Onko jatkuva itsensä kehittäminen haitallista? Professorin mielestä touhottamisen kulttuurissa piilee vaara
Onko sinulla jatkuvasti uusi projekti käynnissä ja haluat kehittää itseäsi? Aalto-yliopiston työelämäprofessori Lauri Järvilehdon mukaan tämä on fantastinen juttu.
Asiantuntijana
Mistä johtuu jatkuva tarve kehittää itseään?
”Muutos on perustavanlaatuinen osa ihmisenä olemista. On teollisen ajan harhakäsitys, että ihminen on parikymppisenä valmis ja aivojen kehittyminen lakkaisi. Nykyisin tiedetään, että aivot kehittyvät jatkuvasti. Näin kehitys, kasvu ja muutos jatkuvat läpi elämän ja ovat osa ihmisen olemassaoloa ja biologiaa.
Itsensä kehittäminen on siis elämän edellytys ja fantastinen asia. Sitä paitsi nykyisessä maailmassa kasvu ja itsensä kehittäminen on välttämätöntä.”
Voiko itsensä kehittäminen olla haitallista?
”Voi! Hyvää voi olla liikaakin. Jos käy useamman kerran päivässä juoksulenkillä, niin kyllä se lopulta kostautuu. Sosiaalinen media on luonut mielikuvan rasti jokaiseen ruutuun -mentaliteetista, jossa pitää olla kaunis, menestyvä, varakas ja hyvässä kunnossa eli kehittyä monilla eri elämän osa-alueilla.
Pintapuolisen menestyksen näkyväksi tekeminen kertoo kuitenkin usein huonovointisuudesta, ei aidosta kiinnostuksesta tekemiseen. Muutenkin, jos yrittää moneen suuntaan yhtä aikaa, raja tulee vastaan jossain vaiheessa.”
”Monille on pesiytynyt touhottamisen kulttuuri, että on kauheasti kaikkea ja kiire, eikä pysähdytä miettimään, ovatko asiat oikeasti tärkeitä ja arvoa tuottavia.”Lauri Järvilehto
Usein omaa suoritustaan tulee verrattua muihin. Miten tämän voisi välttää?
”Sosiaalinen media ja koululaitos ovat luoneet vertaamisen kulttuurin, jossa ihmiset rankataan hyviksi ja huonoiksi. Sen sijaan, että vertaat itseäsi muihin, pitäisi verrata siihen, missä olit vuosi sitten. Kannattaa siis seurata omaa kehityskaartaan, ei muiden. Ainoa merkittävä mittari on, missä olit aiemmin, missä nyt.
Pitäisi siis löytää sisäinen ja sisäistetty motivaatio eli aito kiinnostus tekemiseen. Se tuo merkityksellisyyden tunteen ja flow-tilan. Se on parempi kuin se, että kehittymistä ohjaisi ulkoinen motivaatio.”
Miten löytää aikaa merkityksellisten asioiden tekemiseen?
”Monille on pesiytynyt touhottamisen kulttuuri, että on kauheasti kaikkea ja kiire, eikä pysähdytä miettimään, ovatko asiat oikeasti tärkeitä ja arvoa tuottavia.
Ohjeeni on priorisoida omaa aikaa. Käytän kesäloman jälkeen aina pari tuntia siihen, että käyn läpi tulevia tavoitteita ja laitan ne tärkeysjärjestykseen. Näin luon samalla happea kalenteriin. Kun prioriteetit ovat selkeät, syntyy dynaamisuutta ajankäyttöön.
Opiskelijoille minulla on tapana tehdä kutsumuskartta-harjoitus. Siinä laaditaan lista asioista, joita haluaisi tehdä. Tämän jälkeen pohditaan, millaisia arjen muutoksia voi tehdä, jotta yhdelle listalla olevista asioista löytyisi aikaa. Kun tekee mikromuutoksia arjessa, saa lisättyä aikaa kiinnostaville asioille.”
Miten onnistuu aloittamaan ja jatkamaan uutta aktiviteettia?
”Alkuun pääsee pienin paloin. Jos haluaa kehittää osaamista tai oppia itseään kiinnostavasta aiheesta, voi tehdä verkossa mikrokursseja ja kuunnella luentoja viisi minuuttia arjen lomassa. Näin on pieninä palasina viikossa saanut paljon aikaiseksi.
Lisäksi on sitouduttava tekemiseen, kirjattava ne kalenteriin tai laitettava vaikka post it -lappu ulko-oveen muistutukseksi. Uuden aktiviteetin aloittamisessa menee tavallisesti muutama viikko ennen kuin siitä tulee rutiini ja syntyy kokemus siitä, ettei tämä ole niin vaikeaa.”
Entä jos ei tiedä vahvuuksiaan ja sitä, millaisilla osa-alueilla itseään voisi kehittää?
”Ei kannata lannistua, jos kehittämistavoitteita ei ole, mutta kannattaa kokeilla kaikenlaista. Näin voi havaita, mitä haluaa tehdä ja missä kehittyä.
Tekoäly Chatgpt:tä voi pyytää laatimaan listan aktiviteeteista. Esimerkiksi joka kuukausi voi valita yhden uuden asian, kuten ilmoittautua kansallisopiston kurssille tai tehdä origameja. Näin on vuodessa kokeillut 12 uutta juttua ja ehkä löytänyt tien kiinnostavalle polulle.”
”Kun tekee mikromuutoksia arjessa, saa lisättyä aikaa kiinnostaville asioille.”
Miten itsensä kehittäminen lisää hyvinvointia ja tuo merkityksellisyyden tunnetta?
”Aristoteleellä oli kaksi käsitystä onnellisuuden muodoista: hedonistinen, jossa haetaan hetkellistä mielihyvää vaikkapa hyvistä bileistä ja eudaimoninen, jossa onnellisuuden kokemus syntyy siitä, että ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliin. Ihminen siis tunnistaa potentiaalinsa ja ne asiat, joissa on mahdollisuus kehittyä ja tavoittelee tätä kautta onnellisuuden tilaa ja merkityksellisyyttä.
Aristoteles puhui myös hyve-etiikasta eli siitä, että ihmisenä kehittymisessä pitäisi pyrkiä hyveelliseen toimintaan ja ääripäiden tasapainoon. Jos ei kehitä itseään ollenkaan, jää jalkoihin. Jos taas on tohina päällä vähän kaikessa ja jatkuvasti, palaa loppuun.
Jokaisessa ihmisessä on potentiaalia, on vain löydettävä, mikä se oma juttu on. Kun taas ihmisellä on kirkkaita kompassipisteitä, niitä kannattaa seurata rohkeasti ja miettiä, miten voi olla tässä parempi kuin eilen.”
Miten hyväksyä se, ettei koskaan tule valmiiksi?
”Ihminen ei koskaan tule valmiiksi, vaan kasvaa kohti potentiaaliaan. Aivoissa on tuhansia hermokytköksiä ja muuttujia enemmän kuin avaruudessa tähtiä, mitään valmista mallia ei siis ole. Taiteilijat ja nobelistikirjailijatkin kehittävät juttuaan koko elämänsä.
Oleellista on, että läpi elämän voisi kokea mahdollisuuden kehittyä paremmaksi mielekkään tekemisen kautta. Tämä tuo myös lisäarvoa muille, kuten yritykselle tai urheilujoukkueen pelaajille.”
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/25.
