Ikkunoista avautuu rauhaisa näkymä Pyynikinharjulle. Sopraano Johanna Kalmari, 41, ja bassobaritoni Juha Uusitalo, 54, istuvat Tampereen keskustan tuntumassa olevan kotinsa avarassa olohuoneessa ja katsovat toisiaan silmiin. Terhakkaat perheenjäsenet, jackrussellinterrierit Häjy ja Nisu, ovat rauhoittuneet heidän jalkojensa juureen.

Ilmassa leijuva vastaleivottujen munkkien tuoksu nostaa veden kielelle.

”Meille on tullut tavaksi hakea vieraille näitä munkkeja Pyynikin näkötornin kahvilasta. Nämä ovat niin herkullisia”, Johanna Kalmari kehuu.

Tunnelma kodissa on lämmin ja aito. Johanna ja Juha nauravat välillä sydämensä kyllyydestä, mutta myös herkistyvät helposti kyyneliin, kun he kertaavat kokemuksiaan yhteiseltä elämänpolulta.

Pariskunta tutustui toisiinsa työn merkeissä, kun Juha esiintyi solistina Savonlinnan oopperajuhlilla ja Johanna oli mukana oopperakuorossa. Ilon- ja hauskanpidon yhtälöstä alkanut yhdessäolo muuttui pian rakkaudeksi – toisen kanssa oli niin hyvä olla.

”Ihastuin Johannan positiiviseen luonteeseen, älykkyyteen ja kauneuteen. Hän oli sydämellinen, iloinen ja aina hymyilevä”, Juha Uusitalo muistelee.

Johannaa veti puoleensa komeaäänisen bassobaritonin karisma ja charmi. Juha sai Johannan nauramaan. Pariskuntaa yhdisti myös pohjalaisuus, sillä Johanna on lähtöisin Jalasjärveltä ja Juha Vaasasta.

Aluksi seurustelu onnistui lähinnä nettipuhelujen avulla, sillä Juha esiintyi paljon ulkomailla, kun taas Johannan koti oli Tampereella.

”Jossain vaiheessa aloin kulkea enemmän Juhan mukana maailmalla. Freelancerina minun oli helppo lähteä. Asuimme ulkomailla, ja minä laitoin ruokaa”, Johanna Kalmari kuvailee.

Ruoka onkin laulun ammattilaisten yhteinen harrastus teatterissa käymisen lisäksi.

”Me molemmat laitamme ruokaa, mutta Johanna on siinä loistava”, Juha ylistää.

Kun rakkaus syttyi, elämä hymyili. Maailmantähdeksi nousseen Juha Uusitalon kalenteri oli varattu täyteen vuosiksi eteenpäin. Hänellä oli huikeat tulot ja kaunis koti Sveitsissä, Wolleraun kylän kukkulalla, jolta avautui näkymä Zürichinjärvelle.

Marraskuussa 2008 kaikki kääntyi päälaelleen. Johanna oli lentänyt Italian Firenzeen, jossa Juhalla oli rooli Richard Wagnerin Siegfried-oopperassa. Esitysten välissä olleet vapaapäivät pariskunta päätti käyttää automatkaan Välimeren rannalle.

Ennen kuin retki ehti kunnolla alkaa, Juha tunsi yhtäkkiä inhottavaa, paineen tuntuista kipua päässään. Kipu nousi niskan takaa ja yltyi nopeasti sietämättömäksi.

”Ehdin ajaa noin viisikymmentä kilometriä. Sitten tuli stoppi”, Juha muistelee.

Johanna muistuttaa väliin, ettei puolisolla ollut ensin aikomustakaan antaa hänen siirtyä autonrattiin.

Lopulta Juhan oli pakko antaa periksi.

”Jästipää on jästipää. En halunnut uskoa, että minulle tapahtuisi mitään. Kaikki oli ollut siihen asti pelkkää nousukiitoa, mutta niin vain luonto puuttui peliin.”

Rankan päänsäryn syyksi osoittautui akuutti aivokasvain. Se oli leikattava heti. Johanna perui paluumatkansa Suomeen ja jäi miehensä turvaksi.

”Yritin olla miettimättä liikaa ja keskityin vain käytännön asioiden hoitamiseen. Tilanteelle ei voinut mitään. Huoli ja itku tulivat vasta jälkeenpäin”, Johanna muistelee.

Juha oli kirjoilla Sveitsissä, joten leikkaus tehtiin Zürichissä. Potilaan verenpainearvot olivat niin korkeat, että lentämisen sijasta matka Italiasta Sveitsiin hoidettiin ambulanssikyydillä.

Ambulanssipartio tuli Itävallasta. Siihen kuului kaksi mukavaa ensihoitajaa, joille Juha antoi nimeksi Team Ahma.

”Koska minulla ei ollut hengenhätää, Itävallan-pojat valitsivat maisemareitin. Matkan varrella pysähdyimme syömäänkin. Vuoteeni alle oli pakattu evääksi kaksi laatikollista herkullisia voileipiä”, Juha kertoo.

Johanna noutaa valokuva-albumin. Se on kuvakertomus matkasta sairaalaan, valmistautumisesta leikkaukseen, puhelinsoitosta lapsille, leikkauksen jälkeisestä toipumisesta ja paljosta muusta.

Jokaisessa otoksessa maestro Uusitalolla on valoisa ilme.

”Juha on valokuvissa aina tällainen hymyilevä”, Johanna sanoo huvittuneena.

Leikkaus onnistui hyvin ja kasvain saatiin poistettua. Juha toipui nopeasti. Jo seuraavan vuoden maaliskuussa hän oli Euroopan-kiertueella Esa-Pekka Salosen kanssa.

Syöpähoidot olivat kuitenkin rankat ja kontrollikäynnit magneettikuvauksissa edellyttivät matkustamista Zürichiin joka kolmas kuukausi.

Elokuussa 2011 tuli toinen pysähdys: Juhalla todettiin aivovaltimon tukos. Se saatiin onneksi helposti hoidettua, ja komeaääninen tähti palasi estradeille.

Koettelemusten jälkeen Juha oli valmis ottamaan seuraavan askeleen parisuhteessaan. Syntymäpäivänään 18. syyskuuta hän kosi Johannaa romanttisesti Pariisissa, jossa hän oli esiintymässä Salome-oopperassa.

Pari meni kihloihin. Perinteisesti kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta Johanna ja Juha eivät ole menneet naimisiin.

”En halua naimisiin enkä osaa selittää, miksi”, Johanna tunnustaa.

Juha uskoo, että hän tietää syyn.

”Johanna haluaa olla vapaa ja itsenäinen. Mutta erilaisuus on juuri sitä rakkautta, me hiomme toistemme särmiä.”

Vain muutama viikko kihlauksen jälkeen tuli seuraava musertava isku: Juha sai Suomessa aivoinfarktin. Hoitava sairaala osasi reagoida kohtaukseen oikein vasta sitten, kun se oli liian myöhäistä.

Juhan oikea jalka ja käsi vammautuivat niin pahasti, ettei hän kuntoutuksesta huolimatta enää pystynyt palaamaan oopperarooleihin. Juha yritti, mutta koska keskittyminen liikkeiden koordinointiin vei kaikki voimat, ääntä ei enää tullut.

Yksi toisensa jälkeen esiintymiset pyyhkiytyivät pois huippulaulajan kalenterista, ja roolit menivät uusille tähdille.

Se korvensi pohjalaismiehen sisintä.

”Sairaala tuhosi urani. Siipeni katkaistiin”, Juha Uusitalo kiivastuu yhä, kun hän muistelee tapahtunutta.

Hyvien lääkäriystävien neuvosta Juha laati hoitovirheestä korvaushakemuksen Potilasvakuutuskeskukseen. Neljän vuotta hakemuksen lähettämisen jälkeen hän sai huomattavat korvaukset.

”Siinä välissä ehti tulla sellainenkin aika, että meillä ei enää ollut yhtään rahaa. Muutimme joksikin aikaa Johannan vanhempien luokse Jalasjärvelle. Omat tavarat varastoimme Vantaalle”, Juha huokaisee ja katsoo puolisoaan hellästi silmiin.

”Ilman Johannaa en olisi tässä. En missään tapauksessa. En olisi millään pystynyt huolehtimaan edes kaikista juoksevista asioista.”

Tapahtumat hiljentävät hämmästelemään parin selviytymistaitoa.

Molemmat uskovat, että vaikeat kokemukset on annettu heille, koska he ovat olleet tarpeeksi vahvoja. Juha ja Johanna ovat oppineet, ettei pidä jäädä murehtimaan eikä märehtimään asioita, joille ei voi tehdä mitään.

Johanna Kalmarilla on ollut monta ammattia. Hän on suorittanut journalistilinjan Alkio-opistossa, työskennellyt toimittajana ja opiskellut Tampereella medianomiksi. Kohtalo johdatti kuitenkin toiselle uralle.

”Kun valmistuin medianomiksi, olin jo käynyt musiikkiopiston laulutunneilla. Kurssitutkinnon suoritin niin hyvin, että minua pyydettiin jatkamaan. Sillä tiellä olen yhä. Emme varmasti olisi Juhan kanssa koskaan tavanneet, jos niin ei olisi käynyt.”

Johannan seuraava näyttämöprojekti on musikaali Notre Damen kellonsoittaja. Musikaali saa kantaesityksensä Tampereen Teatterin suurella näyttämöllä syyskuussa.

Juha Uusitalo puolestaan valmistui Sibelius-Akatemiasta diplomihuilistiksi ennen laulajanuraansa. Nykyisin hän työskentelee taiteellisena johtajana Lauluakatemiassa, joka järjestää akustisen ja klassisen laulun kursseja, yleisöluentoja ja konsertteja. Lauluakatemian pääkurssi pidetään kesäkuussa Mustion Linnassa.

”Kirkkain tavoitteemme on opettaa laulamista ääni vapaana eli sellaisella äänellä, jossa ei ole maneereita”, Juha selittää ja antaa näytteen siitä, miten vapaa ääni soi.

Vaikka hänen kohdallaan isot estradit ovat vaihtuneet pienempiin, laulamisen taito on tallella.

”Musiikki on ollut elämäni johtotähti. Sitä tekemällä olen saanut onnistua ja epäonnistua. Ja vaikka en enää pysty tekemään oopperarooleja, laulan yhtä hyvin kuin ennenkin, kun pysyttelen paikallani. Laulaminen tuntuu niin hienolta!”

Bassobaritoni konsertoi ympäri Suomea yhdessä pianisti Kristian Attilan ja urkuri Kalevi Kiviniemen kanssa. Miehet ovat sekä Juhan pitkäaikaisia luottomuusikoita että kannustavia ystäviä.

Pääsiäisen aikaan Johanna ja Juha esiintyvät yhdessä Kemissä, Iissä ja Taivalkoskella. Konserttiohjelmassa on César Franckin säveltämä Seitsemän sanaa ristillä.

Juha Uusitalon välit entiseen vaimoon ovat hyvät. Isällä on lämmin suhde myös kolmeen lapseensa. Vilja, 24, opiskelee maanviljelijäksi ja Maissi, 21, on pianisti, joka nyt on kiinnostunut myös lyömäsoittimista. Molemmat tyttäret ovat muuttaneet omilleen, mutta teini-ikäinen täyttänyt Aarre asuu yhä äitinsä kanssa.

”Poika pohtii nyt, jatkaisiko lukioon vai urheiluopistoon”, isä kertoo.

Johanna on saanut seurata Juhan lasten kasvamista. Hän on suhtautunut lapsiin aina mutkattomasti.

Kun lapset olivat pienempiä, Johannalla oli tapana askarrella kolmikon kanssa. Tallella ovat muun muassa yhdessä maalatut pääsiäismunat. Niillä Johanna koristelee kotia tänäkin pääsiäisenä. Yhteisiä lapsia ei Johannalle ja Juhalle tule.

”Juhan kanssa oleminen on tuntunut turvalliselta, koska hänellä oli jo lapset valmiina. Itse en ole koskaan halunnut omia lapsia. Olin sitä mieltä jo ala-asteikäisenä”, Johanna kertoo.

Mustasukkaisuus on varjostanut parin suhdetta.

”Mustasukkaisuuden kanssa kamppaileminen on kirveltänyt sisintäni. Onneksi Johannan viilipyttymäinen rauhallisuus on auttanut minua pääsemään eroon tuosta itsekkäästä ja lapsellisesta käyttäytymistavasta. En ole tuntenut mustasukkaisuutta enää pitkään aikaan”, Juha Uusitalo sanoo.

Silti mies viettäisi mielellään kaiken aikansa puolisonsa lähellä.

Johannalle mustasukkaisuus on aivan turha tunne, hän sen sijaan kaipaa välillä yksinoloa. Silloin sopraano lähtee koirien kanssa pitkälle lenkille metsään, kuuntelee luonnon ääniä ja katselee lintuja. Johanna on myös kiertänyt Häjyn kanssa koiranäyttelyitä, joissa hurmuri on menestynyt hyvin.

Vaikka Johanna ja Juha myöntävät yhteisellä polullaan välillä jopa kyllästyneensä toisiinsa, he ovat kokeneet uudelleen myös rakastumisen tunteen.

Tuoreimpana Johannalla on mielessä kahdet hautajaiset, joissa hänen miehensä puhui niin kauniisti, että sydän oli pakahtua.

”Olin niin ylpeä Juhasta. Hän osasi antaa ihmisille lohtua. Hän oli vilpitön ja sanoi rohkeasti asioita, jotka olivat merkitykseltään suurempia kuin sanat.”

Johannan rakkaudentunnustus nostaa kyyneleet Juhan silmiin. Hän uskoo, että omakohtaisesti koetut kärsimykset ovat opettaneet hänelle jotakin.

”Sairauteni myötä olen ymmärtänyt, miten merkittävä asia rakkaus on. Olen niin onnellinen, ja hassua kyllä, traumojen jälkeen onnellisempi kuin koskaan ennen. Minun on tunnustettava, että rakastun tuohon naiseen päivä päivältä enemmän ja enemmän. Ja se on tosi kivaa!” ●

Haastattelu on julkaistu Eevassa 4/2019. Nettiversiota on muokattu.