olen painooni tyytyväinen enkä tunne tarvetta laihtua.
Olin kyllä itse pyytänyt kehoni koostumuksen mittausta, mutta tavoitteeni oli puhua treenitavoitteista. Halusin tietää lihasmassani määrän, jotta voisin seurata lihasmassan kasvamista. En halunnut personal trainerin arvioivan painoani enkä ainakaan kaivannut neuvoja laihtumiseen.
Sitä paitsi olimme tunteneet noin kolme sekuntia. Hän tunsi oikeudekseen ehdottaa kalorien laskemista, vaikka ei tiennyt minusta mitään. Mitä jos olisin ollut toipumassa sairaudesta tai vaikeasta elämäntilanteesta?
Olisinpa uskaltanut avata suuni. Sen sijaan minua itketti.
Eihän kehon koossa sitä paitsi ole kyse prosenteista ja luvuista vaan ihmisestä elämäntarinoineen. Jos on ylipainoa, josta haluaisi eroon, jarruna saattavat olla traumat, vammat, jumit, kulttuuri ja varsinkin geenit.
Olisinpa uskaltanut avata suuni. Sen sijaan minua itketti.
Kokosin itseäni hetken pukuhuoneessa. Sitten astelin kuntosalille, kaivoin esiin harjoitusohjelmani ja ladoin satasen ensimmäiseen laitteeseen.
Mittaustuloksissa ei muuten näkynyt ilo, jonka jokaviikkoisesta treenistäni saan.
Teksti on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 13/2024.
