Asta pelkää oman tilan menettämistä uusperheessä – terapeutti Taina Risto jakaa 2 kysymystä, jotka kannattaa kysyä itseltä
Asta pelkää, että uusperhearki vie häneltä loputkin voimat. Hän tapaa lyhytterapeutti Taina Riston ja käsittää, että uupumisen jälkeen moni asia on muuttunut.
Uusperheen muutto yhteiseen kotiin lähestyy. Hyvän alun jälkeen Astaa ovat alkaneet ahdistaa puolison 13- ja 9-vuotiaat lapset ja pelko siitä, että uusperheessä oma elintila kutistuu liikaa. Puolison kuopuksen kehitysvammaisuus myös rajoittaa perheen tekemisiä.
Lue myös terapiakäynnin ensimmäinen osa.
Mitä olet oppinut itsestäsi?
Asta huomasi jo suhtautuvansa myönteisemmin mutta pettyi, kun vanhat pelot palasivat.
Taina Risto: Miten sinulla on mennyt?
Asta: Monessa asiassa paremmin. Muutto on takana, ja uudesta kodista tulee koko ajan positiivisempi tunne. Työmatka tosin piteni ja luulen, että järjestelen työtäni uudelleen.
Taina: Entä millaiseksi koet perhe-elämän? Mitä ajatuksia otit mukaasi viime käynnistä?
Asta: Ensin helpotti kovasti, kun tajusin, että vähempikin yrittäminen riittää. Mutta parin viikon jälkeen ongelmat palasivat mieleen.
Taina: Uusia ajatusratojahan ei opi tuosta vain. Ne vaativat aikaa. Ensin tuntuu hyvältä, kun oppii suhtautumaan uudella tavalla, sitten saattaakin pettyä itseensä. Takapakit kannattaa laskea mukaan jo etukäteen.
Asta: Onneksi se ei mennyt minulla noin laidasta toiseen. Yritin vain kehittää itseäni vielä enemmän. Mies ja äiti ovat kyllä sanoneet, että jaksan hyvin tässä uudessa elämäntilanteessa. Silti se ahdistus välillä iskee.
”Loppuun palaminen pitää nöyränä pitkään, joskus ehkä liiankin pitkään.”
Taina: Kerrotko ahdistuksesta enemmän.
Asta: Aina, kun on liian paljon tekemistä, saatan lähteä liikaa sen imuun. Elämäni on jatkuvaa tasapainottelua jaksamiseni kanssa.
Taina: Arvostan sitä, miten rehellisesti käsittelet tilannettasi. Olisikin varmasti ihana päästä ongelmista täysin eroon. Mutta mitä jos sen sijaan myöntäisit tilanteen lempeästi? Ajattelisit, että tulee paljon uutta, elintilani pienenee, toivottavasti jaksan kaiken.
Asta: Itse asiassa uskon, että pärjään kyllä lasten kanssa uudessa roolissani. Enemmänkin oma jaksaminen huolestuttaa. Toisaalta on tullut uusiakin tunteita. Olen jopa törmännyt ajatukseen, että pääsen töihin rauhoittumaan, vaikka aiemmin saatoin ahdistua töistä kovastikin. Tämä on minulle uutta!
Mitä vähemmän ja mitä lisää?
Asta tajuaa, että on ehkä arvioinut voimansa väärin. Taina sanoo, että voimat saattoivat löytyä, kun uusi elämäntilanne pani ne testiin.
Taina: Esitän sinulle kaksi tärkeää kysymystä. Mitä sinun juuri nyt pitäisi tehdä enemmän ja mitä vähemmän?
Asta: Pitäisi nukkua ja levätä enemmän. Tiedän, että tarvitsen 8–9 tunnin unet.
Taina: Entä mitä voisit tehdä vähemmän?
Asta: Vähemmän muuttoon liittyviä järjestelyjä, töitä ja liikuntaa. Ei minun ole pakko käydä kolmesti viikossa uimassa, kun päivässä tulee jo 20 000 askelta. Olen pitänyt uimista liikaa hyvinvoinnin mittarina.
Taina: Mainitsit unen tarpeen niin nopeasti, että taidat tietää, että rauhoittuminen on nyt se juttu. Miten käyttäisit vapautuvan ajan?
Asta: Liikkuisin ja laittaisin uutta kotia.
Taina: Okei, Asta. Haastan sinua vielä: millaista se ihan tyhjä aika olisi? Pyörimme koko ajan tämän kysymyksen äärellä.
Asta: Tajuan nyt, että koko elämäni on muuttunut ja minäkin valtavasti. Olin vuosia tosi yksin, kestin vain äitini seuraa. Nyt kaikki on mennyt päälaelleen eikä se tunnu pahalta. Jaksan muiden seuraa jo tosi hyvin. Pidän yhteyttä useaan vanhaan kaveriin. Enää ei tarvitse käyttää kaikkea aikaa palautumiseen.
Taina: Eli sinulle on kertynyt voimia, joista tulit tietoiseksi vasta, kun ne joutuivat testiin?
Asta: Niin! Uupumuksen jälkeen olen pitänyt itseäni vuosia kuntoutujana, mutta jospa uskaltaisinkin jo luottaa enemmän voimiini.
Taina: Loppuun palaminen pitää nöyränä pitkään, joskus ehkä liiankin pitkään. Olet varmasti muuttunut uupumisesi jälkeen. Kuntoutuminen on myös opettanut sinulle taitoja.
Asta: Niin on. Aiemmin räjähdin pikkuasioista, mutta nyt kuuntelen kärsivällisesti. Olen myös oppinut näyttämään iloa. Lisäksi alan tajuta, että kaiken ei tarvitse koko ajan edistyä. Niin minä ennen ajattelin.
Taina: Hienoa. Mistähän se kertoo?
Asta: Ehkä minusta on tullut keski-ikäinen?
Taina: Voisiko sillä olla jotain tekemistä myös onnellisuuden kanssa? Yleensä siitä tilasta ei halua pois.
Taina Riston vinkit: 3 tapaa säädellä voimia
Ajattele kaasuliekkiä. Kuvittele, että hyvä elämä on kaasuliekki, jonka säätö- nappula on itsetuntemuksesi. Silloin, kun uupuminen pelottaa, säädä kaasuliekkiä pienemmälle ja huolehdi levosta paremmin. Kun voimia on, anna palaa normaalilla tai vaikka isommalla liekillä.
Tee kysymyksistä tapa. Kysy itseltäsi säännöllisesti, mitä nyt pitäisi tehdä enemmän ja mitä vähemmän. Kun teet kysymysparista rutiinin, siitä tulee eräänlainen hyvinvoinnin terveystarkastus. Muista, että vain rehelliset vastaukset ovat oikeita.
Pohdi tyhjiä hetkiä. Mitä tekisit, jos saisit lisää aikaa? On vain hyvä, jos et heti tiedä vastausta. Pohdi ja ihmettele. Vasta tyhjällä hetkellä todelliset tarpeet pääsevät esiin. Vaikka niiden kohtaaminen ei ole aina vain mukavaa, se on ehdottoman palkitsevaa.
Astan nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
Juttu on julkaistu Kauneus ja terveys -lehdessä 15/22.
