Helena Kastikainen käveli Suomen läpi: ”Oivalsin, että unelmien jahtaaminen tekee onnettomaksi, jos ei ymmärrä, mitä tunnetta tavoittelee”
Hyvinvointi
Helena Kastikainen käveli Suomen läpi: ”Oivalsin, että unelmien jahtaaminen tekee onnettomaksi, jos ei ymmärrä, mitä tunnetta tavoittelee”
Ethän tavoittele toisen unelmaa, kysyy yrittäjä ja puhuja Helena Kastikainen. Oivallus syntyi, kun hän käveli 63 päivässä Suomen läpi Nuorgamiin.
Teksti
|
Kuvat
Julkaistu 30.12.2022
Trendi

”Vuonna 2020 sain idean kävellä Suomen läpi Nuorgamiin. Koronapandemia tyhjensi kalenterini, ja olin jo pitkään haaveillut irtiotosta – halusin haastaa itseni. Lisäksi orastava kolmenkympinkriisi teki tuloaan ja pohdin, mitä elämältäni halusin.

Lähdin hakemaan elämyksiä, mutta maisemien sijaan elämyksellisyys tuli itsenijohtamistaidoista. Orimattilan kohdalla lonkkaani särki. Ystävä neuvoi puhelimessa, etten saisi liikkua, mutta vesi oli melkein loppu, ja oli käveltävä vielä viisi kilometriä. Viiden kilometrin matkaan meni kahdeksan tuntia, mutta pääsin perille. Pidin pääni kasassa, ja se antoi luottamusta kykyihini.

Mitä kauemmas arjestani kävelin, sitä kauemmaksi elämästäni ajauduin. Tittelit, urahaaveet ja tietyn elämäntavan näyttäminen tuntuivat etäisiltä. Kävellessä olin perusasioiden äärellä. Unelmat muuttuivat lämpimästä suihkusta haaveilemiseen tai vaikkapa hiusten suoristamiseen. Onnelliseksi teki se, mitä ympärillä tapahtui.

Reissun aikana opin toimimaan ikävien tunteiden kanssa. Sanotaan, ettei pitäisi taistella kielteisiä tunteita vastaan vaan miettiä, miten ikävien tunteiden kanssa pärjää. Keiteleen suunnalla kohtasin karhun. Ensimmäinen ajatukseni oli huutaa ja paeta, mutta jos olisin tehnyt niin, olisi voinut käydä huonosti. Lamaannuin, mutta kuuntelin sisäistä puhettani ja annoin itselleni ohjeita kylmän rauhallisesti. Puhuin karhulle ja lauloin matalalla äänellä. Kävelin tilanteesta pois. Tajusin: kun luo kauhukuvia, pelkää usein tunnetta, ei tapahtuvaa asiaa.

63 päivää kestäneen matkan aikana en löytänyt vastauksia sille, mitä halusin seuraavaksi tehdä. Oivalsin, että unelmat tulevat tavallisesti ulkoapäin, ja että niiden jahtaaminen tekee onnettomaksi, jos ei ymmärrä, mitä tunnetta tavoittelee.

Kun saavuin elokuussa Nuorgamiin, ajattelin, että tässäkö tämä nyt oli. Palasin ensin takaisin entiseen, mutta myöhemmin huomasin muuttuneeni. Erosin kumppanistani. Oivalsin, että unelmani liittyi tiettyyn tunteeseen parisuhteessa: halusin olla umpirakastunut.

518 päivää vaellukseni jälkeen menin naimisiin vanhan ystäväni kanssa.”

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä 05/2022.

Kommentoi +