Se puhelu ei unohdu, vaikka soitosta on kaksitoista vuotta. 19-vuotias Saara Sihvonen istui newyorkilaisessa Starbucks-kahvilassa, kun agentti kertoi tylyt uutiset: maitojuna veisi takaisin Suomeen.
Vain viisi viikkoa aiemmin Saara oli kävellyt ensimmäisen kerran sisään kaupungin isoimpiin kuuluvaan mallitoimistoon ja kaikki oli näyttänyt hyvältä. Ei – erinomaiselta. Heti Huippumalli haussa -ohjelman jälkeen lehdet olivat hehkuttaneet hänen takuuvarmasti menestyvän kansainvälisillä mallimarkkinoilla. Mallitoimistossa suitsutus oli jatkunut: Saaran kaltaiselle lupaukselle keikkoja kyllä riittäisi. Tähti oli syttynyt, ja se oli kirkas.
Ja sitten: bum!
”En voinut ymmärtää, että yhtäkkiä minut vain heitettiin pihalle. Se oli ensimmäinen oppikouluni siitä, kuinka epävarmaa kaikki mallina on”, Saara muistelee nyt, 31-vuotiaana.
Nopeasti kävi ilmi, että yllätyskäänteessä ei ollut kyse vain Saarasta. Agenttien kemiat eivät toimineet, mikä ei ole alalla tavatonta. Rehellisyyden nimissä toinen syy kuitenkin oli, että toimisto ei vain päättänytkään uskoa Saaraan.
”Minulle tuli yllätyksenä, että asiat voivat toimia hyvin, mutta hetkessä voi tulla myös alas huipulta. Se oli tärkeä opetus. Tajusin alan raadollisuuden ja sen, että mallin työ ei ole helppoa eikä glamouria. Monet asiat eivät myöskään ole itsestä kiinni, mutta jos otat ne itseesi, tulet kärsimään.”
Hyvin lyhyessä ajassa Saara sai oivaltaa senkin, että maitojuna ei oikeastaan ole yhtään hassumpi tapa matkustaa jonnekin. Hän laati agenttinsa kanssa suunnitelman B ja lähti puoleksi vuodeksi mallimaailman kakkosmarkkinoille eli Aasiaan ja Australiaan. Siellä hän sai rakennettua työnantajille esiteltävän mallikansionsa niin houkuttelevaksi, että jo vajaan vuoden kuluttua hän oli takaisin New Yorkissa ja ensimmäisillä muotiviikoillaan. Kun Saara odotti Rodarten näytöksen avaamista takahuoneessa suunnittelijoiden kanssa, olo oli epätodellinen. Verhon raosta hän näki, että yleisön eturivissä istui Vogue-lehden päätoimittaja Anna Wintour.
”Ajattelin, että vuosi sitten minut heitettiin pois, ja nyt olen tässä. Kyllähän se tuntui todella paljon paremmalta kuin olisi tuntunut ilman maitojunakokemusta. Poisheittäminen ei tarkoittanut, että sinne jäädään. Asenne, tahdonvoima ja mielenlaatu merkitsevät tässä työssä eniten.”
Yhdenlainen ympyrä sulkeutuu, kun Saara nähdään nyt päätuomarina ja mentorina Huippumalli haussa -ohjelman uudella kaudella. Hänen omasta osallistumisestaan ohjelmaan on kaksitoista vuotta. Sinä aikana Saara on kerännyt maailmalla itselleen ansioluettelon, jonka tasoiseen on pystynyt vain muutama suomalaismalli. Hän on työskennellyt mallina muun muassa Armanin, Hermèsin ja Balmainin näytöksissä ja ollut Ellen, Voguen ja Marie Clairen sivuilla. Yksi merkittävimpiä saavutuksia oli, kun muotitalo Saint Laurentin pääsuunnittelija Hedi Slimane palkkasi Saaran yksinoikeudella kolmeksi kuukaudeksi mallistonsa muusaksi.
”Suurin ylpeydenaiheeni on kuitenkin pitkäjänteinen ura. Olen pystynyt tekemään tätä työtä täysipäiväisesti yli kymmenen vuotta enkä jäänyt tähdenlennoksi.”
Itsestään selvää se ei ole ollut.
Menestynyt ja yksin
Vuokra-asunto sijaitsi Murray Hillin alueella New Yorkissa. Sen ikkunat olivat sisäpihalle päin, ja ulos ei saanut mennä. Siellä riehui Irene-hurrikaani. Saara istui tyhjässä asunnossa ja mietti, mitä oikeastaan teki siellä. Vastauksen olisi pitänyt olla selvä. Ura oli rullannut hyvään suuntaan jo pari vuotta, hän sai hienoja keikkoja ja pääsi työskentelemään alan arvostetuimpien ihmisten kanssa. Silti olo oli yksinäisempi kuin koskaan.
”Elin unelmaani, mutta en ollut onnellinen. Se tunne korostui, kun olin itsekseni kodissa, josta en edes tykännyt. Minulle tuli yllätyksenä, kuinka yksin lopulta olin.”
Vaikka muotimaailma tuntui omalta alalta, sen luonne ei vain tuntunut toimivan Saaran luonteen kanssa. Lapsesta saakka hän oli unelmoinut eläinlääkärin ammatista ja siitä, että saisi auttaa muita. Suomessa asuva perhe ja miesystävä tuntuivat olevan kaukana, mutta niin tuntui olevan lapsuuden haavekin.
”Yhtäkkiä olin muotimaailman mekassa, jossa on kyse kauniista ulkokuoresta. Minulle taas syvällisemmät asiat ovat luontevampia. En ensimmäisinä mallivuosinani tietenkään ymmärtänyt, että se ristiriita teki oloni huonoksi. Ymmärrän sen vasta nyt.”
Kolme asiaa saivat Saaran kuitenkin pysymään maailmalla. Ensimmäinen niistä oli koko mallinuran ajan vierellä ollut miesystävä, josta tuli viime kesänä Saaran aviomies.
”Minulla on ollut kumppani, joka tukee ja puskee minua eteenpäin. Muistan, miten hän tuolloinkin sanoi, että et oikeasti ole yksin, minä olen aina täällä. Olen tiennyt, että jos tulee todella paha tilanne, voin koska tahansa lähteä rakkaimpien ihmisteni luokse Suomeen ja Singaporeen.”
Toiseksi kansainvälisille mallimarkkinoille alkoi myös tulla kollegoiksi muita suomalaisia. Sellaisia, joiden kanssa Saara saattoi puhua muustakin kuin meikeistä ja hiuksista.
”Löysin samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vein orpokoiria lenkille ja puhuin siitä, mikä tekee elämästä merkityksellistä. Ymmärsin, että voin olla malli, ja samalla toteuttaa itseäni syvällisemmin.”
Kolmas eli suurin syy jäädä mallibisnekseen löytyi kuitenkin Saaran sisältä.
”Haluni menestyä on aina ollut kova. Menestyminen on minulle viehättävämpi ajatus kuin luovuttaminen.”
Lue myös: Haluatko saavuttaa unelmasi? Käännä katse siihen, mitä sinulla jo on, sanoo menestystutkija
Wau, kuka susta on tulossa?
Tyytymätön olo jäi kuitenkin kaihertamaan. Sisällä vellova tyhjyys ei täyttynyt edes silloin, kun Saara pystyi ostamaan Helsingistä ensimmäisen asuntonsa ansaitsemillaan rahoilla.
”Jotain uupui, mutta en tiennyt, mitä. Samaan aikaan koin häpeää siitä, että en ollut tyytyväinen, vaikka minulla oli kaikki asiat tosi hyvin.”
Ystävä arveli, että Saara ei ollut masentunut eikä ahdistunut – mutta life coachista voisi olla hyötyä. Jo ensimmäisestä käynnistä tuli käänteentekevä. Positiivisesta psykologiasta Saara löysi sen palasen, joka häneltä oli ollut hukassa.
”Life coach näytti minulle: tällaisia asioita sinä pidättelet, mikset uskalla tehdä näitä? Kun sitten päädyin positiivisen psykologian tunneille, tajusin kahdessa viikossa, että olen löytänyt tarkoitukseni elämässä”, Saara kuvailee.
Hän ymmärsi nopeasti, että samoihin asioihin, jotka pidättelivät häntä, kompastelivat myös muut mallit. Yhtäkkiä kaikki alan ongelmat kietoutuivat yhteen kysymykseen: miksei kukaan valmista mallia alalle? Varmistaakseen oivalluksensa Saara syötti googleen sanat: how to become a fashion model?
”Vastaukseksi tuli kävely- ja meikkausohjeita. Mutta mites se pääkoppa? Sen pitäisi olla ensimmäinen askel. Mitä ala tarkoittaa, mikä sinun roolisi mallina on, miten siedät töiden epävarmuutta ja hylkäyksiä castingeissa? Kukaan ei kerro sitä.”
Paitsi Saara nyt. Ensin hän aloitti mallin töidensä ohella positiivisen psykologian opinnot ja tutustui niiden kautta vuoden ajan itseensä. Siis todella tutustui. Koulutuksessa itsereflektointia tehtiin yksin, opiskelutovereiden, valmentajien ja läheisten kanssa.
”Se avasi silmäni sille, kuinka julmia voimme olla itsellemme. Esimerkiksi minun sisälläni on todella paha kriitikko, joka helposti sanoo, että en vain riitä. Kaiken pitää olla täydellistä. Huomasin, kuinka paljon uskallukseni kärsii, jos annan sisäisten vaatimusteni ottaa vallan.”
Myös läheiset huomasivat Saarassa muutoksen.
”Jossain vaiheessa kumppanini sanoi: wau, kuka susta on tulossa? Vaikka olen aina ollut iloinen tyyppi, olen nykyään kuulemma paljon onnellisempi ja sinut itseni kanssa.”
Kolme vuotta sitten Saara päätti jakaa oivalluksiaan muillekin. Samaan syssyyn tuli, positiivisesti ajateltuna, sopivasti korona. Se pysäytti monta asiaa mallimaailmassakin ja sai Saaran muuttamaan Singaporeen. Samalla vapautui aikaa keskittyä hyvinvointiyritykseen. Brändillään WITHSAARA hän tarjoaa malleille verkkovalmennusta, videovalmennuksia, workshopeja ja nykyään myös yksilövalmennusta.
”Koen olevani pieni start up -yritys, joka tekee asiat rebelisti. Mallin työ on unelmaduunini, mutta muiden auttaminen kutsumukseni.”
Kutsumuksen toteuttaminen on tuonut mallin töihinkin uuden tason.
”Huomaan energiatasoni olevan aivan erilainen, kun menen kuvauksiin. En enää kysy, mikä tänään on ongelma, vaan mikä tänään on hyvin. Uskon henkisen hyvinvoinnin tuomaan sisäiseen hehkuun. Se on auttanut minua olemaan parempi sekä mallina että löytämään sopivia asiakkaita valmennettaviksi.”
Casting-jono täynnä saaroja
Liian pitkä kaikkeen. Sellainen Saara koki olevansa vielä kouluaikana. Samanikäiset pojat olivat Saaraa lyhyempiä, joten hän tanssi esimerkiksi itsenäisyyspäivän tanssit kaverinsa kanssa.
”Pojat eivät kiinnittäneet minuun mitään huomiota, koska olin pitkä, rintavarustukseni oli tosi pieni ja olen aina ollut vähän sellainen hassuttelija. Ajattelin itsekin, että olen vähän outo.”
Jossain vaiheessa Saara meni ostamaan rintaliivit, joissa oli mahdollisimmat paljon täytettä. Oli tunne, että sellaista pitäisi olla. Muotialaa arvostellaan usein ulkonäköpaineiden lisäämisestä, mutta Saaralle mallina olo toi alkumetreiltä lähtien aivan uudenlaista itsevarmuutta.
”Yhtäkkiä se poikamainen, rinnaton vartalo oli juuri se, mitä suunnittelijat halusivat. Malliympäristö sai minut arvostamaan kroppaani enemmän. Se toi tunteen, että voin olla kaunis.”
Saara kyllä ymmärtää, mistä muotimaailmaan kohdistuva kritiikki kumpuaa.
”Kun aloitin, kaikki alalla olivat hyvin geneerisen näköisiä. Kaikki näyttivät ihan minulta casting-jonossa”, hän naurahtaa.
”Nykyään runwayt näyttävät paljon monimuotoisemmilta, kuten pitääkin, sillä elämä on erilaisia kulttuureja ja taustoja.”
Ulkonäköpaineet eivät kuitenkaan ole poistuneet. Ne ovat päällimmäisenä mielessä monella Saaran asiakkaallakin. Heitä hän muistuttaa siitä, että vartalo ei ole ihmisen arvo.
”Esimerkiksi syömishäiriöt perustuvat mielestäni sisäiseen dialogiin, ja siksi tärkeitä ovat ennaltaehkäisevät ajatusmallit. Ohjaan malleja miettimään sisäisiä vahvuuksiaan: mikä on luonteesi vahvuus ja miten voit hyödyntää sitä tässä ammatissa? Silloin fokus on vaikkapa siinä, että olen sosiaalinen, eikä siinä, syönkö tänään porkkanan vai kiivin.”
Saaralle itselleen on selvää, mikä hänen vahvuutensa on ollut alusta saakka. Tunteet ja niiden näyttäminen. Saara ei ole peitellyt kyyneleitä, kun on jäänyt ilman toivottua työkeikkaa tai kun agentti on moittinut häntä kasvoihin lehahtaneesta akneihosta. Itkusta ei ole koskaan seurannut mitään huonoa – päinvastoin.
”Moni ajattelee, että mallimaailma on kova ja siellä ei voi olla tunteellinen. Minulle tunteet ovat olleet suurin voimavarani. Niiden hyväksyminen ja haavoittuvaisuuden näyttäminen on ennemmin auttanut menemään eteenpäin. Kun olen antanut pettymyksen aiheuttaman itkun tulla, olen jo seuraavana aamuna ollut lentokoneessa matkalla kohti seuraavaa keikkaa.”
Pientäkin saavutusta pitää juhlia
Kun Saaran podcast sai tuhat ensimmäistä kuuntelijaa, hän korkkasi työpisteellään pullon kombuchaa ja teki siitä Instagram-päivityksen. Kun hän sai viisi ensimmäistä asiakasta valmentajana, oli kuohuviinin poksautuksen vuoro.
”Aina ei tarvitse saavuttaa isoja lukuja. Yritän aina juhlistaa myös pieniä menestyksiä. Myönteiset tunteet auttavat kasvattamaan henkistä kapasiteettia, ja juhlan hetket auttavat menemään eteenpäin silloinkin, kun ei tulekaan tykkäyksiä ja kuuntelijoita.”
Mallina Saara on saavuttanut paljon. Siksi yrittäjänä menestyminen on vaatinut kärsivällisyyttä – sitä, mitä Saaralle ei hirveästi ole suotu.
”Olen ollut Givenchyn muotiviikoilla, mutta en voi saavuttaa heti samaa yrittäjänä. Minulle on sanottu paljon ei, ja olen joutunut muistuttamaan itseäni siitä, että yrittäjänä olen edelleen oppimisen polulla. Kärsimättöminä hetkinä yritän reflektoida mallinurani alkuun: kaikki ei voi tulla heti.”
Se mitä ”kaikki” on, on kuitenkin Saaralle selvää.
”Suuri unelmavisioni on, että ympärilläni olisi paljon nuoria malleja, joiden matkan tukijana ja valmentajana pystyisin olemaan. Haluaisin ympärilleni porukan, joka uskoo henkisen hyvinvoinnin tärkeyteen ja on valmis tekemään töitä sen eteen minun ohjaamanani.”
Mallin töitä Saaralla ei kuitenkaan ole aikomus jättää vielä aikoihin. Hän on 31-vuotias, mutta ikä ei tällä hetkellä ole mallimaailmassa se juttu. Sen sijaan suurimpia muutoksia on se, että malleista on tulossa roolimalleja, joilla on mielipiteitä ja ehkä myös jokin viesti. Ulkoisen kauneuden lisäksi tärkeää on mallin tarina.
Ja sellainen Saaralla on.
”Minun tarinani oli työskennellä ulkoisen kauneuden maailmassa löytääkseni sisäisen kauneuden. Kauheinta, mitä voisin ajatella itsestäni, olisi verrata arvoani someseuraajieni määrään tai siihen, kuinka paljon olen tehnyt rahaa urallani. Ihminen ei ikinä voi olla parhaimmillaan ellei ole onnellinen.”
Tyyli: Jenna Kämäräinen
Meikki ja hiukset: Eevis Liedes
Juttu on julkaistu Trendissä 9/2022.
