Inès de la Fressange oli Chanelin palvottu malli ja keulakuva - yksi päätös suututti suunnittelija Karl Lagerfeldin ja oli tuhota uran

Maaliskuussa 2010 pääsin ihailemaan Pariisin muotiviikolla Roger Vivierin kenkätalon uskomattomia luomuksia. Roger Vivier, kenkien Fabergéksikin kutsuttu edesmennyt nero, suunnitteli aikanaan muun muassa Ison-Britannian kuningattaren Elisabet II:n kruunajaisjalkineet. Pariisissa ihasteltiin brändin silloisen suunnittelijan, italialaisen Bruno Frisonin, luomuksia.

Tilaisuuden säkenöiväksi jalokiveksi kohosi kuitenkin kenkätalon muusa Inès de la Fressange. Tällä tuntui riittävän kotvanen aikaa kunkin vieraan kohtaamiseen.

Siitähän karisma oikeastaan kumpuaa – kyvystä saada keskustelukumppani tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi edes hetken. Ja kun seuraavana syksynä sain kutsun samaan esittelyyn, Inès vaikutti muistavan minut.

”Suomesta, eikö totta? Mukavaa, että ehdit taas pieneen tilaisuuteemme”, hän totesi.

Tunsin hymyn kipuavan kohti suupieliäni. Olin ehkä pienestä maasta kotoisin oleva toimittaja, mutta silti ihastuttava Inès muisti kasvoni. Ihailin hänestä huokuvaa lämpöä, tyylikkyyttä ja ennen kaikkea itsevarmuutta.

Aatelinen suku huokui vaikutusvaltaa. Inès syntyi elokuussa 1957 Etelä-Ranskassa André Jean Bernard de Seignardin eli markiisi de la Fressangen ja tämän vaimon, mallinakin toimineen argentiinalais- kolumbialaisen Cecilia Lita Sánchez-Davilan perheen keskimmäiseksi lapseksi. Perheessä oli jo isoveli Emmanuel ja myöhemmin pesueen pienimmäksi syntyi Ivan.

Inèsin isän suku oli kuulunut ranskalaiseen aatelistoon jo 1400-luvulta lähtien ja vaikuttanut maan politiikassa kauan. Äidin perhe puolestaan lukeutui kolumbialaisen politiikan sisäpiiriin ja on ollut sukua peräti kahdelle maan presidentille. Hienostoperhe halusi tyttärelleen hyvän koulutuksen, ja niinpä Inès opiskeli ylioppilaskirjoitusten jälkeen muun muassa taidehistoriaan ja arkeo- logiaan keskittyvässä L’École du Louvressa Pariisissa.

”Sitä ennen olin haaveillut mitä erilaisimmista uravaihtoehdoista, kuten juristina tai lastenpsykiatrina työskentelemisestä”, Inès kertoi Harper’s Bazaar -lehden haastattelussa seitsemän vuotta sitten.

Inès ei kuitenkaan kyennyt keskittymään täysillä opintoihinsa, sillä uljas, 180-senttinen kaunotar tempaistiin muotimaailman pyörteisiin jo 17-vuotiaana.

Varsinaisen läpimurtonsa Ines teki 18-vuotiaana, kun Benettonin mullistavista mainoskuvista tunnettu valokuvaaja Oliviero Toscanini ikuisti hänet Ranskan Elle-lehteen. Sen jälkeen ylväästä ryhdistään ja leveästä hymystään kuuluun malliin ihastuivat lukuisat muotitalot, kuten Thierry Mugler ja Jean Paul Gaultier.

Kahdeksan vuotta myöhemmin Inès ponkaisi huipulle. Silloin Chanelin pääsuunnittelijaksi siirtynyt saksalainen Karl Lagerfeld halusi hänet muotitalon nimikkomalliksi, sillä suunnittelijan mielestä nuori nainen muistutti kasvoiltaan erehdyttävästi muotitalon legendaarista perustajaa, Gabrielle ”Coco” Chanelia.

”Tein järjettömän sopimuksen, sillä suostuin työskentelemään vain Chanelille”, Inès on kertonut YouTube-kanavastaan maailmankuulun Loic Prigentin haastattelussa.

Karl näki tilanteen toisin, sillä Inès merkitsi hänelle mallin sijaan muusaa.

”En olisi päässyt tavoitteeseeni ilman Inès de la Fressangea. Kysyn häneltä kaikkea. Tiedustelen, mihin hän haluaa pukeutua, ja sitten suunnittelen hänelle haluamansa”, suunnittelija kertoi Yhdysvaltain Voguen arvostetulle toimittajalle Suzy Menkesille 1986 hurmattuaan näytöksellään koko muotimedian.

Muusan ja muotigurun välinen auvo ei kuitenkaan kestänyt ikuisuutta, sillä kolme vuotta myöhemmin heidän suhteensa ajautui ristiriitaan. Syyksi kiteytyi kiista veistoksesta.

Ranskan tasavaltaa symboloiva Marianne-veistos löytyy jokaisesta maan kaupungintalosta. Se ei ole aina sama, sillä veistosten mallina on ollut eri kaunottaria. Pormestari saa valita vaihtoehdoista mieluisimman.

Filmitähti Brigitte Bardot’n ja näyttelijä Catherine Deneuven mukaan muotoillut Mariannet ovat suosituimpia.

Suuri kunnia kohtasi Inèsiä 1989, kun häntä pyydettiin Mariannen malliksi. Inès oli otettu, Karl tunsi toisin. Tämän mielestä perinne oli pikkuporvarillinen, ummehtunut ja mauton.

”Olisi vulgaaria edes yrittää pukea historiallinen monumentti”, Karl oli tuhahtanut.

Kun Inès kuitenkin päätti suostua pyyntöön, Karl likipitäen hyllytti hänet.

Inèsin rooli näytöksissä oli konfliktin jälkeen enää rivimallin luokkaa, ja se loukkasi häntä. Sitä paitsi menettely oli vastoin hänen sopimustaan.

Inès palkkasi asianajajan puolustamaan etujaan. Se kylmensi hänen ja Karlin suhteen. Kesti vuosia korjata rikkoutunut ystävyys. Inès palasi Chanelin näytöslavalle vasta 2011, kun oli täyttänyt 53 vuotta.

”Olisin toivonut, että olisin löytänyt jo urani alussa oman ääneni voiman. Myös minun näkemykseni ja mielipiteeni ovat merkityksellisiä ja minä ansaitsen tulla kuulluksi”, hän pohti myöhemmin Harper’s Bazaar -lehden haastattelussa.

Ikävä välikohtaus ei kuitenkaan lannistanut Inèsiä. Hän eli monella tavoin elämänsä onnellisinta aikaa.

Inès oli löytänyt rinnalleen rakastetun, italialaisen aatelismiehen Luigi d’Urson, jonka suku oli vähintäänkin yhtä maineikas kuin hänen omansa. Inèsin tavoin Luigi oli opiskellut taidehistoriaa ja toimi muotibisneksessä sijoittajana.

Kyyhkyläiset solmivat avioliiton kesäkuussa 1991. Perhe täydentyi kahdella tyttärellä, Ninellä ja Violettella. Lasten syntymät eivät olleet itsestäänselvyys, vaan aviopari joutui tekemään kaikkensa positiivisen raskausuutisen eteen.

”Näin kaikkialla vauvoja ja naisia lastenrattaiden kanssa. Tuntui kuin olisin ainoa, joka ei tulisi raskaaksi”, Inès avautui televisiossa kuutisen vuotta sitten Daphné Bürkin suositussa keskusteluohjelmassa Je t’aime etc.

Lisäksi Inès sai opetella bonusäidin roolin, sillä Luigilla on kaksi tytärtä edellisestä avioliitostaan.

Bisnesnaisen saappaisiin Inès hyppäsi 1991. Kirjassaan Profession mannequin: Conversations avec Marianne Mairesse Inès avaa seikkaperäisesti, miten paljon malli voi oppia muodista seuratessaan muiden ammattilaisten työskentelyä. Hän hyödynsi omaksumiaan taitoja perustamalla oman brändin.

Ensin Inèsin nimikkotuotteita tuoksuista pukukoruihin ja huiveihin saattoi ostaa Pariisista, sitten myös Yhdysvalloista ja Japanista. Brändin lanseeraus oli menestys, mutta erimielisyydet sijoittajien kanssa pakottivat hänet luopumaan muotimerkistään.

Uuden muotibrändin Inès esitteli vasta 2016, joskin siinä sivussa hän on suunnitellut suositulle japanilaiselle Uniqlo-ketjulle omaa minimallistoaan.

Aina elämä ei kuitenkaan näytä aurinkoisia kasvojaan – ei edes onnellisten tähtien alla syntyneelle Inèsille. Hänen aviomiehensä Luigi menehtyi sydänkohtaukseen 2006 vain 55-vuotiaana. Se oli murtaa Inèsin.

”Ajattelen häntä joka hetki. Muistot, joita en voi unohtaa, nostavat surun pintaan”, hän totesi samana vuonna Vogue Paris -lehden haastattelussa.

Puolison kuolema jätti Inèsin yksinhuoltajaksi. Kun puolisoa ei enää ollut, hän joutui kantamaan kasvatusvastuun yksin.

”Vaikeinta työssäni on ollut lasten jättäminen yksin. Joudun usein lähtemään aikaisin kotoa ja palaamaan myöhään enkä ehdi viettää aikaa tyttöjen kanssa”, hän on sanonut.

Elämään tuli valoa, kun Inès kohtasi erikoislääkäri Denis Olivennesin laskettelureissulla Méribelissä ja rakastui. Gala-lehden mukaan kaksikkoa yhdistää muun muassa rakkaus vanhoihin elokuviin ja pitkiin kävelyretkiin Pariisissa. Pari on pitänyt yhtä vuodesta 2009.

Uudet aluevaltaukset kukoistivat vuosituhannen alkupuolella. Inès oli aloittanut yhteistyön kenkätalo Roger Vivierin kanssa.

1940- ja 1950-luvuilla Vivier oli kiistämättä Pariisin säkenöivin kenkäsuunnittelija, mutta vuosituhannen alussa enää harva muisti nimeä. Tod’s-muotitalon omistajana tunnettu italialainen magnaatti Diego Della Valle päätti saattaa brändin uuteen loistoon.

Vivierin sielu oli ranskalainen, joten brändin kasvoksi ja muusaksi tarvittiin aito ranskatar. Siihen rooliin ei ollut Inèsiä parempaa vaihtoehtoa. Hän tiedosti asemansa ranskalaisen tyylin lipunkantajana. Siksi hän kirjoitti aiheesta ohjekirjan naisille, joille eleganssin resepti ei näyttäytynyt yhtä sisäsyntyisenä kuin hänelle.

Teoksessa La Parisienne Inès avaa pariisilaisen tyylin avaimet ja ottaa kantaa vastuullisen kuluttamisen puolesta. Hän kehottaa oman vaatekaapin säännölliseen editointiin ja harvojen mutta laadukkaiden asusteiden hankkimiseen. Kirjasta sukeutui menestys.

Tällä hetkellä Inèsin kalenteri on yhä täynnä mutta elämä alkaa myös seestyä. Denis on rinnalla ja tyttäret ovat löytäneet omat polkunsa.

”Nine opiskelee Lillessä teatterialaa ja suhtautuu asioihin rennosti. Violette ottaa opinnot vakavasti ja haluaa kirjoittaa”, Inès on kuitannut Gala-lehdelle.

Inès edustaa juuri tämän hetken naista. Viehätysvoima ja eleganssi eivät ole iästä kiinni vaan älystä ja tyylitajusta. Molempia Inèsillä riittää vuosikymmeniksi.

Henkilökuva on julkaistu Eeva-lehdessä 6/2025.