Fyysikko Johanna Blomqvist uskoo veden parantavaan voimaan: ”Veden äärellä en ole koskaan yksin”
Fyysikko Johanna Blomqvist on tehnyt pitkän matkan veden syliin. Hän löytää yhteyden itseensä pulahtamalla kylmään mereen tai lausumalla Ho’oponopono-rukouksen juomavedelle. Hän sanoo veden opettavan, että me olemme yhtä.
Meillä jokaisella on oma henkinen polkumme, jonka varrella kohtaamme opettajia. Henkisissä traditioissa onkin sanonta: Kun oppilas on valmis, opettaja ilmestyy.
Reilu kolme vuotta sitten fyysikko,energiahoitaja ja tietokirjailija Johanna Blomqvistin uusi opettaja ilmaantui odottamatta ja yllättävässä muodossa. Se ei ollut guru tai kirja vaan vesi.
Veden viestejä alkoi tulla vastaan joka suunnasta. Niitä ei voinut enää ohittaa.
Havahduttavin kokemus oli myrskytuulten keskelle joutuminen ruotsinlaivalla. Laivan lähtiessä Tukholmasta kapteeni oli kuuluttanut, että aallot tulisivat olemaan noin 4–7-metrisiä.
Myrsky yltyi. Keskellä yötä Johanna alkoi tulla merisairaaksi ja löysi itsensä hytin vessasta oksentamassa. Kokemus oli ravisuttava, mutta unen ja valveen rajamailla hänen tietoisuutensa alkoi avautua.
”Minusta tuntui kuin keskustelisin veden kanssa. Se tuntui tietävän kaiken. Välillä se näyttäytyi mielessäni myrskyisänä, välillä lempeänä ja tyynenä. Kuin se olisi näyttänyt eri puolia sekä itsestään että minusta”, Johanna kuvaa.
Hän koki matkustavansa veden mukana aikojen halki. Hän tunsi näkevänsä kaiken, mitä vesikin näki. Vihdoin hän nukahti aamuyöstä viiden aikaan.
Ennen sitä hän joutui kohtaamaan omat pelkonsa, ajatuksensa ja kehonsa tuntemukset, kunnes päästi kaikesta irti ja antautui laineiden kuljetettavaksi.
Aamu valkeni merellä ja myrsky oli laantunut. Johanna oli väsynyt mutta kiitollinen kaikesta siitä, mitä oli saanut kokea.
Oivalsin, että yksi merkityksellinen osa elämän kokonaisuutta oli vesi.
"Olin saanut uudenlaisen yhteyden siihen. Olin varma, että matkamme jatkuu. Siitä saakka Johanna on kommunikoinut veden kanssa. Hän on antanut sen avata sisintään ja ohjata itsetuntemuksen lähteelle.
Hän on käynyt läpi veteen liittyviä tutkimuksia, tehnyt vesikokeiluja, siirtänyt pilviä ajatuksen voimalla, saanut jääkylmässä avannossa pyhiä ykseyden kokemuksia ja hoitanut kasveja energisoidulla vedellä.
Kaikesta tästä Johanna kertoo tuoreessa kirjassaan Veden mysteeri – Sukellus syvimpään olemukseemme. Hän toteaa, että on erikoista, että vesi on yhä arvoitus, vaikka koostumme siitä jopa yli 70-prosenttisesti.
”Nyt tiedän, että tuon mysteerin ratkaiseminen auttaa ymmärtämään myös meitä itseämme ja sitä, että olemme kaikki yhtä.”
Vesi peittää myös maapallostamme lähes saman verran.
”Se on kaikkein yleisin, mutta samalla kaikkein huonoimmin ymmärretty kemiallinen yhdiste ja neste”, Johanna toteaa.
Mikään muu yhdiste ei käyttäydy muista yhdisteistä poikkeavalla, anomaalisella, tavalla kuin vesi. Sillä tiedetään olevan jopa yli 70 anomaalista ominaisuutta, mukaan lukien sen olomuodot, tiheys, materiaali ja fysikaaliset ominaisuudet.
Poikkeamien lukumäärän on jopa todettu kasvavan sitä mukaa kuin vedestä opitaan lisää.
”Veden ominaisuudet ovat kaiken lisäksi vielä niin perustavia, että jos se ei käyttäytyisi näin, elämää sellaisena kuin me sen koemme ei olisi olemassa.”
Englantilainen kirjailija D.H. Lawrence onkin todennut:
”Vesi on H2O, kaksi osaa vetyä, yksi osa happea. Sen lisäksi on vielä kolmas osa, joka tekee siitä veden, mutta kukaan ei tiedä, mikä se on.”
Maailma oli Johanna Blomqvistille jo lapsena paikka, josta piti ottaa selvää. Pienen tytön utelias mieli askarteli isojen kysymysten äärellä: miksi kaikki on niin kuin on?
Luonto puhui hänelle. Lähimetsään tehtiin naapurin lasten kanssa retkiä. Siellä oli loputtomasti tutkittavaa. Etenkin metsän soliseva puro ja sen vesi kiehtoivat pientä tutkijaa.
”Metsässä ja veden äärellä avautui toinen, näkymätön maailma. Vaikka olin välillä siellä myös itsekseni, tuntui, etten olisi ollut koskaan yksin”, Johanna muistelee.
Hämmästely jatkui koulunpenkillä. Johanna ihmetteli, miksi opettajat kertoivat maailmasta eri tavalla. Uskonnon opettaja selitti maailman yhdellä ja fysiikan opettaja toisella tavalla.
Koulutytön mielestä tällainen vastakkainasettelu oli hassua. Jollakin kummallisella tavalla hän kuitenkin tiesi, että näitä asioita ymmärtää vasta sitten, kun on itse aikuinen.
Näin myös kävi. Johannasta tuli filosofian tohtori ja tutkija – tai tutkimusmatkailija tässä todellisuudessa, kuten hän itseään kuvaa.
Johanna kertoo löytäneensä hiljattain vanhan päiväkirjansa, jonka sivuille hän oli 15-vuotiaana kirjoittanut: Mitä varten elämä oikein on? Mikä on sen tarkoitus?
”Päiväkirjojani lukiessani oivalsin, että minua on johdatettu tälle polulleni jo lapsuudesta saakka.”
Johanna kiinnostui jo koulussa fysiikasta ja siitä, miten maailmaa voi mallintaa ja sitä kautta oppia perusasioita.
”Ajattelin, että ehkä sieltä löytyisi teoria, jolla selittää tätä kaikkea. Moneen kysymykseen on löytynytkin matkan varrella vastaus. Paljon on tullut myös lisää kysymyksiä.”
Fysiikan opinnot Helsingin yliopistossa veivät nuoren naisen mukanaan. Vain 26-vuotiaana hän painoi tohtorin hatun päähänsä.
”Tein pitkään tutkijan työtä yliopistolla ja olisin voinut jatkaa sillä tiellä. Minulla oli kuitenkin sisäinen halu mennä syvemmälle ja nähdä laajemmin”, Johanna kuvaa.
Reilu kymmenen vuotta sitten Johannan elämässä tapahtui tärkeä käänne. Hän käveli Helsingin Hakaniemessä kohti kauppaa, jossa myytiin erivärisiä kiviä. Niissä uskottiin olevan energisoivia, jopa parantavia voimia.
Johanna oli kuullut, että kaupan omistaja järjesti reikikursseja. Hän kävi nyt jo edesmenneen henkisen hyvinvoinnin kouluttajan Sari McGlinnin kurssin. Hän alkoi tehdä hoitoja lähipiirilleen ja huomasi, että ne tosiaankin toimivat.
”Se oli minulle uutta, mutta tuntui luonnolliselta”, Johanna kuvaa.
Myöhemmin hän kouluttautui reikiopettajaksi. Omakohtaiset kokemukset vakuuttivat tiedenaisen. Hän huomasi, että on monia ilmiöitä, joita ei voida selittää nykyisin vahvasti vallalla olevan materialistisen lähestymistavan kautta.
Johanna koki tehtäväkseen rakentaa siltaa tieteen ja henkisyyden välille. Hän alkoi tutkia, mitä energiahoidoissa välitettävä energia oikein on.
Hän halusi myös tietää, tehoavatko hoidot, ja jos ne toimivat, niin miten. Hän selvitti, mitä tiede sanoo energiahoidoista ja millaisia tutkimuksia hoidoista on tehty.
Johanna alkoi löytää vastauksia myös sekä kvanttifysiikasta että mielestä ja tietoisuudesta.
”Kvanttifysiikassa painotetaan sitä, kuka havainnoi ja tarkastelee maailmaa. Meillä ei ole objektiivista todellisuutta, vaan jokainen tarkastelija vaikuttaa tarkastelemaansa maailmaan.”
Kvanttifysiikka korostaa myös ykseyttä. Sen mukaan olemme kaikki yhtä ja samaa värähtelevää energiaa.
Energioiden, tietoisuuden, kvanttifysiikan ja ykseyden ymmärtäminen valmisteli Johannaa tutkimaan veden mysteeriä. Loogisena jatkumona hän ymmärsi, että missä tahansa vesi on, se elää vuorovaikutuksessa, meissä ihmisissäkin.
Johanna kokee, että vesi on henkinen opettaja, joka ohjaa meitä lähemmäksi itseämme. Veden ohjauksessa hänen tehtävänsä on selvittää, mikä hänen syvin olemuksensa on. Syvään katsominen on samalla myös antautumista.
”Kun uskaltaa antautua ja päästää irti, aukeaa myös polku, jonka näkee yhä selvemmin”, Johanna toteaa.
Vesi vaikuttaa meihin monella tasolla. Johanna korostaa sen parantavia voimia, sillä se hoitaa meitä sekä fyysisesti että henkisesti.
Johanna omien sanojensa mukaan hurahti kylmävesiuintiin keväällä 2020, kun maailma sulkeutui koronapandemian vuoksi.
”Tarvitsin pakotien, josta vain minä voisin päättää. Avannossa käynti on juuri tätä”, hän kuvaa.
Vesi merkitsee Johannalle vapautta. Hän voi vapaasti päättää menevänsä kylmään kylpyyn ja tuntea sen voiman ja energian. Avannossa hän nollaa ja on läsnä tässä hetkessä.
Jääkylmässä vedessä koen pyhyyttä. Hyödynnän hengitystä, meditaatiota ja reikiä.
Tutkimusten mukaan kylmävesiuinnilla on useita terveyttä edistäviä vaikutuksia. Se vähentää stressiä ja parantaa unen laatua. Kylmän veden avulla mieli virkistyy, vastustuskyky paranee ja flunssat vähenevät selvästi.
Myös kivun ja säryn kokemukset lieventyvät ja päänsäryt ja migreeni vähentyvät. Lisäksi kylmä vesi vilkastuttaa tunnetusti verenkiertoa. Sen ansiosta nivelet toimivat paremmin, allergiaoireet lieventyvät, iho kiinteytyy ja lihakset palautuvat nopeammin liikunnasta.
”Voin omakohtaisesti allekirjoittaa lähes nämä kaikki”, Johanna sanoo.
Vesi myös rauhoittaa ja selkeyttää mieltä. Johanna kertoo kysyneensä tyttäreltään, mitä vesi tälle merkitsee. Vastaus oli selvä: vesi merkitsee ennen kaikkea rauhaa.
”Samaan vastaukseen olen itsekin päätynyt. Jos esimerkiksi ajatukseni ovat solmussa pitkään töitä tehtyäni, riittää että menen hetkeksi suihkuun. Mielen solmut aukenevat”, Johanna sanoo.
Vesi maadoittaa. Maadoittumista pidetään tärkeänä, jotta ihminen ei lähde leijailemaan, vaan pysyy maan kamaralla.
”Tämä edesauttaa mielen ja kehon rauhoittumista ja sitä kautta aidon yhteyden muodostamista omaan sisimpään ja samalla myös ympäristöön”, Johanna toteaa.
Johanna esittelee kirjassaan eri puolilla maailmaa tehtyjä vesitutkimuksia. Ne osoittavat, että voimme itse vaikuttaa veteen.
Jo viemällä vesi auringonvaloon sen olemus muuttuu. Lisäksi voimme lähettää vedelle rakkaudellisia ajatuksia.
”Vedessä todellakin tapahtuu muutoksia tavallisesta poikkeavalla tavalla ihmisen intention, ajatusten ja tunteiden vaikutuksesta”, Johanna sanoo.
Koska olemme suurimmaksi osaksi vettä, on tärkeä kiinnittää huomiota juomaveteemme. Voimme puhdistaa ja energisoida sitä vesikivien avulla tai käyttämällä toimenpiteeseen kehitettyä laitetta.
Johannan mukaan jo mielenvoimakin saa muutosta aikaan vedessä.
Vesitutkimukset ovat osoittaneet, että myös kasvit hyötyvät, jos niitä kastellaan energisoidulla vedellä.
Voimme pyhittää vettä rukouksen tai kohottavien ajatusten avulla. Johanna on pyhittänyt juomavettä lausumalla sille muinaista havaijilaista Ho’oponopono-rukousta.
”Se on kaunis tapa luoda yhteyttä veteen ja sitä kautta pyhyyteen. Tulee tunne, että minussa oleva vesi on samaa vettä, jota siunaan”, hän kuvaa.
Hoʻoponopono-rukous
Hoʻoponopono on perinteinen havaijilainen rukous tai henkinen anteeksiantomenetelmä. Kirjaimellisesti sana tarkoittaa korjaamista tai oikaisua.
Rukous voidaan lausua ääneen tai toistaa hiljaa mielessä näillä sanoilla:
Olen pahoillani
Anna anteeksi
Kiitos
Rakastan sinua
Hengelliset traditiot eri puolilla maapalloa kunnioittavat vettä pyhänä. Ne käyttävät vettä puhdistautumis- ja siunausrituaaleissaan sekä seremonioissaan, ja näin yhdistyvät kaiken alkulähteeseen.
Maailmassa tiedetään monia pyhiä paikkoja, joiden vettä pidetään erityisen hoitavana tai parantavana. Esimerkkinä tästä on Ranskan Lourdes, johon virtaa pyhiinvaeltajia parantavan veden innoittamina.
Intian Varanasin läpi virtaavan Ganges-joen vedenkin uskotaan pesevän ihmisen synnit, minkä seurauksena tämä vapautuu huonosta karmasta.
Vedenpyhitys on ikivanha rituaali myös ortodoksisessa traditiossa. Siinä aine ja maailma luodaan uudelleen. Tämä annetaan lahjaksi ihmiselle, sillä ajatellaan, että tämä tulee jumalalliseksi pyhitetyn veden avulla.
Katolilaisessa kirkossa on tapana pirskotella pyhitettyä vettä eri paikkoihin ja siunata siten tilat. Katolilaiset upottavat sormensa pyhään veteen kirkkoon astuessaan ja tekevät ristin merkin.
Tämä muistuttaa kasteesta, jonka he ovat ottaneet.
Vedellä on myös muisti. Ranskalainen immunologi Jacques Benveniste oli ensimmäinen tiedemies, joka nosti esiin veden muisti -käsitteen. Benvenisten johtopäätös oli, että vesi kykenee säilyttämään tietoa. Veteen jää jälki siitä, minkälaisten molekyylien kanssa se on ollut vuorovaikutuksessa.
Myös japanilainen tutkija Masaru Emoto puhuu veden muistista. Hänen mukaansa ihmisen tietoisuudella on yhteys veden molekyylirakenteeseen.
Joidenkin mielestä vesi reagoi positiivisiin ajatuksiin ja sanoihin. Emoto sanoo eräiden jopa uskovan, että saastunut vesi on mahdollista puhdistaa rukoilemalla ja positiivisen visualisoinnin avulla.
Hän on todennut:
”Vedellä on muisti, ja se kantaa sisällään ajatuksemme ja rukouksemme. Kuten sinä itse olet vettä, missä ikinä oletkin, rukouksesi kulkeutuvat muualle maailmaan.”
Eräänä lokakuisena päivänä Johanna meni mereen uimaan. Hän pyysi mielessään merkkiä siitä, että hänen veden mysteeriä käsittelevän kirjansa työstäminen menee oikeaan suuntaan.
Johannan uidessa rantaan hänen vieressään ui meduusa.
”Se oli vaaleanpunertava, keskeltä liilaan vivahtava noin puolikkaan kämmenen kokoinen. Olin uimassa Helsingin rantavesissä. Voisiko parempaa merkkiä toivoa?”
Meduusasta jopa 98 prosenttia on vettä. Käytännössä se on oikeastaan vain vettä, läpinäkyvää hyytelöä. Kuitenkin joillakin meduusoista, kuten kuutiomeduusoilla, tiedetään olevan ainakin jonkinlainen lyhytkestoinen muisti ja kyky oppia, vaikka niillä ei ole aivoja, eikä sydäntäkään.
Sen sijaan meduusalla on monimutkainen neuronien verkko, joka kattaa sen koko kehon.
Meduusoja tutkimalla on päätelty, että neuroniverkon täytyy olla myös keskitettyjen aivojen korvaaja. On edelleen kuitenkin arvoitus, miten tieto välittyy meduusan eri elimissä toisaalle tai neuroneista muualle kehoon.
Tiedon oletetaan yleensä välittyvän aivojen kautta, mutta meduusalla ei niitä ole. Kuitenkin se kykenee etsimään suojaa, parittelemaan, muuttamaan ympäristöä ja tekemään muita valintaa vaativia päätöksiä.
Miksi juuri neuroniverkkoa pidetään tähän selityksenä?
”Ehkä siihen liittyy oleellisesti vesi, jota meduusa on lähes sataprosenttisesti. Vesi säilöö ja välittää tietoa”, Johanna sanoo.
Kuten vesi on opettanut: kaikki liittyy kaikkeen. Nyt Johanna näkee, että jo hänen lapsuusmetsänsä purolla oli hänelle kerrottavaa. Se auttoi pientä tyttöä olemaan läsnä ja kuulemaan jotakin, mikä usein ohitetaan.
Parikymmentä vuotta sitten Johanna oli synnyttämässä esikoispoikaansa. Synnytyskipujen keskellä ainoa voimaa antava asia oman miehen tuen lisäksi oli rentousharjoitus, jonka taustalla kuuluivat voimakkaat meren aallot.
Aaltojen ääni auttoi minua menemään kivun ja kokemuksen läpi.
"Aamulla sain syliini vauvan, joka astrologisesti syntyi sopivasti vesimiehen merkin alla”, Johanna naurahtaa.
Hänelle tietoisuus ykseydestä on tärkeä asia arjessa. Jokainen aamu hän hiljentyy ja kuuntelee, mitä hänen tulisi juuri tänään tehdä. Aivan kuten lapsuuden metsässäkin veden äärellä, hän ei ole koskaan yksin.
Persialainen runoilija Rumi on lausunut: Et ole pisara meressä. Olet koko meri pisarassa.
”Olen nähnyt tämän lainauksen monta kertaa, mutta vasta nyt se on auennut minulle ihan uudella tavalla.”
Johanna Blomqvist
on fysiikasta väitellyt filosofian tohtori, kansainvälisesti julkaissut tietokirjailija, reikiopettaja ja yrittäjä. Johanna toimi lähes parikymmentä vuotta yritys- ja tutkimusmaailmassa asiantuntija- ja kehitystehtävissä.
Tällä hetkellä hän asuu Helsingissä ja toimii luennoitsijana, energiahoitajana, meditaatio-ohjaajana ja kouluttajana. Johanna on julkaissut teokset Kvanttifysiikasta energiahoitoihin – Fyysikon matka mieleen ja paranemiseen (Viisas Elämä 2017), Hypertodellisuus – Olet olemassa ja merkittävä (Basam Books 2020) ja Veden mysteeri – Sukellus syvimpään olemukseemme (Viisas Elämä 2023).
