Lähes jokaisen päätä särkee joskus. Useimmiten kyse on jännityspäänsärystä, sillä se on yleisin pääkivun muoto. Sen syypääksi on helppo nimetä huono työasento tai stressi. Näin yksinkertainen asia ei ole.

– Jännityspäänsäryn nimi on huono, sillä ei tiedetä, mistä se pohjimmiltaan johtuu. Se ei ole vain seurausta lihasten jännittämisestä, neurologian erikoislääkäri Ville Artto Helsingin yliopistollisesta sairaalasta sanoo.

Päänahan ja niska-hartiaseudun ongelmat liittyvät usein vaivaan, mutta perimmäinen syy löytynee hartia­jumin sijaan hermoston kipualueiden herkistymisestä. Tämä on kuitenkin vasta teoria.

Jännityspäänsärky jaetaan satunnaiseen eli episodiseen ja krooniseen muotoon. Ensimmäinen niistä on selvästi yleisin: se iskee nimensä mukaisesti satunnaisesti ja menee yleensä ohi muutamassa tunnissa.

Krooninen muoto taas voi jatkua kuukausia.

– Satunnaisessa jännityspäänsäryssä ääreishermosto on ilmeisesti herkistynyt. Kroonisessa säryssä taas aivojen kipualueet ovat herkistyneet.

Ennen ajateltiin, että jännityspäänsärky ja migreeni ovat kaksi eri asiaa. Nyt tiedetään, että ihan näin ei ole.

Vaikka tyypillinen migreeni eroaakin selkeästi jännityspäänsärystä, joskus niitä on vaikea erottaa toisistaan. Jännityspäänsärky saattaa ruokkia migreeniä ja toisinpäin. Moni kärsii molemmista.

– Yksittäisestä päänsärystä voi olla vaikea sanoa, onko kyseessä migreeni, jännityspäänsärky vai niiden yhdistelmä. Jos säryllä tuntuu olevan yhteys hormonaalisiin muutoksiin, kyseessä on usein migreeni, Artto kertoo.

Jos särky iskee aina kuukautisten tai ovulaation aikaan, kyseessä ei luultavasti ole jännityspäänsärky.

Migreeniin viittaa myös se, jos kivun laukaisee suklaan syöminen, punaviinin juominen, pitkät ateriavälit, kevään valo tai heikot yöunet. Myös kiinalaisen ruoan natrium­glutamaatti voi aiheuttaa migreenin kaltaisen päänsäryn.

Jännityspäänsärkyyn ruoka ei liity.

Migreeni on huomattavasti yleisempää naisilla kuin miehillä hormonaalisten syiden vuoksi. Migreenin kanssa kipuilee jossain vaiheessa elämäänsä 18 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista naisista. Moni heistä kärsiikin migreenistä tietämättään.

Miehistä migreeni on vain kuudella prosentilla. Vaihdevuosien jälkeen käyrät tasoittuvat. Jännityspäänsärky sen sijaan on naisilla vain aavistuksen miehiä yleisempää.

Migreenille on tyypillistä pahoinvointi, oksentelu, valonarkuus ja ääniherkkyys. Osalla ihmisistä nämä oireet voivat olla suurempi ongelma kuin varsinainen päänsärky. Myös jännityspäänsärky voi aiheuttaa lievää huonoa oloa tai valolle herkistymistä.

Jännityspäänsärky ei ole toispuoleista kuten usein migreeni, vaan se tuntuu puristavana ja symmetrisenä lievänä tai kohtalaisena kipuna ja paineen tunteena.

Kun päässä jyskyttää usein, mieleen hiipii sairauden pelko. Päänsäryssä on harvoin kyse mistään vakavasta.

On kuitenkin kaksi tilannetta, jolloin on syytä suunnata päivystykseen tai soittaa hätänumeroon nopeasti. Erittäin raju päänsärky voi olla merkki aivoverenvuodosta. Silloin kipu alkaa äkillisesti vaikka ponnistamisen yhteydessä.

Toinen hälytysmerkki on aamuyöstä herättävä päänsärky, johon liittyy pahoinvointia ja oksentelua. Yhdestä kerrasta ei tarvitse huolestua, mutta jos oire toistuu ja lisääntyy, aivojen sisäinen paine voi olla koholla. Silloin on tarpeen kuvata aivot.

Tutkimuksella varmistetaan, ettei oireita aiheuta esimerkiksi kasvain.

Osalla ihmisistä satunnainen pääkipu muuttuu pysyväksi. Tarkkaan ei tiedetä, mistä se johtuu. Joillain on taipu­musta jatkuvaan kipuun, ja se on osin perinnöllistä.

–Kun päänsärky pitkittyy, aivojen kipua säätelevät radat eivät osaa enää jarruttaa kipuviestiä niin ­tehokkaasti kuin pitäisi, psykologi Reetta Sipilä Helsingin yliopistollisesta sairaalasta sanoo.

Silloin sähkövirta kulkee kivuliaalta alueelta turhan tehokkaasti kohti aivokuorta, missä kipu koetaan.

Kivun säätelyyn vaikuttavat muun muassa aivojen välittäjäaineet serotoniini ja nor­adrenaliini. Ne liittyvät myös mielialan säätelyyn.

– Samat aivoalueet ja välittäjäaineet vastaavat sekä kivusta että mielialasta. Ne ovatkin voimakkaasti yhteydessä toisiinsa.

Kipu on itseään ruokkiva mekanismi. Pään jyskytys ärsyttää, ahdistaa ja stressaa. Ahdistus ja stressi heikentävät kivunsäätelyjärjestelmän toimintaa eli pahentavat oloa.

Pitkittyessään kipu on riski mielialan laskulle ja masennuksen kehittymiselle. Noidankehä on valmis.

Kaikki pitkittyneet kivut ovat yhteydessä siihen, miten ihminen kokonaisuudessaan voi. Siinä missä vastoinkäymiset ja huono mieli pahentavat särkyjä, mielekkäät asiat auttavat selviytymään.

Moni pitkittyneestä kivusta kärsivä kuitenkin rajaa huomaamattaan pois juuri niitä asioita, jotka helpottaisivat oloa.

Jatkuva tuskatila saa ihmisen välttelemään ja pelkäämään tilanteita, jotka voivat pahentaa oireita.

Ihminen saattaa esimerkiksi karttaa valvomista, sillä kivunhoidon kulmakivi on säännöllinen elämänrytmi. Joskus valvominen voisi kuitenkin tuoda mukavaa sisältöä elämään.

Ystävien tapaaminen tai ryhmäliikunta saattaa jäädä, ettei päänsärky pahene toisten nähden.

– Silloin elinympäristö kapenee ja voi käydä niin, ettei elämässä ole muuta sisältöä kuin kipu, Sipilä sanoo.

Pitkittyneen kivun ei pitäisi antaa rajoittaa elämää. Sen sijaan aikaa kannattaa antaa asioille, jotka tuovat hyvää mieltä ja merkitystä.

Se on ainoa tapa kouluttaa kipua säätelevää järjestelmää toimimaan kuten pitäisi. Kun elämä tuntuu kivalta, mielihyvähormoneita erittyy, kipuradat alkavat parantua ja särky lievittyy.

Huoliherkkä, vaaroja välttelevä ja vastoinkäymisistä herkästi ahdistuva ihminen on alttiimpi pitkittyneelle kivulle kuin huoleton tapaus.

Huolestumiseen auttaa, kun ymmärtää oman tapansa reagoida ja opettelee tyynnyttämään mielensä esimerkiksi puhumalla itselleen rauhoittavasti tai hengitysharjoitusten ja rentoutumismenetelmien avulla. Ne ovat kuitenkin vain väline.

– Kipua ei hoideta rentoutustekniikoilla vaan niin, että ihminen havainnoi elämäänsä ja oivaltaa, mistä kipu johtuu ja mikä sitä pitää yllä, Sipilä sanoo.

Ihminen huomaa esimerkiksi olevansa hyvin vaativa itseään kohtaan ja nukkuvansa siksi liian vähän. Silloin kannattaa pohtia, mistä vaatimukset tulevat ja opetella myötätuntoa itseä kohtaan. Se suojelee kivulta.

Kivulta suojaa pystyvyyden kokemus eli se, kun ihminen tuntee olevansa oman elämänsä ohjaksissa ja voivansa vaikuttaa asioihin.

Myös resilienssi on yhteydessä särkyyn. Se tarkoittaa mielen joustavuutta ja kykyä selviytyä vastoinkäymisistä.

Resilienssiä voi parantaa psykoterapian avulla. Aikuinen voi myös jossain määrin valita, miten suhtautuu asioihin, ja opettaa mieltä joustavaksi.

Jännityspäänsärkyä hoidetaan lääkkeiden lisäksi terveellisillä elintavoilla ja säännöllisellä vuorokausirytmillä.

– Ne ovat helpoin tapa katkaista kipukierre. Unen merkitystä kivun pitkittymisessä ja hoidossa tutkitaan laajasti, Sipilä kertoo.

Hyvä työergonomia, fysioterapia, akupunktio ja niska-hartiaseutua aktivoiva liikunta voivat auttaa ­päänsärkyyn, sillä ne vähentävät lihasjännitystä.

Tens-laite eli hermostimulaattori lievittää kipua. Ki­peään tai jännittyneeseen paikkaan kiinnitetään tarroilla elektrodit, joihin johdetaan sähköimpulsseja.

– Se on yksinkertainen, edullinen laite, joka voi tutkitusti auttaa jännityspäänsärkyyn, Artto kertoo.

Satunnaista jännityspäänsärkyä lääkitään tulehdus­kipulääkkeillä, esimerkiksi ibuprofeenilla. Niitä ei kuitenkaan pidä käyttää säännöllisesti pitkään.

– Jos tulehduskipulääkkeitä ottaa viikkojen ajan, se voi altistaa suolistoverenvuodoille varsinkin iäkkäänä.

Mikäli kipulääkettä joutuu ottamaan usean viikon ajan monena päivänä viikossa, pitää suunnata lääkäriin selvittämään, millä muilla keinoin kipua voidaan hoitaa.

Kroonisen jännityspäänsäryn lääkehoito on hankalaa, kun ei tiedetä tarkkaan, mistä särky johtuu. Niinpä vaivaa hoidetaan vanhan polven masennuslääkkeillä.

Lääkkeet kohottavat kipukynnystä, jolloin särky helpottaa. Annostus on yleensä huomattavasti kevyempi kuin masennusta hoidettaessa.

– Ne ovat ainoita lääkkeitä, joiden on tutkimuksissa osoitettu auttavan krooniseen jännityspäänsärkyyn, Artto sanoo.

Masennuslääkkeillä on jonkin verran haittavaikutuksia. Ne voivat kuivattaa suuta ja väsyttää, ja siksi ne otetaan illalla.

Kroonisen päänsäryn kohtauslääkitykseen liittyy kuitenkin vielä vakavampi haittapuoli. Jos kipulääkkeitä käyttää paljon kauan, voi seurata lääkepäänsärky. Silloin kipuradat herkistyvät ja särky tulee entistä helpommin.

Erityisesti vaara liittyy migreenin täsmälääkkeisiin, eli triptaaneihin, mutta riski on olemassa myös jännityspäänsärkyyn käytettävissä tulehduskipulääkkeissä.

Erityisesti riski liittyy opiaatteihin, mutta niitä ei pitäisi käyttää päänsäryn hoitoon. Kipulääkkeitä ei pidä koskaan käyttää kauan ilman lääkärin ohjetta.