Itsetuhoiset ajatukset ovat suomalaisilla yllättävän yleisiä.

Lähes joka viides suomalaisista on joskus harkinnut itsemurhaa. Yleisintä itsetuhoisuus on nuorilla aikuisilla. 18–34-vuotiaista henkensä riistämistä on harkinnut vakavissaan joka kolmas.

Tiedot käyvät ilmi MIELI ry:n kesäkuussa teettämästä kyselystä.

Luvut ovat huolestuttavia. Toteutuneiden itsemurhien määrä on laskenut tasaisesti 1990-luvulta, mutta viimeisten kahden vuoden ajan tilastoissa on nähty lievää nousua.

– Vielä ei tiedetä, onko kyse hetkellisestä noususta vai pysyvämmästä trendistä, sanoo MIELI ry:n Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen.

Naisilla itsemurhan harkitseminen on miehiä yleisempää, mutta mies toteuttaa tekonsa naista todennäköisemmin.

Lue myös: Tämä pelasti henkeni, kertoo itsemurhan partaalta selviytynyt

Usein itsetuhoisuuden taustalla muhii mielenterveyden ongelmia. Kyselyyn vastanneista 14 prosenttia koki olevansa masentunut. Heistä 77 prosenttia kertoi harkinneensa itsemurhaa viimeisen vuoden sisällä.

Masentuneista melkein puolet oli 18–34-vuotiaita. Opiskelijoiden psyykkinen oireilu on lisääntynyt. Taustalla on useita eri syitä ja niiden kasautumia.

Tulevaisuus vaikuttaa epävarmalta, opiskelu uuvuttaa eikä suju, liikuntaa on liian vähän ja ruutua tuijotetaan liikaa.

Itsetuhoisuuteen liittyy tunne, ettei kukaan ymmärrä. Yksinäisyys on yllättävän yleistä. Noin puolet korkeakouluopiskelijoista ilmoittaa kaipaavansa ihmisiä ympärilleen. Ei ole omaa porukkaa tai läheisiä ystäviä.

– Yhä harvemmalla on luotettu, hyvä ystävä. Kun seulonnoissamme on kysytty ystävistä, niiden määrä on vähentynyt vuosikymmen vuosikymmeneltä. Tämä on tragikoomista, sillä elämme lähempänä ihmisiä kuin koskaan ja some on täynnä tuttuja, sanoo ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n mielenterveystyön johtava ylilääkäri Tommi Väyrynen.

Väyrynen pohtii, että ehkä myös opiskelijoihin kohdistuvat vaatimukset ovat koventuneet.

– Nuoret kokevat itsensä riittämättömiksi. Yhä useampi uupuu opinnoissaan ja vain alle puolet kokee opiskelun itselleen selvästi merkitykselliseksi, hän sanoo.

Miten itsetuhoista ihmistä voi auttaa?

Alle puolet itsemurhaa harkinneista kertoi saaneensa apua. Erityisesti 18–24-vuotiaat, pääkaupunkiseudulla ja maalla asuvat sekä lapsettomat pariskunnat jäävät vaille yhteiskunnan apua. Syynä on joko se, ettei apua ole haettu, tai sitä ei ole pyynnöistä huolimatta saatu.

Esimerkiksi eläkeläiset, miehet ja hyvätuloiset jättivät muita useammin avun hakematta.

Toisin kuin sitkeät myytit väittävät, itsemurhasta puhuminen ei lisää itsemurhan todennäköisyyttä.

Itsetuhoinen ihminen kaipaa lääkkeitä enemmän ihmistä, jonka kanssa jutella. Ei ole oikeastaan väliä, onko kuuntelija ammattilainen, kunhan on joku, joka osoittaa välittävänsä.

– Yksi mitä kuuluu -kysymys tai kriittisellä hetkellä soitettu puhelu voi pelastaa toisen hengen. Itsemurha-ajatuksista kannattaa kysyä rohkeasti suoraan, opiskelijoiden mielenterveyttä edistävän Nyyti ry:n toiminnanjohtaja Minna Savolainen sanoo.

Itsetuhoista on tärkeä kuunnella ja antaa tilaa hänen tunteilleen.

– Riittää, että olet oma itsesi. Ei tarvitse käyttäytyä ammattilaisen elkein. Auta toista löytämään itselleen apua.