Jane Birkinin tyyliä ihailtiin ympäri maailmaa – taustalla oli satuttava ja toksinen parisuhde

Lentomatkalla Pariisista Lontooseen 1983 luotiin muodin historiaa. Ranskasta synnyinmaahansa Englantiin matkustanut näyttelijä-laulaja Jane Birkin sai koneessa vieruskaverikseen muotitalo Hermès’n silloisen johtajan Jean-Louis Dumas’n.

Kaksikko alkoi rupatella ja boheemina tyyli-ikonina tunnettu tähti kuvaili bisnesmiehelle, millaisesta käsilaukusta hän haaveili. Simsalabim: seuraavana vuonna muotitalosta toimitettiin Birkin-nimeä kantava laukku Janelle.

Nykyään laukun hinta huitelee useista kymmenistätuhansista euroista satoihin­tuhansiin sen mukaan, onko se valmistettu lehmännahasta vai esimerkiksi alligaattorin- tai käärmeennahasta. Jälkimmäisiä halajava saa valmistautua usean vuoden jonotukseen.

Laukusta sukeutui eläinten oikeuksia puolustaneelle Janelle vuosikymmenten vieriessä kiviriippa. Hän ei olisi halunnut enää vuoden 2015 jälkeen, että hänen nimensä liitetään laukkuun. Syynä oli krokotiilinnahka, jota ­luksustalo ­käyttää joissakin laukkumallin versioissa. Tarhattujen krokotiilien elinolosuhteet osoitettiin kammottaviksi.

Jane Birkin vieraili Cannesin filmifestivaaleilla heinäkuussa 2021.

Millainen on nainen laukun takana? Brittiläissyntyinen Jane sai aikaan paljon, eikä juuri mikään siitä ollut tavanomaista.

Heinäkuun puolivälissä 76-vuotiaana menehtynyt tähti ponnisti pinnalle 1960-luvun vaihtoehtoelokuvista mutta vakiinnutti asemansa myös laulajana sensuellin äänensä takia. Moni muistaa hänet Ranskan kansallisaarteena tunnetun muusikko Serge Gainsbourgin rakastettuna ja muusana.

Jane syntyi 14. joulukuuta 1946 lontoolaisessa Marylebonen kaupunginosassa. Se huokuu ylemmän keskiluokan charmia, mutta Janen perhe oli kaukana pölyttyneestä porvarisidyllistä.

Laivastoupseerina työskennellyt isä David Birkin ansioitui toisen maailmansodan aikana uhkarohkeana vakoojana. Äiti Judy Campbell oli teatterilavoilta tuttu satakieliääninen diiva. Lontoolaiset tunsivat hänet myös rakastetun näytelmäkirjailija Noël Cowardin innoittajana, joka tähditti monia Cowardin käsikirjoituksiin perustuvia musikaaleja.

Perheeseen kuului myös vuotta vanhempi isoveli Andrew, joka ryhtyi aikuistuttuaan käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi.

Luovuus ja itseilmaisu olivat Janelle luonnollisia asioita pienestä pitäen, joskin hän tunsi itsensä tavattoman ujoksi lapsena. Tuon ajan brittiläisen yhteiskunnan vauraiden kerrosten lapsille oli tyypillistä sisäoppilaitoksessa opiskelu, eikä se helpottanut tilannetta.

”Pienen poveni vuoksi minua haukuttiin sisäoppilaitokessa pojaksi. Olisin halunnut olla kuin ihailtu malli Jean Shrimpton mutta muistutuin korkeintaan hänen sekundaversiotaan”, Jane muisteli ranskalaiselle muotilehti Voguelle viisi vuotta sitten.

Ahdistus sai Janen hakemaan apua lääkkeistä. Vain noin kuukautta ennen kuolemaansa hän kertoi sanomalehti The Timesin haastattelussa aloittaneensa unilääkkeiden käytön jo 16-vuotiaana. Tapa jatkui loppuun asti.

Arka Jane oli 17-vuotias kohdatessaan itseään 13 vuotta vanhemman säveltäjän John Barryn. He tapasivat Johnin säveltämän teatterimusikaalin Passion Flower Hotelin koe-esiintymisessä. Jane sai paitsi roolin tyttöjen sisäoppilaitokseen ­sijoittuvassa ­tarinassa myös puolison. Pari rakastui ja meni naimisiin, kun Jane oli vasta 19-vuotias. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi tytär Kate.

Suhde ei kuitenkaan kestänyt sitä, että ura vei Johnin Hollywoodiin – ja muiden naisten syleilyyn. John tuli tunnetuksi ikonisiksi nousseista elokuvasävelmistään, joita on kuultu muun muassa James Bond -seikkailuissa ja kassamagneettidraamoissa Minun Afrikkani ja Tanssii susien kanssa.

Avioliitto oli ohi, ja Jane palasi Kate kainalossaan vanhempiensa kotiin Lontooseen. Tässä vaiheessa hän oli jo kerännyt kylliksi itseluottamusta kokeillakseen siipiään elokuvanäyttelijänä. Hänen ansio­luettelossaan on esimerkiksi sivurooli kulttielokuvassa Blow-Up – erään suudelman jälkeen.

Janen elämän kulun muutti päärooli romanttisessa ranskalaiskomediassa Sloganissa 1969. Siinä hän esitti nuorta brittinaista, joka kohtaa Venetsiassa elokuvafestivaalien aikana keski-ikäisen elokuva­ohjaajan.

Ohjaajaa näytteli Janea 18 vuotta vanhempi Serge Gainsbourg, josta tuli pian nuoren tähden tosielämän rakastettu. Heidän suhteensa kiisi sukkulana julkisuuteen, kun pari levytti erotiikkaa tihkuvan kappaleen Je t’aime… moi non plus.

Alkujaan mies oli laatinut kappaleen edelliselle rakastetulleen, ajan ykkösseksisymbolina tunnetulle näyttelijä Brigitte Bardot’lle. Ranskan Voguelle 2018 antamassaan haastattelussa Jane Birkin myönsi, että mustasukkaisuus sai hänet levyttämään kappaleen.

Kappaleen peittelemättömän seksuaalisuuden avulla Jane halusi merkitä reviirinsä ja osoittaa Brigittelle, että Sergen sydän kuului nyt hänelle. Ranskassa kappale syöksyi listaykköseksi, mutta muun muassa Isossa-­Britanniassa, Italiassa ja Espanjassa sen soittaminen radiossa kiellettiin säädyttömyyden vuoksi.

Yllättävää kyllä, Jane loi yhteyden Brigitte Bardot’hon 1973 vain neljä vuotta kappaleen julkistamisen jälkeen, kun hän sai roolin eroottisessa draamaelokuvassa Rakkauden jumalatar. Siinä hän esittää Clairea, joka rakastuu elokuvan päähenkilöön, Brigitten tulkitsemaan Jeanneen.

”Hyväksyin heti ajatuksen hyppäämisestä sänkyyn Brigitte Bardot’n kanssa. Hän on täydellinen nainen. Jopa hänen ­jalkansa ovat kauniit”, Jane hehkutti aikanaan sanomalehti The Guardianille.

Jane esikoistyttärensä Kate Barryn kanssa 1970. Kate kuoli traagisesti 2013 vain 46-vuotiaana. Hänen isänsä oli tunnettu säveltäjä John Barry.

Jane oli parikymppinen aloittaessaan suhteen itseään 18 vuotta vanhemman Serge Gainsbourgin kanssa. Kuvassa pari Pariisin-kodissaan.

Sergen ja Janen suhdetta seurattiin ranskalaisessa lehdistössä silmä kovana – olihan kyse ajan julkkisparien ykkösestä. Tällöin Janesta sukeutui muoti-ikoni. Hänen tyylinsä kulmakiviä olivat vesirajaa viistävät, usein uskaliaan läpikuultavat minimekot. Käsivarrella kulki niin elokuvien lehdistötilaisuuksiin kuin yökerhoonkin kori, jonka Jane oli ostanut lomaltaan Portugalin Algarvesta. Siitä tuli lukuisten ranskattarien kopioima asuste.

Vaikka yhteistyö Brigitten kanssa osoittautui mieluisaksi, suhde Sergen kanssa oli sitäkin mutkikkaampi. Pari sai tyttären, Charlotten, 1971 ja asettui asumaan Pariisiin Saint-Germain-des-Près’n kaupungin- osaan Seinen vasemmalle rannalle.

Tuolloin seutua vielä pidettiin boheemina, mutta nykyisin se tunnetaan luksusalueena. Ulkoapäin kaikki näytti onnelliselta, mutta todellisuudessa elämä ei ollut ruusuilla tanssimista. Serge ryyppäsi rankasti, samoin Jane.

”Saatoin juoda yökerhoissa aamuviiteen, hankkiutua jollakin tavalla kotiin ja nukkua iltapäiväkahteen. Sen jälkeen hain lapset koulusta ja illalla aloitin juomisen uudelleen”, Jane muisteli Interview-lehdelle kolme vuotta sitten.

Humalainen Serge äityi väkivaltaiseksi.

”Serge oli oikukas. Suuttuessaan hän saattoi läimäistä minua tai repiä hiuksiani”, Jane kertoi kolmisen vuotta sitten aikakauslehti The Spectatorille.

Janen ja Sergen suhde päättyi 1980.

Eron jälkeen Jane kohdisti ener­giansa ennen kaikkea elokuviin. Hän muun muassa esiintyi monissa Agatha Christien kirjoittamien dekkareiden filmatisoinneissa. Elämänhallintaongelmiensa kanssa painiskelevasta nuoresta naisesta kertova draama La Fille Prodigue oli Janelle kohtalokas, sillä sen kuvauksissa hän tutustui ohjaaja Jacques Doilloniin.

Janen siihenastisista rakkauksista Jacques oli poikkeuksellinen, sillä hän oli vain kaksi vuotta naisystäväänsä vanhempi. Yhteisen tyttären Loun syntymä seuraavana vuonna sinetöi parin rakkauden – hetkeksi.

Serge ei nimittäin ollut valmis vetäytymään taka-alalle. Hän viis veisasi siitä, että Jacques oli Janen uusi elämänkumppani. Serge saattoi tulla vierailemaan tyttärensä Charlotten luokse ja jäädä vaikka useaksi yöksi sohvalle nukkumaan. Jane tempautui mukaan Sergen oikkuihin.

Kun Serge menehtyi 1991, Jane järkyttyi syvästi. 16 vuotta myöhemmin hän kertoi sanomalehti Observerin haastattelussa, ettei Jacques kyennyt rakkaudellaan haastamaan Sergen kuoleman aiheuttamaa surua.

”Maailmani jäi kaaokseen, hiljaisuuteen ja pimeyteen”, Jane kuvaili The Guardianille Sergen kuoleman aiheuttamia tuntemuksiaan.

Vain neljä päivää Sergen kuoleman jälkeen Janen rakas David-isä menehtyi. Suru tuntui nielevän kaiken ympärillään, mikä johti vääjäämättä Janen ja Jacquesin eroon.

Lapset ja lapsenlapset saivat nyt Janen huomion. Erottuaan Jacquesista 1993 Jane seurusteli jonkin aikaa kirjailija Olivier Rolinin kanssa. Eniten hän kuitenkin vietti aikaa perheensä kanssa.

Janen vanhin tytär, valokuvaajana uraa luonut Kate Barry sai pojan Romanin. Näyttelijänä ja laulajana ansioituneelle Charlotte Gainsbourgille lapsia on kertynyt peräti kolme: Ben, Alice ja Jo.

Janen kuopus Lou Doillon on seurannut äitinsä ja Charlotten urapolkua näyttelijänä, laulajana ja mallina. Hän sai esikoispoikansa Marlowen 19-vuotiaana. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin hän sai toisen pojan, Laszlon.

Yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat Janea entistä enemmän. Jo nuorena hän oli ­kampanjoinut aborttioikeuden puolesta. Tällä vuosituhannella hän päätyi puolustamaan paperittomia siirtolaisia.

Jane ei myöskään epäröinyt tuoda esiin tuomitsevia mielipiteitään Ranskan äärioikeis­tolaisesta Kansallisesta liittoumasta, sen perustajasta Jean-Marie Le Penistä ja tämän tyttärestä Marine Le Penistä, joka tavoitteli presidenttiyttä edellisen kerran viime vaaleissa. Myös ilmastokysymykset ja eläinten oikeudet olivat Janen sydäntä lähellä.

Luova työ näyttelijänä ja laulajana sekä paremman maailman puolesta kamppailu toivat tasapainoa. Tulevaisuudessa häämöttivät silti tummat pilvet. Janella diagnosoitiin leukemia 2002. Vaativien hoitojen jälkeen elämä näytti taas valoisammalta, mutta edessä odotti uusia järkytyksiä.

Joulukuussa 2013 esikoistytär Kate löydettiin Pariisissa sijainneen asuntonsa ulkopuolelta menehtyneenä. Hän oli tiettävästi paininut päihderiippuvuuden kanssa teini-iästä asti. Julkisuudessa ­kuolema ­luokiteltiin itsemurhaksi. The Sunday ­Timesin haastattelussa bonussisar Charlotte kertoi, että läheiset halusivat uskoa tragedian olleen onnettomuus.

Jane osallistui Pariisin muotiviikoille 2017. Rinnalla olivat tyttäret Charlotte Gainsbourg ja Lou Doillon.

Jane esiintyi laulajana viimeisiin aikoihinsa asti. Kuvassa hän konsertoi Lontoossa 2008.

Janen leukemia uusiutui ja hän vietti viimeiset vuotensa kampanjoimalla etenkin ihmisoikeuksien puolesta. Rakkaat tyttäret seisoivat äitinsä rinnalla, ja Charlotte tuotti kaksi vuotta sitten äidistään kertovan dokumentin Jane Birkin Charlotte Gainsbourgin silmin. Se on nähtävissä Yle Areenassa kesään 2025 asti.

Heinäkuussa 2023 Janen elämänlanka katkesi. Hautajaisiin osallistui koko Ranskan kulttuurielämän kerma presidentinpuoliso Brigitte Macronista näyttelijä­legenda Catherine Deneuveen. Janen tuhkat päätyivät samaan hautaan kuin hänen tyttärensä Kate Barryn.

Nyt Jane lepää Pariisissa Montparnassen hautausmaalla, aivan kuten hänen suuri rakkautensa Serge Gainsbourg.

Juttu on julkaistu Eevassa 1/2024.