Hanna Brotherus sai persoonallisuuteensa liittyvän diagnoosin – se auttoi häntä ymmärtämään itseään paremmin: ”Olen aiemmin alkanut miellyttää jopa terapiassa”
Koreografi, kirjailija Hanna Brotheruksen elämä on ollut viime vuosina muutosten ketjua. Nyt hän opettelee olemaan itseään kohtaan vähemmän vaativa, hän kertoo uudessa Voi hyvin -lehdessä.
Lakanat olivat keltaiset, samanlaiset kuin potilailla sairaalassa. Hanna Brotheruksen pieni yksiö oli sairaalan sivusiivessä. Sinne ei mahtunut paljon, mutta mikroaaltouuni kuitenkin. Siinä Hanna lämmitti ruokiaan työpäivien päätteeksi.
Hän oli 17-vuotias ja tullut vaihto-oppilasvuodeksi Sveitsiin. Ensimmäiset puoli vuotta hän oli asunut hyväosaisessa perheessä, jossa syötiin kolme laadukasta ateriaa päivässä. Toisen puoli vuotta hän oli itse halunnut viettää vapaaehtoistyössä sairaalassa.
”Pesin vanhoja miehiä ja tyhjensin peräsuolia. En puhunut vielä hyvin ranskaa, olin väsynyt ja puoliksi sokissa, mutta se oli hyvä koulu. Halusin jo silloin laittaa itseäni epämukavuusalueille. Myöhemmin olen saanut vaativan persoonallisuuden diagnoosinkin.”
Miten löytää tasapaino uhrautumisen ja huolenpidon välillä? Sitä Hanna on miettinyt monessa vaiheessa elämäänsä. Jo lapsuusperheessään hän tottui ottamaan esikoisen huolehtivan roolin.
”Uhrautuminen on voimakas sana, enkä koskaan ole ollut mikään piika. Mutta opin jo lapsena siihen, että on vain nieltävä asioita.”
Sama oppi toistui myöhemmin sekä rytmisen kilpavoimistelun että tanssin maailmassa.
”Kasvoin siihen, että minua rajoitettiin ja estettiin. Olin hyvä silloin, kun kielsin itseltäni asioita. Se, minkä oppii lapsena, on niin vahvaa, että se täytyy purkaa ruuvi kerrallaan.”
”Olen ollut liian ankara itseäni kohtaan, ja välillä horjun siinä edelleen.”
Hanna sanoo, että vaatimukset eivät silti ole vain huono asia. Hän haluaa edelleen pystyä laittamaan tiukan vaihteen silmään tarpeen tullen. Olennaista on, että se tarve ei ole koko ajan.
”Olen ollut liian ankara itseäni kohtaan, ja välillä horjun siinä edelleen.”
Vaativuuden teemaa Hanna käsittelee myös seuraavassa romaanissaan, jota kirjoittaa parhaillaan.
”Ajattelen, että avain vaativuudesta irtautumiseen on yhteys toisiin ihmisiin. Se, että oikeasti rohkenee puhua totta ja olla aito. Se ei ole helppoa, ja itse olen aiemmin alkanut miellyttää jopa terapiassa.”
Luit tiivistelmän jutusta, joka on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/2025. Haastattelussa Hanna Brotherus kertoo isoäitiydestään ja siitä, mitä hän on ymmärtänyt rakkaudesta eronsa jälkeen. Mitä hän on ymmärtänyt yksinolosta? Entä miten siskon kuolema on vaikuttanut hänen elämäänsä?
