Ennen ahdistuin kylpylässä kirkuvista lapsista – nyt altaassa lilluminen on parasta mitä tiedän, ja siihen on 3 syytä
Vaatimus rentoutumisesta paikallaan pysyen teki minut nuorempana levottomaksi, Iiris von Knorring kirjoittaa kolumnissaan.
Sytytin kynttilöitä, kaadoin mainosmukiin olutta (minulla ei ollut varaa kuohuviiniin tai jalallisiin laseihin) ja kipusin vaahtoon. Jaksoin lillua yksiöni kylpyammeessa ”rentoutumassa” tasan siihen asti kun muki oli tyhjä eli noin viisi minuuttia. Sitten pomppasin ylös ja totesin, ettei kylpeminen ole juttuni.
Rentouduin parhaiten vaihtamalla maisemaa. Parasta mitä tiesin, oli imeä itseeni mahdollisimman paljon kulttuuria paikassa, jota en ollut aiemmin nähnyt.
”Aina pitää olla menossa”, äitini ihmetteli.
Kylpylöissä kirkuvat lapset ovat saaneet minut pakenemaan pukuhuoneeseen.
Asuin ammeyksiössäni neljännesvuosisata sitten. Olin nuori opiskelija ja tietysti halusin nähdä maailmaa ja saada mahdollisimman paljon uusia kokemuksia.
En kuitenkaan ole koskaan sen jälkeenkään ollut ammeihminen. En ole viihtynyt minkäänlaisissa altaissa. Vaatimus rentoutumisesta paikallaan pysyen on tehnyt minut levottomaksi. Kylpylöissä kirkuvat lapset ovat saaneet minut pakenemaan pukuhuoneeseen.
Varaa ensi lauantai, sanon nykyisin usein puolisolleni. Rakastan järjestää yllätyksiä, vaikka hänelle ne eivät taida olla kovin yllättäviä: menemme kylpylään.
Miksikö olen kääntänyt kylpytakkini? Syitä on kolme: olen tullut laiskaksi, kylpylät ovat nykyisin elämyksiä ja niitä on pelkästään aikuisille.
Helsinkiläisen Hotel Marian ylellisessä spassa kuuntelimme musiikkia veden alla. Hangon Regatta spassa ihailimme myrskyävää merimaisemaa. Turun Kakola spassa ei tarvinnut juoda olutta mainosmukeista vaan tarjolla oli ihania drinkkejä, joita sai nauttia altaassa.
Ja jos ette kerro puolisolleni, joskus vielä menemme Inkoon metsäkylpylään, jossa on poreamme keskellä hongikkoa.
Pääkirjoitus on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 07/2024.
