Mitä teen, kun puolisoni lapset ahdistavat? Terapeutti Taina Risto kertoo 3 vinkkiä, miten jaksaa uusperheen lapsiviikkoja
Uusperhe-elämä uuvuttaa Astaa. Ristiriitaisten tunteiden taustalta paljastuu kipeitä kokemuksia. Hän menee etsimään apua lyhytterapeutti Taina Riston vastaanotolle.
Kaksi vuotta sitten Asta, 39, löysi onnellisen parisuhteen. Nyt hän on muuttamassa yhteen puolison ja tämän kahden lapsen kanssa. Uusperhekuvio herättää kuitenkin Astassa huolen jaksamisesta.
Mistä ahdistus kertoo?
Lapsiviikonloput ovat Astalle vaikeita. Taina kysyy, mitä tunteita lasten seura herättää.
Taina Risto: Asta, kerrotko tilanteestasi?
Asta: Alussa kaikki meni hyvin, mutta jossain vaiheessa suhtautumiseni mieheni lapsiin muuttui vaikeaksi. Olemme yrittäneet puhua asiasta. Mies kyllä puhuu mielellään, mutta minä vielä opettelen. Yhteenmuutto lähestyy, sillä olemme tehneet talokaupat. Olen sekaisin ihan kaikesta.
Taina: Elämässäsi tapahtuu isoja asioita. Millaisia tunteita lasten seura herättää?
Asta: Ahdistusta, pelkoa ja ehkä katkeruuttakin. Lasten kanssa ollaan vaan kotona. Varsinkin nuoremman vaikea kehitysvammaisuus rajoittaa hirveästi menemisiä. Mies vain pelaa, katsoo telkkaria vanhimman lapsen kanssa tai hoitaa nuorinta lasta. Tuntuu, että minut pakotetaan olemaan siinä. Usein lähden kesken viikonlopun harrastamaan. Kun muutetaan yhteen, pelkään, etten voi enää lähteä.
Taina: Miten mies suhtautuu, kun lähdet?
Asta: Ei hän pidä siitä. Hän on sanonut, että pakenen enkä halua olla heidän kanssaan
Taina: Mitä hän mielestäsi yrittää sanoa?
Asta: Ehkä sitä, että olisi kiva, jos jäisin. Että varmasti olisi hyvä luoda suhdetta lapsiin.
Taina: Millainen suhteesi lapsiin on nyt?
Asta: Äitipuoleksi en halua, enkä vielä tiedä, mikä roolini on. Olen vienyt vanhemman lapsen uimaan, ja selvästi hän piti siitä. Nuoremmankin kanssa pärjäisin, jos mies haluaisi tehdä vanhemman tytön kanssa jotain kaksin.
”Ehkä arki on mokkapaloja ja pihatöitä, mutta siihen kestää tottua.”
Mitä omat menot edustavat?
Taina haluaa kuulla, miksi harrastukset ja oma aika ovat Astalle niin tärkeitä.
Taina: Puhut paljon harrastuksistasi. Sinulla on selvästi niihin suuri tarve. Kerrotko tästä.
Asta: Olin masennuksen vuoksi pitkään pois työelämästä ja olen kuntouttanut itseäni 17 vuotta. Palasin töihin vähitellen ja opiskelin lähihoitajaksi. Pidän itsestäni huolta liikunnalla, ettei väsymys enää mene niin pahaksi, että menettäisin taas toimintakykyni. Elämäni on jatkuvaa tasapainoilua voimien kanssa.
Taina: Millä muulla tavoilla hoidat itseäsi?
Asta: Syön säännöllisesti, yritän nukkua riittävästi ja olen laihduttanut 30 kiloa. Kuntoutin itseäni myös työllä, mutta työkokeilut päättyivät monesti sairauslomaan ja uupumiseen.
Taina: Mikä on tällä kertaa toisin?
Asta: Lähihoitajan ammatti ja osa-aikainen keikkatyö sopivat minulle. Jos huomaan väsymystä, vähennän tunteja. Hyvä vaihe on jatkunut jo muutaman vuoden. Virallisesti olen eläkkeellä, mutta teen voimieni mukaan töitä.
Taina: Jospa kyse ei ole lapsista vaan koko muutoksesta? Sinulla on työkaluja itsesi hoitamiseen, mutta ehkä niitä olisi hyvä tarkastella yhdessä. Millaisia muutoksia yhteinen koti tuo elämään?
Asta: Ostimme ison talon, jossa pystyn vetäytymään omiin oloihini lepäämään. Saan myös kodin rutiinit takaisin. Miehen luona lapsiviikonloppuina ne ovat puuttuneet.
Taina: Millaisena näet roolisi kodissa?
Asta: Stressaan, jaksanko huolehtia talosta ja kaikesta muustakin. Mies on sanonut, että suhtaudun lapsiin kuin työhön.
Taina: Loukkasiko se sinua?
Asta: Ei, mietin, onko siinä totuuden siemen. Siksikö lapset ahdistavat minua, koska suhtaudun heihin kuin asiakkaisiin? Eli kun ne lähtevät pois, niin helpottaa?
Taina: Sinulla on mahtava kyky mennä suoraan kohti ikäviäkin asioita.
Asta: Olen harjoitellut tätä! Seurustelin ennen miehen kanssa, joka otti etäisyyttä, kun aloin kiintyä hänen lapsiinsa. Ehkä olen pelännyt näidenkin lasten menettämistä.
Taina: Voisitko ajatella, että sinulla ei ole enää kiire. Että kiintymys lapsiin kasvaa hiljalleen arjessa?
Asta: Voisin. Ehkä arki on mokkapaloja ja pihatöitä, mutta siihen kestää tottua, sillä minun on pitänyt selvitä niin kauan yksin. Mies on sanonut, etten osaa ottaa apua vastaan, että yritän liikaa. Ehkä opettelen hidastelua ja yritän luottaa enemmän itseeni.
Miten tapaaminen etenee? Asta tapaa Taina Riston vielä toisen kerran.
Astan nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
Taina Riston vinkit: Ota omat tarpeet tarkasteluun
1. Tuijota omaa napaa. Välillä on hedelmällisintä kääntää katse omaan sisimpään, esimerkiksi silloin, kun perheenjäsenten käytöksessä näkee ärsyttäviä piirteitä. Mistä ärsyttävä asia muistuttaa? Mitä tarvitset juuri nyt?
2. Puhu vaikeista asioista onnen kukkuloilla. Kun parisuhteessa on hyvä vaihe, juttele silloinkin hankalista asioista. Se ei ole ongelmien esille manaamista vaan tervettä varautumista. Uusperhe ei vaadi sankareita vaan rehellisiä aikuisia.
3. Lisää työkaluja voimavarapakkiin. Oman jaksamisen ja palautumisen työkalupakkia on hyvä huoltaa ja kartuttaa. Puuttuuko sieltä jokin taito? Kysy myös kumppaniltasi, minkä taidon voisit lisätä äläkä loukkaannu vastauksesta.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 14/22.
