Jenny Lehtinen oli 11-vuotias, kun valmentaja kehotti laihduttamaan – kolmekymppisenä hän oivalsi asian, joka muutti kehosuhteen
Juontaja Jenny Lehtinen ei suostu häpeämään kehoaan. Uupuminen opetti hänelle, ettei elämässä tarvitse sinnitellä eikä ylittää jatkuvasti omia rajojaan.
”Aloin laihduttaa ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. Harrastin rytmistä kilpavoimistelua, ja valmentaja kehotti minua pudottamaan painoani.
Myöhemmin yritin laihduttaa keinoja kaihtamatta ja hyvinvoinnistani välittämättä. En silti ole ikinä suostunut häpeämään kehoani.
Kehosuhteeni alkoi muuttua hyvään suuntaan, kun aloin tehdä Jenny ja läskimyytinmurtajat -projektia vuonna 2016. Olin pitkään pyöritellyt mielessäni lihavuuteen liitettyjä stereotypioita, joista en tunnistanut itseäni. En ollut tyhmä, laiska tai tietämätön.
Yhtäkkiä ympärilläni oli kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka ajattelivat lihavuudesta samoin kuin minä.
Se sai minut tajuamaan, miten julmasti kohtelin kehoani. Kehoni oli aina toiminut hyvin. Vastapalvelukseksi olin yrittänyt laihdutuskuureilla puristaa sen sopimaan ulkoiseen muottiin. Kehoni on kaukana normista, mutta olen ollut jo pitkään sinut sen kanssa.
Jenny Lehtinen
on 46-vuotias juontaja ja toimittaja, joka tunnetaan Vaakakapina- ja Jenny+ -ohjelmista. Hänellä on kolme lasta ja hän asuu Nurmijärvellä.
olen elänyt kymmenen vuotta itsekseni kolmen lapseni ja koiran kanssa omakotitalossa. Minulla on diagnosoitu ADHD. Rutiinit ovat minulle vaikeita, mikä tekee arjen pyörittämisestä haastavaa.
Läsnä on krooninen riittämättömyyden tunne. Muutama vuosi sitten uuvuin ja jäin pitkälle sairauslomalle.
Terapiassa oivalsin, että voin elää tavalla, joka tukee jaksamistani. Voin nyt paremmin kuin koskaan. En ole palannut repivään työtahtiin. Vapaa-aikani olen valinnut antaa lapsilleni, enkä yritä jakaa aikaa kaikille.
”Ennen liikunta vei voimiani. Uupumisen jälkeen tämäkin on muuttunut: olen alkanut saada siitä energiaa ja harrastan Training for Warriorsia.”
Uupuminen sai minut ymmärtämään, että tarvitsen paljon luontokontaktia. Sairauslomalla en jaksanut tehdä juuri muuta kuin kävellä luonnossa ystäväni ja koiriemme kanssa. Minun pitää edelleen päästä metsään vähintään 3–4 kertaa viikossa.
Toinen rakastamani asia on luonnonvesissä uiminen. Uin päivittäin ympäri vuoden.
Aloitin kylmäuinnin silloin, kun olin todella uuvuksissa ja hermostoni oli sekaisin. Pelkäsin, ettei elimistöni kestä kylmän veden aiheuttamaa sokkia ja kuolen. Olin kuitenkin luvannut äitipuolelleni mennä avantoon hänen kanssaan, enkä kehdannut perua.
Kun laskeuduin avantoon, tunsin, miten stressini laukesi. Ainakin puolet ahdistuksestani jäi sinne. Se tuntui ihmeelliseltä – ja toimii joka kerta.
Ennen liikunta vei voimiani. Uupumisen jälkeen tämäkin on muuttunut: olen alkanut saada siitä energiaa ja harrastan Training for Warriorsia.
Olen 46-vuotias, ja olin aiemmin jonkin aikaa ikäkriisissä. Sitten ymmärsin, että on hassua voivotella sitä, että saa elää. Kaikki eivät saa.
Minulla on kaulakoru, jossa on Billie Holidayn sitaatti. Siinä tiivistyy, miten haluan elää: If I’m going to sing like somebody else, then I don’t need to sing at all.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 10/2024.
