Kolmannen avioeronsa jälkeen Katri Helena päätti, ettei anna enää muiden sanella valintojaan: ”Ymmärsin, että voin elää omannäköistä elämää”
Kun Katri Helena rakastui elämänkumppaniinsa Tommi Liimataiseen, hänen äitinsä Bertta ei hyväksynyt suhdetta. Katri joutui myös työstämään omia pelkojaan ja sitä, kelpaako hän.
Katri Helena, 78, seisoo lavan takana ja odottaa yleisön eteen astumista. Näin hän on tehnyt lukemattomia kertoja 61 vuotta kestäneen laulajan uransa aikana. Tällä kertaa tilanne on kuitenkin erilainen.
On niin kylmä, että hengitys huuruaa. Ilmassa leijuu lumihiutaleita. Vaikka on joulukuinen ilta, keikka on ulkona. Sen takia Katrin esiintymisasukin on poikkeuksellinen: sininen pipo, valkoinen neule ja toppaliivi. Liivin päälle on kiedottu vielä muhkea takki odottelun ajaksi.
Noin puolitoistatuhatpäinen yleisö huutaa rytmikkäästi: Katri, Katri, Katri. Ja pian se saa haluamansa. Illan tähti nousee lavalle ja talvi-illassa raikuvat niin Puhelinlangat laulaa, Anna mulle tähtitaivas ja kuin Säkkijärven polkkakin.
Yleisö ei pelkästään laula täysin palkein mukana vaan myös tekee metallimusiikkikeikoilta tutun soutupitin. Siinä istutaan maassa ja soudetaan yhdessä kuvitteellista venettä musiikin tahdissa.
Tällaista ei yleensä näe konsertti- tai tanssilavakeikoilla, mutta nyt ollaankin Karjalan prikaatissa Vekarajärvellä. Parikymppiset varusmiehet ja -naiset riemuitsevat kotiuttamisjuhlassaan varusmiespalveluksen päättymisestä ja reserviin siirtymisestä.
TikTokiin ja YouTubeen ilmestyy keikalta taltioituja videopätkiä. Niistä on aistittavissa paitsi yleisön ilo ja rakkaus Katria kohtaan myös tämän liikutus vastaanotosta.
”Olin illan jälkeen ihmeissäni ja onnellinen. Ajattelin, että olipa hienoa saada kokea vielä tällainenkin”, hän sanoo.
”Kehoni osat kuluvat, mutta mieleni on iätön. En tunne itseäni edelleenkään vanhaksi, vaikka täytettyäni 70 vuotta ajattelin, että nyt vanhuus alkaa.”
Arki satavuotiaassa puutalossa Askolassa sujuu yleensä näin: Aamupalan jälkeen Katrin elämänkumppani ja manageri Tommi Liimatainen ajelee asioille lähikaupunki Porvooseen. Sillä välin Katri laulaa ”kurkku suorana” kotona ja harjoittelee tulevia keikkoja varten.
Alkuillasta pari suuntaa läheiselle avantouintipaikalle. Katri varjelee ääntään kylmettymiseltä, joten hän katselee, kun Tommi kastautuu.
”Vahdin rannalla ja lasken mielessäni seitsemäänkymmeneen. Sen jälkeen huutelen Tommille, että tule ylös sieltä.”
Sitten palataan takaisin kotiin ja syödään Tommin hakemaa valmisruokaa. Usein se on lohta tai lehtipihviä, muusia ja maustevoita.
”Syksyni oli niin työntäyteinen, että ehdin käydä ruokakaupassa vain muutaman kerran. Tommi hoiti ruokaostoksilla käymisen.”
Illallisen jälkeen valitaan televisiosarja, josta katsotaan yksi jakso. Viimeksi Katri ja Tommi katsoivat The Crownia. Tuon tuosta saatetaan puhua työasioista.
15 vuotta seurustellut pariskunta tekee yhdessä lähes kaiken. Riitoja heillä on vain harvoin ja silloinkin yleensä samasta asiasta.
”Nykyään on TikTokit ja tillintallit, joihin minunkin pitäisi olla jatkuvasti kuvaamassa videoita työstäni. Se on hermostuttavaa. En ymmärrä somemaailmaa, ja siitä meillä tulee sanaharkkaa. Samalla ihailen Tommin rajatonta mielikuvitusta. Hänellä on aina uusia ideoita.”
Pikkuhiljaa pois iskelmätähtitaivaalta. Katri ajatteli, että hän hivuttautuu huomaamatta eläkkeelle. Tommilla oli toisenlainen visio.
”Hän oli sitä mieltä, että lähdetään isosti, ja nyt keikkoja on sovittu rock-klubia myöten. Esiinnyn syyskuussa Tavastialla Helsingissä. En olisi ikinä uskonut, että viimeinen aktiivinen työvuoteni menee tällaiseksi tohinaksi.”
Katri on lopettelemassa uraansa, ja tuleva kesä on viimeinen, kun häntä nähdään festivaalilavoilla. Katrista tuntuu, että nyt on oikea aika lopettaa.
”Haluan antaa enemmän aikaa itselleni ja perheelleni.”
Viime vuosi oli ihana mutta raskas. Silloin julkaistiin Elina Hirvosen kirjoittama elämäkerta Katri Helena Laulaja, jonka Katri luki itse äänikirjaksi. Kesällä ja syksyllä hän teki yli kaksikymmentä konserttia.
Ennen joulua terveyspulmat vaativat hetkeksi huomiota. Silloin selästä operoitiin koko syksyn vaivannut hermopinne.
”Jokaisena konsertti-iltana tapahtui parin tunnin mittainen ihmeparantuminen, kun tahtoni tehdä työtä voitti kivun.”
Kehon signaalit ovat opettaneet Katria tarkkailemaan jaksamistaan ennenkin. Juhannuksena 2018 hän tuupertui kesken esiintymisen ja jäi pitkälle sairauslomalle. Syyksi paljastui myöhemmin kilpirauhasen vajaatoiminta.
”Kehoni osat kuluvat, mutta mieleni on iätön. En tunne itseäni edelleenkään vanhaksi, vaikka täytettyäni 70 vuotta ajattelin, että nyt vanhuus alkaa.”
”Nykyisin minun on vain levättävä riittävästi. Jos olen väsynyt, mieleni muuttuu harmaaksi.”
”Olen ollut aina itsellinen nainen. En ole koskaan ajatellut, etten pystyisi elämään ilman puolisoa. Jos tarvitsen apua, palkkaan ammattilaisen.”
Uusi merkittävä sivu Katrin elämässä kääntyi tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin hän ajoi harmaalla Volvollaan yksin Hämeenkyröstä Helsinkiin. Yksi elämänvaihe, kolmas avioliitto ja arki Hämeenkyrössä, olivat juuri päättyneet ja jotain uutta olisi edessä.
Pelkääjänpaikalla matkusti penkkiin sidottu limoviikuna, joka heilui mutkissa mutta pysyi pystyssä. Katri tunsi huumaavaa vapautta ja päätti työntää sivuun katkeruuden tunteet. Sen sijaan hän huusi ääneen auton kiitäessä kohti uutta: ”Kiitos, että sain tehdä tämän retken!”
Pian sen jälkeen Katri osti Askolasta Itä-Uudeltamaalta vanhan punaisen omakotitalon, nykyisen kotinsa. Häntä ei pelottanut se, että puukaunokaisessa pihoineen riittää kunnostettavaa, puunattavaa, haravoitavaa ja kolattavaa.
”Olen ollut aina itsellinen nainen. En ole koskaan ajatellut, etten pystyisi elämään ilman puolisoa. Jos tarvitsen apua, palkkaan ammattilaisen.”
Eroa seurasi valtava julkinen kohu. Katri Helena sen sijaan tunsi uudessa kodissaan helpotusta.
”Olen aina halunnut hoitaa työasiani kunnialla. Treenaan niin kauan, että olen täysin tyytyväinen. Siinä voivat muut jäädä herkästi syrjään.”
Naapurintytön imago oli seurannut Katri Helenaa vuosikymmeniä. Siihen liitettiin sellaisia adjektiiveja kuin kiltti, raikas ja puhtoinen. Lehtikuviin hänet ikuistettiin mielellään koivikon kanssa, juhlapyhien alla erityisesti.
”Jossain vaiheessa tein imagostani itselleni rasitteen. Tunsin paineita olla aina se iloinen ja reipas Katri. Toki olen pitänyt pokkani ihmisten edessä jatkossakin, mutta tekopirteyteni häipyi kauan sitten.”
”Kolmannen avioeroni jälkeen aloin etsiä itseäni ja uudenlaista tapaa olla. Ymmärsin, että voin elää omannäköistä elämää muiden mielipiteistä välittämättä.”
Se konkretisoitui julkisesti 2011, kun Katri kertoi, että hänen elämässään on 32 vuotta nuorempi ”kalakaveri” Tommi Liimatainen.
”Äitini Bertta oli yksi heistä, jotka eivät hyväksyneet suhdettamme. Hän oli sitä sukupolvea, jolle ikäeromme oli käsittämätön.”
Katri joutui työstämään myös omia pelkojaan rakkauden huumasta huolimatta. Kun kevätaurinko alkoi paistaa, hän katseli peilistä kasvojensa uurteita huolissaan: kelpaanko minä?
”Tommi sanoi minulle, että olet paras juuri tuollaisena. Sitähän jokainen haluaa kuulla; että minut hyväksytään.”
Katri myöntää, että naapurintytön imagon takana on rosoja ja kulmia, joita elämä on hionut. Vaikka hän mieluiten välttää konflikteja, hän on ollut itsepäinen, itsekäskin. Kun Maija-tyttäreltä kerran kysyttiin, minkälainen äiti on, tytär vastasi, että taiteilija.
”Olen aina halunnut hoitaa työasiani kunnialla. Treenaan niin kauan, että olen täysin tyytyväinen. Siinä voivat muut jäädä herkästi syrjään.”
Yksi unelma oli aina ylitse muiden: Katri halusi laulaa. Vanhemmat Bertta ja Veikko Koistinen eivät innostuneet ainokaisensa tulevaisuudensuunnitelmista. Isä kehotti häntä hankkimaan kunnon ammatin.
Kun Katri oli 12-vuotias, hän karkasi vanhemmiltaan salaa kotikyläänsä saapuneeseen, maanlaajuiseen Toivo Kärki -laulukilpailuun. Hän voitti oman sarjansa, ja vanhemmat heltyivät viemään tyttönsä laulutunneille.
”Huomasin jo silloin, että saan ihmiset hyvälle mielelle laulamalla. Halusin tuottaa iloa.”
Karjalan evakoiden perheeseen syntynyt pellavapää oli toivottu lapsi.
”Minun ei ole tarvinnut ansaita rakkautta osaamisella tai suorituksilla. Se antoi minulle hyvän itsetunnon.”
Katri oli 18-vuotias, kun hän aloitti levytysuransa laululla Poikien kuvat 1963. Kaksikymppisenä laulajalupaus muutti Helsinkiin.
Nuoren naisen tulevaisuus näytti valoisalta kuusikymmentäluvun Suomessa. Elämä tuntui olevan täynnä mahdollisuuksia. Katri keikkaili tanssilavoilla ja pyydettiin häntä operettiteatteriinkin.
”Olin tervejärkinen maalaistyttö. Vaistosin, mikä on minulle hyväksi ja mikä ei. Vaistoni avulla vältin kohtalokkaat tilanteet.”
Johtajan roolin Katri otti jo nuorena. Hän perusti oman yrityksen 1974 ja on kantanut siitä lähtien taloudellista vastuuta ison muusikkoryhmän esiintymisistä ja käynyt palkkaneuvotteluita työntekijöidensä kanssa. Hän oppi toimimaan miesten pyörittämässä musiikkimaailmassa.
”Kerroin mielipiteeni jämäkästi mutta diplomaattisesti niin, etteivät miehet loukkaantuneet. Silti pidin oman pääni ja langat visusti käsissäni. Olen ollut sellainen piilopomo. Nykyisin Tommi hoitaa asiat.”
Katrin mielestä merkittävin käänne hänen urallaan on ollut Jerusalemin Euroviisut 1979. Katri edusti Suomea kappaleellaan Katson sineen taivaan ja sijoittui neljännelletoista sijalle.
”Minulla oli hieno valkoinen iltapuku ja kaikki viimeisen päälle laitettu. Kun esiinnyin siihenastisen elämäni suurimman yleisön edessä, aloin uskoa itseeni ja taitoihini uudella tavalla. Ymmärsin, että ehkä todella voin laulaa työkseni.”
”Menetykset ovat tuntuneet musertavilta. On ollut helpottavaa oivaltaa, että kaikki ei lopu.”
Aallonpohjaa Katri ei urallaan tunnista, mutta suvantovaiheita on ollut. 1980-luvun puolivälissä monien hittien nainen etsi paikkaansa ja tulevia kappaleitaan. Hänellä oli sellainen tunne, että jonkin pitää muuttua.
Kesäkuussa 1988 kaikki muuttui mutta toisin kuin Katri oli toivonut. Hänen toinen aviomiehensä, kolmen lapsensa isä ja bändikaverinsa, muusikko-säveltäjä Timo Kalaoja kuoli yllättäen kesken kesäkiertueen.
Timo tuli Keurusselällä keikkabussista kasvot vitivalkoisina ja ehti pyytää vaimoaan soittamaan ambulanssin. Sairaalaan oli matkaa kymmenisen kilometriä.
Timoa jouduttiin elvyttämään ambulanssikyydin aikana. Älä lähde vielä! Meillä on kolme lasta ja elämä edessä! Katri rukoili. Timo kuoli sydämen pysähdykseen matkalla sairaalaan.
Puolison kuoleman jälkeen Katrilla oli sellainen tunne, että Timo on lähellä ja haluaa kertoa jotakin. Kun tunne tuli, Katri otti esiin kynän ja vihon. Viestit alkoivat sanalla ”armain” ja jatkuivat lauseilla, jotka antoivat lämpöä ja valoa.
Katri tuntee vahvasti myös poikansa Juha Kalaojan läsnäolon. Juha kuoli sairauskohtaukseen 33-vuotiaana keväällä 2009. Suruissa on auttanut luottamus suurempaan voimaan.
”Menetykset ovat tuntuneet musertavilta. On ollut helpottavaa oivaltaa, että kaikki ei lopu. Uskon, että synnymme, elämme, fyysinen kehomme kuolee, henki siirtyy omaan olomuotoonsa ja sitten synnymme uudestaan. Kannamme tämän elämän opit mukanamme seuraavalle kierrokselle.”
Yksi suurimmista ilonaiheista Katrille on ollut se, että hänen ei ole tarvinnut valita vaativan uran ja perhe-elämän välillä, vaan hän on saanut molemmat. Se oli mahdollista isovanhempien avulla. Keikkamatkoilta oli hyvä palata kotiin, jossa odotti paljon rakkautta: lapset Maija, Juha ja Hanna.
Menestykselle Katri ei laske hintaa.
”Kaikki on ollut sen arvoista, että olen voinut toteuttaa kutsumustani. Olen tehnyt työtä sydämestäni: olen halunnut tuottaa iloa, innostaa ja lohduttaa.”
Työllään Katri on voinut vaikuttaa myös yhteiskunnallisiin asioihin. Hän on muun muassa toiminut yli 30 vuotta Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä.
”Sydämeni särkyy, kun luen uutisia tyttöjen silpomisesta ja naisten kaltoinkohtelusta. Olen yrittänyt olla rakentamassa parempaa maailmaa omalta pieneltä osaltani.”
Katri pysähtyy usein haltioitumaan hyvästä. Hän tuntee kiitollisuutta siitä, että auringonsäteiden valo vahvistuu keväisin ja että terveys kestää keikkailun. Valtavan kiitollinen hän on elämänkumppanistaan Tommista.
”Uskon vahvasti, että meidän kohtaamisemme ei ollut sattumaa. Olen ihmeissäni yläkerran suunnitelmista.”
Tommi on keksinyt Katrin uran päättävät monipuoliset keikkatempaukset, mutta päätös lopettamisesta on Katrin. Nyt tuntuu hyvältä hetkeltä laulaa viimeiset laulut. Keikkailevan artistin on jatkuvasti välteltävä flunssaa, nukuttava tarpeeksi, huolehdittava ruokavaliosta ja pidettävä juurikasvunsa kurissa.
”Odotan jo aikaa, kun voin tehdä mitä tahansa milloin tahansa. Lopetan keikkailun haikein ja uteliain mielin. Jos lopetusta seuraisikin tyhjiö, elämänkokemus on osoittanut, että kyllä se taas täyttyy. Olen harjoitellut luopumista mielessäni jo monta vuotta. Tiedän, että se ei särje sydäntäni, vaikka varmasti vaatii totuttelua.”
Katri on kysynyt Tommilta, aikooko tämä jatkaa kalakaverina vielä senkin jälkeen, kun hänen uransa on ohi. Mies on vastannut myöntävästi.
”Toivon, että Tommi saisi talliinsa hyvän, minua vähän tuoreemman artistin, jonka kanssa hän voisi toteuttaa työrintamalla kaikkia unelmiaan.”
Tulevaisuudessa Katri haluaa antaa enemmän aikaa itselleen ja läheisilleen. Tommin kanssa hän aikoo käydä teattereissa, konserteissa ja elokuvissa. Silmäteriään, 14- ja 9-vuotiaita lapsenlapsiaan Elsaa ja Eeliä, hän aikoo hemmotella.
”Äitini Bertta eli 102-vuotiaaksi. Minullakin voisi olla vielä paljon aikaa mummoilulle.”
Haastattelu on julkaistu Eevassa 3/2024.
