Lentoemäntä Laura, 56, aloitti lyhytterapian, koska hän halusi vihdoin irtautua äidin mitätöivästä otteesta.

Laura jäi leskeksi viisi vuotta sitten. Miehen kuolema oli helpotus, sillä liitto oli vaikea. Sen jälkeen hän on opetellut nauttimaan elämästään 16-vuotiaan tyttärensä kanssa. Lauran vahvuus on sinnikkyys, mutta se on vienyt hänet myös huonoihin ihmissuhteisiin.

Ennen kuin Laura ehtii toiselle terapiakäynnilleen Taina Riston vastaanotolle, äiti kuolee vakavaan sairauteen.

Laura koki, että äiti moitti häntä loppuun asti. Taina tukee Lauraa ajattelemaan tulevaisuutta.

Taina Risto: Laura, tapasimme kuukausi sitten. Mitä sinulle kuuluu?

Laura: Viime käynnin jälkeen päässäni myllersi monia oivalluksia. Sitten prosessi pysähtyi, sillä äitini kuoli viikko sitten. Pikkuserkkuni, joka tunsi äitini persoonan, totesi, että tämän ääni on vaiennut ikuisesti.

Taina: Otan osaa, Laura.

Laura: Kiitos. Vielä viime viikolla äiti sanoi, että hän oli ihmetellyt ääneen hoiva­kodissa, kun minua ei ollut näkynyt. Loppuun asti hän löysi minusta jotain moitittavaa.

Taina: Millaisia tunteita hänen kuolemansa on herättänyt sinussa?

Laura: Aika ristiriitaisia. Kuolema oli helpotus, sillä äidillä oli Alzheimerin tauti ja syöpä. Toisaalta olen odottanut tätä vuosikausia, koska äidin kanssa on ollut niin traumaattista. Suhde ei siitä miksikään muuttunut. En vain onnistunut äidin mielestä missään, ja hänellä oli mielestään oikeus kertoa se. Mutta nyt olen päättänyt, että tehtäväni on jatkaa eteenpäin lapseni kanssa. Kukaan ei enää puhu minulle noin.

Laura on tähän asti pitänyt vaikeimmat asiat itsellään. Hän kertoo uusista ystävistään.

Taina: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua siinä, että tuollainen vähättely jäisi ikuisesti historiaan?

Laura: Vain minä itse. Viime kerralla olit niin kannustava, että minulle tuli tunne, että olen ihan hyvä tyyppi. Tajusin myös, että äidilläni ja miehelläni olivat omat syynsä ja perhetaustansa. Siksi heistä tuli sellaisia kuin tuli.

Laura: Mutta minun maljani on täynnä ja tämä puhuminen on puhdistavaa. Olen aika hyvin peittänyt kaiken tähän asti. Riipaisevimpia juttuja en ole kertonut kenellekään.

Taina: Keneen sinä olet voinut luottaa?

Laura: Muutamaan ystävääni. Viime vuosina vanhat ovat karsiutuneet ja uusia luottoihmisiä on tullut tilalle. Vaihdoin jopa kaikki minua hoitavat ihmiset mieheni kuoleman jälkeen. Esimerkiksi kosmetologin, josta tuli ystäväni.

Taina: Oletpa ollut viisas. Olet ympyröinyt itsesi ystävällisillä ihmisillä. Siinäkin on symboliikkaa, että vaihdoit myös ne ihmiset, jotka saavat koskea sinuun kuten kosmetologin. Vapautumisesi on aika määrätietoista. Minusta kuulostaa, että eivät nuo ole enää ihan ensiaskeleita. Ehkä olet jo pidemmällä kuin itse olet uskaltanut ajatella.

Laura kertoo, että hän osaa hullutella toisin kuin äiti. Taina kysyy seuraavista askelista.

Laura: Kun tyhjensin lapsuudenkotiani, löysin kuvan, jossa äiti, harvinaista kyllä, hymyili. Mietin, oliko hän koskaan tyytyväinen mihinkään. Hän saattoi sanoa kivojen juhlien jälkeen, että hän vain näytteli, ei hänellä oikeasti ollut hauskaa.

Taina: Kerroit viimeksi, että sinun ja tyttäresi elämässä on paljon iloa, huumoria ja spontaania toimintaa. Menette yöksi hotelliin hetken mieli­johteesta tai maalaatte kesämökillä rohkeilla väreillä, jos siltä tuntuu. Eli sinä olet opetellut hulluttelemaan?

Laura: Niin, en ole jatkanut äitini käytöstä. Olen vastuullinen ja tarkka äiti, mutta olen halunnut opettaa tyttärelleni, että kotona ei tarvitse suorittaa eikä kaiken tarvitse kiiltää. Mutta nyt ehkä voisin jo vähän vetää takaisinpäin ja etsiä rauhallisempaa puolta itsestäni.

Taina: Mikä sinun seuraava askeleesi voisi olla tällä polulla? Äidin poismeno on tuore, mutta heti, kun koet, että olet valmis?

Laura: Haluaisin opetella tekemään enemmän asioita yksin. Tytär ei enää kauan tarvitse minua.

Taina: Niin, sinähän olet aika nuorena tullut tuohon elämäntilanteeseen. Monella viisikymppisellä tilanne on vielä vuosia eteenpäin aivan toinen. Heillä on vastuu vanhenevista vanhemmista ja liitto, hyvä tai huono.

Laura: Aika huikea ajatus. Enpä olisi osannut tuota ajatella. Totta, minähän olen vielä aika nuori, minulla on paljon elämää edessä.

Lauran nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi. Laura jatkaa terapiankäyntejä. Hänellä on tarve käsitellä vanhempiensa suhdetta ja kasvatusta ja omia liittojaan. Sen jälkeen hänellä on paremmin tilaa pohtia, kuka hän itse oikein on.

Haluaisitko mukaan Terapiassa-sarjaan? Kerro tarinasi lyhyesti ja ilmoittaudu tästä.