Katja Ståhl uskoi kauan, että kumppanin löytäminen takaisi onnen – nyt hän elää niin kuin haluaa: ”Kaikissa parisuhteissani on ollut vääntöä, jota en kaipaa yhtään”
Katja Ståhl ei tarvitse romanttista kumppania ollakseen onnellinen. Siksi häntä ihmetyttää, miksi ihmisiä edelleen määritellään parisuhdestatuksen kautta.
Oikean kumppanin löytäminen on onnellisuuden tae. Sitä viestiä yhteiskunnassa on toistettu monessa muodossa, ja niin Katja Ståhlkin uskoi kauan. Vasta keski-iässä hän on kyseenalaistanut ajatuksen.
”Intohimoisissa ihmissuhteissa kadottaa helposti itsensä. Huuman keskellä on ihanaa mutta jälkikäteen tajuaa, ettei ollut oma itsensä vaan kuin psykoosissa.”
Katja ajattelee, että hänellä on ollut elämässään sen verran miehiä, että hän osaa ennakoida suhteiden kulun.
En tarvitse romanttista kumppania ollakseni onnellinen.”
”Ehkä en vain ole hyvä seurustelemaan. Jos olisin onneton, tekisin asialle jotain. En ole myöskään kovin hyvä tekemään ruokaa, mutta sekään ei minua haittaa.”
Itselliseen ihmiseen viitataan sanalla sinkku. Katjaa se ihmetyttää. Ihminen määritellään parisuhdestatuksen kautta, vaikkei parisuhdetta edes kaipaisi.
”Yhtä hyvin minua voisi luonnehtia selkä- tai polvivaivaiseksi. Nekin ovat paikkansapitäviä mutta yhtä ankeita kuvauksia minusta.”
Ei Katja myöskään ole yksineläjä, hänellähän on australianpaimenkoira Gösta, ruuna Lenni ja muut neli- ja kaksijalkaiset läheiset. Mutta päätökset hän saa nykyisessä arjessaan tehdä mielensä mukaan, ja se on nautinnollista.
”Kaikissa parisuhteissani on ollut vääntöä, jota en kaipaa yhtään.”
Millaista vääntöä, sitä Katja ei enää muista. Jonkinlaista.
”Ehkä en vain ole hyvä seurustelemaan. Jos olisin onneton, tekisin asialle jotain. En ole myöskään kovin hyvä tekemään ruokaa, mutta sekään ei minua haittaa. Siksi en jaksa opetella kokkaamistakaan enkä vingu asiasta.”
Menneitä Katja ei liiemmälti muistele. Hän unohtaa paljon asioita, koska mielessä ei ole kaikelle tilaa. Sinne eivät tallennu asiat, joista ei ole hyötyä.
Katjasta tällainen unohtelu on elämänlaadun kannalta hyvä. Hän on huomannut, että hyvämuistiset ihmiset stressaavat eniten. Ehkä on parempi unohdella ja olla huolettomampi.
Omaehtoiseen elämään asettumisessa on auttanut myös se, että seksuaaliset tarpeet eivät tunnu Katjasta pakottavilta enää yli viisikymppisenä.
”Ennen tein ratkaisuja vietin pohjalta, mikä oli intohimon kannalta ihanaa mutta muuten työlästä ja raskasta.”
Katja on silti deittaillut viime vuosinakin satunnaisesti. Treffit ovat olleet hänestä ihan kivoja mutta eivät sykäyttäviä.
”Olen tosi ronkeli. Kelpuutan vain todellisen sielunkumppanin.”
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu Eeva-lehdessä 10/2024. Haastattelussa Katja Ståhl kertoo, miten hän opetteli terapiassa hoivaamaan puolia, jotka jäivät lapsuudessa kohtaamatta ja miten hän rakensi itselleen elämän, jossa hänellä on hyvä olla. Katja kertoo myös minkä pitkäaikaisen haavensa hän on toteuttanut ja mitä alaa hän alkaa opiskella.
