Jos kaikkien yli kolmekymppisten selät kuvattaisiin, noin 80 prosentilla olisi jotain kremppaa: kulumaa, pullistumaa ja tyrää. Silti vain osa ihmisistä saa niistä oireita. Miksi?

Hiukan yllättäen kipututkimus löytää selityksen aivoista. Ihminen on biopsykososiaalinen kokonaisuus. Kipu heijastuu aivoihin. Kokemukset, elämäntilanne ja käsitykset kivusta vaikuttavat. Merkitystä on myös tunteilla ja sillä, miten kipuun suhtautuu.

– Tämä avaa monia mahdollisuuksia pärjätä särkyjen kanssa. On paljon, mitä potilas voi tehdä, sanoo terveystieteiden tohtori ja OMT-fysioterapeutti Tapio Ojala.

Selviytymiskeinot ovat tärkeitä, sillä kipu on valtava taakka. Maailmassa joka viides kärsii jatkuvista säryistä. Suomessa tämä tarkoittaa yli miljoonaa ihmistä. Kipu on kroonista, kun se on jatkunut yli kolme kuukautta.

Kipu aiheuttaa inhimillistä kärsimystä mutta rasittaa myös kansantaloutta. Melkein puolet terveyskeskuskäynneistä varataan kivun takia. Työkyvyttömyyseläkkeistä 13 prosenttia myönnetään kroonisen kivun vuoksi.

Auts! Poltit sormesi kuumaan kattilaan. Tällainen akuutti kipu on helppo hyväksyä, koska sen tarkoitus on suojella ihmistä loukkaamasta itseään enempää.

Leikkauksen jälkeinen kipu koetaan yleensä ”hyväksi kivuksi”, koska potilas odottaa, että tulee terveeksi. Synnytyskipua seuraa ihana palkinto, vauva.

Krooniseen kipuun on vaikeampi suhtautua myönteisesti. Sen alkuperä jää monesti hämäräksi, ja sitä on myös kinkkisempi hoitaa. Näkymätön kipu valtaa kehon ja mielen, hallitsee koko elämää. Asiaa pahentaa se, ettei sitä voi todistaa.

Krooninen kipu selitetään aivojen toimintahäiriönä. Tämä ei tarkoita mielenhäiriöitä tai vaivan kuvittelua.

Akuutti kipu voi kroonistua näin: Selän välilevytyrä aiheuttaa kudosvaurion, joka paranee. Keskushermosto menee kuitenkin hälytystilaan. Kipumuisti tyrän kohdalla aktivoituu. Kipu jää päälle, vaikka vaurio on parantunut. Ei tiedetä, miksi näin käy.

– Järjestelmä, joka tuo informaatiota kehosta aivoihin, ei siis toimi, kuten sen kuuluisi, Tapio Ojala selventää.

Lue myös: Kuinka mieli vaikuttaa kipuihin?

Kipu voi syntyä monella tavalla. Tyypillisin kivun aiheuttaja on lanneranka. Se on yksi ihmisen heikoista kohdista. Lanneranka kuormittuu esimerkiksi, kun istuu.

Paino kohdistuu kahteen alimpaan välilevyyn, joiden hermopäätteet aktivoituvat. Tämä aiheuttaa jomottavaa paikallista kipua. Välilevykipu on tyypillisesti kudosvauriokipua eli nosiseptistä kipua. Sitä potevat myös reuma- ja nivelrikkopotilaat.

Hermovauriokipu eli neuropaattinen kipu voi säteillä hermoja pitkin kroppaan esimerkiksi välilevypullistumista tai aivoverenkierron häiriöistä. Hermokivusta kärsii Euroopassa arviolta 2–4 prosenttia väestöstä.

Kroonista kipua aiheuttavat myös mekanismeiltaan tuntematon eli idiopaattinen kipu sekä psykogeeninen kipu, jonka taustalla on psyykkisiä syitä.

– Kyse on kuitenkin harvoin vain jostakin yhdestä tyypistä. Usein kivut ovat sekä että -muotoisia, Ojala sanoo.

Kivun kokemiseen kietoutuvat vahvasti geenit ja eletty elämä. Kipu itsessään ei välttämättä periydy, mutta sairaudet, joihin liittyy kipua, voivat periytyä. Lapset myös oppivat vanhemmiltaan, miten toimia, kun sattuu.

Lapsuudella on kaikkinensa suuri vaikutus. Keskosuus, alhainen syntymäpaino, tapaturmat, pitkät sairaalajaksot, huostaanotto ja oman vanhemman kuolema voivat heijastua selän oireiluun aikuisena.

Ihmisten kipukynnys on jokseenkin sama. Sen sijaan eroa on siinä, miten kipua sietää. Myös elämäntilanne vaikuttaa. Stressi altistaa fyysisille vaivoille ja kivun kroonistumiselle.

Jatkuva kipu voi olla katastrofi. Säryn vuoksi saattaa menettää työnsä tai parisuhteensa.

Krooninen kipu ja masennus näyttävät kulkevan käsi kädessä. Alakulo saa näkemään kivun kielteisemmin. Masennus myös altistaa krooniselle kivulle.

– Masentuneen riski joutua kärsimään jatkuvasta särystä on yli kaksinkertainen muuhun väestöön verrattuna, Ojala sanoo.

Masentunut uppoutuu herkemmin lieviinkin kivun tunteisiin eikä pääse niistä eroon. Hän ei ehkä usko, että selviytyy tilanteesta. Toipuminen vaikeutuu.

Lue myös: Merja: Syön 23 pillerä päivässä

Kroonisen kivun hoito on monimutkaista. Ei ole yhtä pilleriä, keinoa tai ammattilaista, jolla se olisi onnistuttu selättämään. Vain 27 prosenttia suomalaisista kipukroonikoista on tyytyväisiä saamaansa apuun. Luku on Euroopan huonoin. Mistä tämä johtuu?

– Suomessa suositaan passiivisia hoitoja. Lääkkeet näyttävät olevan yhä ykkösvaihtoehto, vaikka suositukset kannustavat lääkkeettömiin hoitoihin, Ojala arvioi.

Hoitokulttuuri on kuitenkin muuttumassa. Pari vuotta sitten päivitetyissä Käypä hoito -suosituksissa kipua hoidetaan ensisijaisesti ilman lääkkeitä. Selkä- ja niskapotilailla ykköshoito on fysioterapia. Yhteiskunta ei kuitenkaan sijoita riittävästi terapioihin ja kuntoutukseen. Potilaan oma aktiivisuus korostuu.

– Potilaalla on vastuu tehdä kaikkensa, jotta sairaudesta olisi mahdollisimman vähän haittaa itselle ja muille. Mitä olet valmis tekemään? Mikä on oma roolisi tässä? Pelkät jumppaohjeet eivät riitä, Ojala sanoo.

Tämä ei tarkoita, että lääkkeet hylätään.

– Vaikeassa kivussa otetaan toki heti kaikki keinot käyttöön, sanoo kivun hoitoon erikoistunut fysiatrian erikoislääkäri Jukka Pekka Kouri Ortonista.

Lääkkeitä määrätään aiempaa tarkemmin sen mukaan, mistä kipu johtuu. Nivelkipuun voivat auttaa injektiot ja tulehduskipulääkkeet. Hermovauriokipuun taas määrätään kipukynnyslääkkeitä, jotka nostavat mielihyvähormoni serotoniinin määrää. Hermokipua ymmärretään nykyään paremmin.

– Suomessa kartetaan onneksi Amerikan-mallia, jossa on määrätty hulvattomasti vahvoja opiaatteja vaivaan kuin vaivaan. Opiaatit ovat Amerikassa iso riippuvuutta aiheuttava ongelma, Kouri sanoo.

Krooniseen kipuun liittyy lähes aina unihäiriöitä. Jatkuva väsymys lisää ärtyneisyyttä ja kielteisiä tunteita.

– Jos potilaalla on mieliala- ja uniongelmia, harkitaan mielialalääkkeitä. Ne vaikuttavat samalla kipujärjestelmään, Kouri sanoo.

Kivunhoito on tehokkainta, kun siinä on mukana lääkärin lisäksi muita ammattilaisia, kuten fysioterapeutti, toimintaterapeutti, psykologi ja sosiaalityöntekijä.

– Tärkeintä on tapa, jolla potilasta hoidetaan. Usein helpottaa jo se, että toinen on aidosti läsnä, Ojala sanoo.

Lue myös: "Tuntuu kuin joku löisi puukolla läpi"

Nykytietämyksen valossa kroonista kipua ei voi parantaa, mutta sen kanssa oppii elämään. Kipu on kokemus, jolla on aina merkitys. Mitä ajattelet kivusta? Tuntemuksena kipu on aina epämiellyttävä. Sen merkityksen ei kuitenkaan tarvitse olla sitä. Kipua ei pidä dramatisoida vaan siihen kannattaisi suhtautua neutraalisti asiana, joka vain on.

– Merkitys on kaikkein keskeisin tekijä siinä, miten ihminen tulee toimeen kipunsa kanssa. Mitä kielteisempi merkitys kivulla on, sitä vaikeampaa elämä on, Ojala sanoo.

Kielteisestä suhtautumisesta kertovat korostunut itsetarkkailu, ahdistus, pelko ja passivoituminen. Ne pahentavat oloa. Kipu voi johtaa ylivarovaisuuteen ja asioiden välttämiseen. Kipukroonikko voi alkaa kävellä kuin jäykkä muumio, vaikka parasta olisi jatkaa liikkumista kuin ennen.

Mitä enemmän ihmisellä on myönteisiä tunteita, sitä helpompaa on elämä kivun kanssa.

Kipu täytyisi hyväksyä eli sitä vastaan pitäisi lakata taistelemasta. Tämä voi tuntua vaikealta, samalta kuin luovuttaisi. Silloin voi miettiä, mikä on kaikkein tärkeintä itselle. Mikä tekee sinut onnelliseksi? Tee sitä, mahdollisimman paljon.

– Elämästä täytyy tehdä omannäköinen. Elämä voi olla erilaista kuin ennen mutta silti yhtä arvokasta.

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 4/2019.