Hiekka rapisee vaunujen renkaiden alla Helsingin Mustikkamaan rantapolulla. Lokit kirkuvat. Kymmenkuinen Adil itkeskelee. Jasmin Hamid, 35, pysähtyy vähän väliä hytkyttelemään vaunuja, jotta poika saisi unen päästä kiinni.

Pitäisikö olla hiljaisempaa?

– Ei, päinvastoin. Adil tarvitsee ääntä, sillä kotiparvekkeellemme kuuluu jatkuva meteli rakennustyömaalta, Jasmin nauraa.

Hän on jäänyt vanhempainvapaalle MTV:n Lotto-lähetyksen juontajan ja tuottajan työstä. Ruutukasvo tunnetaan myös näyttelijänä, joka on ollut mukana Salatut ­elämät -sarjassa ja viime aikoina Sorjosessa.

Kesäisenä maanantaina hän on raukean leppoisassa vauvakuplassa.

– On tosi ihanaa vaan viettää aikaa kotona. Olen aina tykännyt arjesta, mutta nyt tavallinen elämä on entistä kivempaa.

Jasmin ja hänen puolisonsa Santtu Hulkkonen menivät naimisiin neljä vuotta sitten. Pariskunta oli tavannut kolmisen vuotta aiemmin Santun serkun kautta. Rakkaus syttyi pikkuhiljaa, kun he kohtasivat yhteisten tuttujen juhlissa.

Santtu olisi ollut valmis hankkimaan lapsen vaikka heti, kun he olivat tavanneet.

Jasmin tunnistaa saman kuin monet muut, jotka ovat saaneet lapsen hivenen vanhempana: äitiyslomasta osaa nauttia täysillä, kun ei koe, että on jäänyt jostain paitsi.

Jasmin halusi varautua vauvavuoteen hyvin. Mitä jos vauvan kanssa olisi rankkaa? Miten suhde kestäisi?

Hän piti huolen siitä, ettei joutuisi kitkuttelemaan taloudellisesti.

– Sotkusta, oman ajan puutteesta ja väsymyksestä voi tulla ihan riittävästi kinaa. Halusin, ettei tarvitsisi riidellä ainakaan rahasta.

Sen merkityksen Jasmin ymmärsi jo lapsena.

Lue myös: ”Olemme lykänneet häämatkaa 15 vuotta”

Lapsuuden pysäyttävin muisto on 1990-luvun lama-ajalta. Eräänä iltana vanhemmat pyysivät 8-vuotiaan Jasminin ja tämän 10-vuotiaan isosiskon keittiönpöydän ääreen. Tuohon asti Jasminin pulmat olivat liittyneet siihen, minkä jäätelön hän milloinkin valitsee kioskilta. Nyt tunnelma keittiössä oli erilainen, vakava.

– Vanhemmat kertoivat, että heidän työpaikallaan oli aloitettu yt-neuvottelut. He saattaisivat menettää työnsä.

Heidän täytyisi olla säästäväisiä, eivätkä lapset saisi kinuta uusia leluja tai farkkuja.

Jasminin vanhemmat, äänitarkkailija-äiti ja äänittäjä-­isä, saivat onneksi pitää työpaikkansa. Jasminin parhaan ystävän perheeseen lama osui pahemmin.

– He joutuivat myymään kotinsa ja sittenkin jäi vielä velkaa. Perhe muutti ystäväni isovanhempien luokse. He eivät voineet jäädä Länsi-Pasilaan, jossa asuimme.

Ystävän kohtalo ja lama jättivät jäljen. Jasmin alkoi säästää syntymäpäivälahjarahoistaan. Tyttö päätti, että hän menee isona työhön, jonka palkasta jää säästöön.

Vuonna 2007 Jasmin työskenteli turkulaisessa Linna­teatterissa. Hän harjoitteli Sokerihumala-näytelmän pääosaa varten. Näytelmä oli rankka: siinä sivuttiin syömishäiriötä ja pedofiliaa.

Yllättäen Jasminia ei ahdistanut lainkaan. Ohjaaja oli lämminhenkinen ja työryhmässä oli turvallinen tunnelma. Tunteista juteltiin rauhassa yhdessä, ja jos väsytti, harjoituksia jatkettiin myöhemmin uudestaan.

Jasmin ajatteli, että jos näytteleminen on sittenkin tällaista, hän voisi vielä harkita alaa.

Toisin oli Teatterikorkeakoulussa. Opiskelu oli tuntunut monesti ahdistavalta.

– Olin nuori ja epävarma. Tuntui, että kouluaika meni itsetunnon ja aikuiseksi kasvamisen kanssa painiessa.

Jouko Turkan perintö eli koulussa vahvana: opetusmetodit olivat rankkoja.

– Ajattelin, että paska ala, jos pitää oikeasti sairastua, jotta voi näytellä ahdistunutta, Jasmin puuskahtaa.

Asiaa ei helpottanut se, että näyttelijän työkaluja ovat oma keho, ääni ja persoona. Lopputyönäytelmän harjoittelu oli erityisen raskasta. Jasmin rohkaistui avautumaan kokemuksistaan työ­ryhmälle. Hän itki. Ohjaajan reaktio tuntui tyrmäävältä. Tämä sanoi, että hienoa Jasmin, vihdoin saat jotain tunnetta ulos. Tuo se vielä näyttämöllekin.

Lue myös: Näyttelijä Maria Ylipään kauneuden salaisuus: Kurinalaiset elämäntavat

Jasmin ei luopunut näyttelemisestä. Linnateatterin jälkeen hän on löytänyt muitakin produktioita, joissa on ollut hyvä olla, näytellä ja harjoitella. Salatut elämät -sarja työllisti Jasminia pitkään juuri siitä syystä, että työryhmässä oli niin rento ja mukava tunnelma.

Ja toisaalta, Teatterikorkeasta jäi käteen toinenkin työ. Kipinä politiikkaan syttyi opiskeluaikana. Jasmin jatkoi kunnallispolitiikkaan. Hän pääsi vihreiden riveissä Helsingin valtuustoon, jossa on ollut pian kymmenen vuotta.

– Olen aina pitänyt varhaiskasvatusta ja koulutusta tärkeänä, mutta nyt kun minulla on pieni lapsi ja keho täynnä hormoneja, lasten oikeudet nousevat eri tavalla.

Myös ilmastonmuutos huolettaa häntä. Suurin osa Adilin vaatteista ja tarvikkeista on hankittu käytettynä, eikä Jasmin sano ostavansa itselleen juuri mitään.

– Minua ei kiinnosta esimerkiksi sisustus. Meillä on jo kaikki huonekalut. En tarvitse uusia tyynyjä tai tuoksukynttilöiden aluslautasia.

Säästäväinen elämä on ekologista, ja raha pyörii Jasminin mielessä paljon muutenkin.

Vaikutanko kylmältä? Jasmin joutui miettimään, kun hän alkoi puhua sijoitusharrastuksestaan julkisesti muutama vuosi sitten. Hänellä on talousaiheinen blogikin.

– Aluksi jännitti. Tulin vähän kuin kaapista ulos. Pelotti, että vaikutan kylmältä, kun puhun rahasta, vaikka oikeasti kyse on huolenpidosta.

Jasminille taloudellinen varautuminen tuo mielen­rauhan ja turvallisen olon.

– Säästöni ovat myös lähipiirini turvana. Haluan taata lapselleni yhtä onnellisen lapsuuden kuin minulla oli.

Lue myös: "Toinen syöpä vei palkkatulot"

Puhe kiihtyy, kun Jasmin muistelee haastattelua tv:n keskusteluohjelmassa. Hän oli juuri synnyttänyt mutta halusi olla mukana. Hänestä on tärkeää, että myös ”tavallisissa” ammateissa olevat naiset kiinnostuisivat sijoittamisesta.

Jasmin puhui säästämisestä, lisäansioiden keräämisestä ja korkoa korolle -ilmiöstä. Säästöjen korko alkaa myös kerätä korkoa ja kasvattaa pääomaa.

– Samassa haastattelussa ollut diakonissatyöntekijä sanoi, että tuntuu Jasmin pahalta, kun sinä olet niin ahne. Mutta eihän siitä ole kyse! En halua pukeutua ­Burberry-ruutuihin vaan ihan tavallisia asioita.

Tavallinen asia on esimerkiksi se, ettei kaupassa tarvitse kytätä, mikä pestopurkki on kilohinnaltaan halvin. Tai jos jotain sattuu, ei joudu heti pulaan.

Jasmin tiedostaa, että näyttelijänä ja mediatyöläisenä voi tulla työttömyysjaksoja.

– Tällä hetkellä tienaan hyvin, mutta alallani tilanne voi muuttua koska vain.

Siksi hänellä on aina tilillä ja säästössä vähintään puolen vuoden nettopalkan verran ylimääräistä. Se kuulostaa tavallisen palkansaajan korvaan valtavalta määrältä. Miten se voi onnistua?

– Aloitin säästämällä muutamia kymppejä säännöllisesti pankkien rahastoon. Vasta myöhemmin ymmärsin, että sehän on sijoittamista. 

Jasmin suosittelee siirtämään joka kuukausi syrjään tietyn summan, vaikka 15 euroa.

– Vaikka se tuntuisi olevan yhtä tyhjän kanssa, se on juuri oikea tapa aloittaa. Eihän liikunnankaan aloittamisesta tule mitään, jos ensin ilmoittautuu maratonille eikä ole juossut yhtään lenkkiä.

27-vuotiaana Jasmin kiinnostui osakkeista. Nälkä kasvoi sitä mukaa kun tieto ja kiinnostus lisääntyivät. Nykyisin hänellä on myös sijoitusasunto.

Vanhempainvapaalla hän käyttää säästöjään. Hän käy esimerkiksi hierojalla, koska hartiat ovat imetyksestä jumissa.

Lue myös: Raha on parisuhteen petollinen liima, joka estää "rakkauden" loppumisen

Kun Adil herää, Jasmin on yhtä hymyä. Äitiyden onni on ryöpsähtänyt voimalla ja liikutuksen kyyneleet tulevat pienestä. Jasmin puhuu Adilille äidinkieltään tataaria.

Turkinsukuiset tataarit tulivat Suomeen 1900-luvun taitteessa. Jasminin isovanhemmat ovat kotoisin Venäjän tataarikylistä, mutta hän ja hänen vanhempansa ovat syntyneet Suomessa.

– Meitä oli noin tuhat, kun synnyin, nykyisin ehkä 650. Hupenemme, ihan kuten suomalaisetkin.

Toki Jasmin kokee, että on yhtä lailla suomalainen. Tataariperinteet näkyvät Adilin nimessä, kielessä, lasten lauluissa ja loruissa, perinteisten pärämäts-piiraiden leipomisessa sekä yhteisön kanssa vietetyssä ajassa.

– Olemme tiivis yhteisö. Adililla on valtavasti välittäviä aikuisia ympärillään. 

Jasminilla on yhä tiiviit välit lapsuudenperheeseensä. Hän kertoo, että muistuttaa monella tapaa isäänsä. Huolehtivaisuus on molemmille sisäänrakennettu ominaisuus. Isä pitää yhä aikuisesta tyttärestään huolta. Hän varmistaa ennen matkaa, että onhan keliakiaa sairastava tytär katsonut gluteenittoman ruokavalion kielikäännökset. Ovathan he varovaisia liikenteessä?

– Kerran lokakuussa olimme lähdössä mökille ja luvattiin jäämyrskyä. Sanoin Santulle, että mistä vetoa, isä soittaa kohta. Ja niin hän soitti!

Jasmin on huomannut, että hän itsekin varmistelee ja haluaa elää varman päälle.

– Olen aina tehnyt rationaalisia ratkaisuja. En esimerkiksi luovu vanhasta työstä ennen kuin olen sopinut uuden.

Lapsuuden päätös siitä, että rahaa jää aina säästöön, näkyy siinä, että Jasmin saa tuloja monesta eri purosta.

– Monesti huomaan, että minun on vaikea vastata, kun joku kysyy, mitä teen työkseni. Olen onnellisesti kaikkea.  

Kävelypolku kuljettaa kiipeilypuiston vierestä. Onko Jasmin käynyt joskus kiipeilemässä?

–No en! Mitäpä luulet? Jasmin nauraa raikuvasti.

Pienen vauvan äidille suuri riskinotto tuntuu entistäkin kaukaisemmalta ajatukselta. Juuri nyt kun on niin paljon menetettävää.

Jasmin pelkää eniten sitä, että hänen perheelleen käy jotakin. Joku, kuten vaikka rakas puoliso, sairastuu: saa syövän tai sydänkohtauksen.

Hän epäilee, että saippusarjamenneisyys vaikuttaa asiaan.

– Jos jollakin henkilöllä menee liian kauan hyvin, niin seuraavassa käsikirjoituksessa hänelle tapahtuu jotakin pahaa. Olen nyt niin onnellinen, että mietin, miten kauan näin voi jatkua.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 11/2019.